When I look into your eyes, I see rainbows in the skies.

Aurinko on nousemassa Helsingin ylle. Raitiovaunun jarrut vinkuvat. Istun sen kyydissä ja palelen. Olisi sittenkin pitänyt laittaa se villatakki päälle. Olen matkalla kohti työpaikkaani, sitä uutta missä eilen aloitin eilen. Pelkäsin muutosta, jännitin pärjäämiseni puolesta. Taakse jäi työkavereista parhaimmat. Edestä kuitenkin löytyi uusia ihania asiakkaita ja mukavia työkavereita. Enköhän minä pärjää, vaikka vieläkin jännittää. Nouseva aurinko osuu kauniisti Ooperatalon seiniin häikäisten samalla silmiini. Aamu on alkanut hyvin. En ole väsynyt kuten muina aamuina, sainhan nukkua vieressäsi pisimmät yöunet aikoihin. Sinun vieressäsi nukun parhaiten.

Lasipalatsilla raitiovaunu pysähtyy ja ihmiset jäävät kyydistä, minä jään istumaan paikoilleni. Puhelimeni värisee ja hyvin alkanut aamu muuttuu huonommaksi. Viesti on sinulta, kerrot kuinka päätäsi edelleen särkee niin kovin ja kuinka pahoinvoiva olet. Kipuasi on kestänyt pitkään, liian pitkään. Osaisimpa auttaa sinua viedä tuon kivun pois. Minuun sattuu nähdä kuinka kärsit, tuntuu kuin keuhkoihini  iskettäisiin tikareita toinen toisensa jälkeen. Pelkään pahinta. Koetan kuitenkin peittää pelkoni ja uskoa kipusi johtuvan pelkästään jumissa olevista lihaksistasi.
En ole valmis menettämään sinua tavalla tai toisella, en tule koskaan olemaan. Sinusta en tule pystymään luopumaan koskaan, olet maailman kaikkeuteni ja elämäni. Sinä olet minä, ilman sinua en ole mitään.
Mutta tunnethan minut, olen pelkuri. Pelkään sinun kyllästyvän minuun, tapaavan toisen, jättävän minut. Luotan sinuun ja tiedän sinun rakastavan minua enemmän kuin sanat voivat kertoa. Silti jokin osa minusta on pelon vallassa joka hetki. Ehkä menneet luvut elämässäni ovat jättäneet pelon muistoksi. Sinä olet minun elämäni viimeinen luku, sinun kanssasi kasvan, sinun vierestäsi herään loppuelämäni jokaisena aamuna ja sinä tiedät sen.

Lehdet puista putoilevat ruskan kauneissa väreissä. Kesä on ohi. Syksy saapui nopeammmin kuin osasin odottaa. Paljon kuitenkin ehti tappahtumaan, kesä oli kaunein kaikista menneistä, olithan sinä rinnallani. Sain näyttää sinulle tuon pienen kaupungin josta olen kotoisin, sain esitellä sinut suvulleni. Ja tuntea sen onnen kun sukulaiseni kertoivat kuinka onnellisia ovat kun olen löytänyt tuollaisen tytön. Sain istua kyydissäsi, matkustellassamme autolla ympäri kesäistä Suomea. Sain suudella sinun pehmeitä huuliasi meressä, tuntea alastoman ihosi ihollani lämpimänä kesäyönä tyynessä järvessä. Sain nauraa mahan kipeäksi, hukkua silmiisi yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt kun kesä on ohi, laitan kyttilät palamaan ja käperryn sinun, rakkaani, kainaloon suunnaten ajatukseni kohti tulevia uusia aikoja kohti. Kohti unelmiani ja tavoitteitani.

Oo miten suloinen kesä.

Istun jalat sylissäni ja katselen ikkunasta kaunista kesä suomea. Alat laulamaan musiikin tahdissa ratin takana, käännän kateeni ja suuni kääntyy hymyyn näkiessäni sinut, rakkaani. Siirrän katseeni taas ikkunasta ulos. Muistelen paria mennyttä viikonloppua, Provinssi ja juhannus.

Provinssin vietin minulle niin tärkeiksi tulleiden työkavereiden, ystävieni, kanssa. Se oli uskomaton viikonloppu, täynnä naurua, onnellisuutta ja kaikkea muuta mahtavaa. Yksi suuteli toita ja kolmas juoksi teltasta toiseen tutustumassa ihmisiin. Neljän, se josta minulle on tullut läheisin, laittautui monta hetkeä ja seuraavana hetkenä hyppi korkokengissään juovuksissa ilman huolen häivää ulkonäöstään Snow Patrolin ollessa lavalla. Itse join liikaa tequilaa ja leikin valelääkäriä toisten leireissä. Tein tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ja huusin. Ääneni kadotin ja rakastuin sinuun uudelleen ja uudelleen. Kaipasin sinua kyyneleet silmissä. Nautin täysin rinnoin ystävistäni, kesästä, alkoholista ja musiikista.

Provinssi jäi taakse ja pääsin kotiin luoksesi. Juhannuksena hypääsimme autoon ja lähdimme ajamaan kohti järjestämääsi yllätystä. Koko matkan ajattelin kuinka onnellinen nainen olenkaan kun olet minun. Saavuimme Jyväskylään, söimme upeassa ravintolassa, hukuin silmiisi ja sekosin sanoissa. Yöt sain viettää kiinni sinussa hotellin pehmeissä lakanoissa. Kaija Koo. Veit minut hänen luokseen, eturiviin kuuntelemaan tuota ihanaa naista. Hänen laulaessaan lempikappaleitani ja meidän suudellessamme päätin etten koskaan tule sinusta luopumaan. Kun Erin täytti lavan kauneudellaan, sinä täytit kauneudellasi sydämmeni ja silmäni. Lävistäjän neulan mennessä ihoni läpi, ymmärsin ettei mikään kipu ole liian kova kunhan sinä olet rinnallani. Jukka Pojan hyppiessä lavalla, suutelin minun Siideripissistäni. En ole koskaan ketään rakastanut niinkuin sinua.

Nyt olemme matkalla kotiin ja tiedän tämän olevan elämäni paras kesä, kiitos ystävieni ja sinun rakkaani.

Feels like nobody ever loved me until you loved me.

Hän kantaa pahvilaatikoita autoon ja suutelee minua istuessaan ratin taakse. Auto käynnistyy ja hänen kätensä ilmestyy reidelleni. Katson hänen kauniisiin kasvoihin, kohtaan hänen katseensa ja hukun taas silmiin. Silmiin joita kauniimpia saa hakea. Käännän katseeni ulos ikkunasta silittäessäni hänen niskaansa. Hymyilen, onni on suosinut minua tänä keväänä ja rakkaus on löytänyt luokseni. Vielä helmikuussa en uskaltanut päästää häntä lähelleni, mutta nyt hän kantaa muuttolaatikoita luokseni, asuntoon joka pian on meidän yhteinen kotimme.  Kukaan ei voisi tehdä minua onnellisemmaksi.
Tajusin pelänneeni aikaisemmin. Pelkäsin satuttavani itseni päästäessäni hänet liian lähelle. Pelkäsin minulle käyvän niin kuin ensimmäisellä kerralla kun annoin kaikkeni toiselle, hajoavani palasiksi joita ei tunnu saavan enää paikoilleen, mihin ei auta muu kuin aika. Käytin aikani tahallisesti vääriin ihmisiin, koska tiesin etteivät he tulisi koskaan pääsemään liian lähellä minua pystyäkseen rikkomaan minua. Tiesin, että minusta ja heistä ei tulisi koskaan mitään kestävää. Hän on alusta lähtien ollut lähellä minua, hän sai heti ensimmäisissä keskusteluissa minusta osan. Ja lisää pala kerrallaan, minun hukkuessani hänen silmiinsä ja yöt valvoessa tietokoneella hänen kanssaan jutellen, mutta nyt saan makoilla kokonaisena hänen syleilyssään. Olen hänen, kokonaisvaltaisesti ja ilman muttia.

Luulin etten enää löydä enää tälläistä rakkautta. Rakkautta, joka saa minut tuntemaan itseni kokonaiseksi, ja jonka vuoksi tekisin mitä vain.

Ihmisillä on haaveet ja unelmat. Unelmat joiden takia ihmiset ovat valmiita tekemään mitä vain. Toiset haluavat kiinanmuurille, Nokian pääjohtajaksi tai ehkäpä suosituksi rock-tähdeksi. Minä haluan yöllä itkullaan herättävän lapsen. Lapsen jonka saan tuudittaa puoliunessa uneen ja jota suukottaa. Lapsen ketä rakastan ilman ehtoja. Oman lapsen. Minun unelmani on olla äiti. Äiti jonka päivänsäde on lapsi, joka jokeltaa sylissä. Vauva, josta kasvaa itse pukemaan opetteleva taapero, lukemaan opetteleva esikoululainen ja vanhemmilleen huutava teini. Vauvakuume on iskenyt minuun pahemmin kuin koskaan, se saa minut kuluttamaan aikani internetissä vaunuja katsellen ja muiden vanhempien kokemuksista lukien.  Lapsen kaipuu on satuttavan kova, se saa kyyneleet tipahtelemaan poskilleni kun muut ei näe, katsellessani lastenvaatteita ja haaveillen tulevaisuudesta.  Tiedän olevani nuori, kaikkihan sitä minulle kertoo. En näe ikääni ongelma, olenhan nuori, mutta olen kokenut jo paljon. Ei minua harmittaisi luopua alkoholista ja villeistä viikonlopuista. Lapsi antaisi paljon enemmän kuin drinkit baarissa ja seuraavan päivän paha olo. Tiedän olevani valmis siihen, loppuelämän sitoutumiseen, yöllisiin herätyksiin ja vaippojen vaihtoon. Sillä tiedän kaiken korvaavan näkiessäni lapsen ensimmäisen hymyn ja askeleet, hampaiden kasvun ja ensimmäisen koulupäivän. Lapsi olisi siunaus, elämän täyttymys ja ikuisen rakkauden kohde. Mutta kuuntelen muita ja odotan. Pyyhin kyyneleet ja siirrän ajatukseni muualle. 

You're the only one I see.

Vappu. Tuo nykypäivän tekosyy juoda itsensä laittomaan kuntoon. Toteutin nykypäivän normia ja tein sen, työkavereitteni sekä parhaan ystäväni kanssa. Työkavereistani on tullut minulle hyviä ja rakkaita ystäviä. Vietämme vapaa-aikammekin yhdessä nauraen sisäpiiri vitseillemme, suunnitellen kesää ja juhlien. Heidän seurassaan todella nautin, kaikki ovat omia ihania ja niin erilaisia persoonia. Rakastan työtäni ja nykyään aamutkaan  eivät tunnu enään niin vaikeilta kun tiedän näkeväni thanskalaiset ensimmäiseksi aamulla.

Kaksi viikko oli pitkä aika. Tuolloin kaipasin häntä viereeni niin kovin, että kipu tuntui piikkinä sydämessäni ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Melkein jo unohdin miltä hän näyttää ja kuulostaa. Kuinka ihoni värisee hänen kosketuksestaan, miltä hänen naurunsa tuntuu koko kehossani. En kuitenkaan voisi koskaan unohtaa niitä, hänen katsettaan, kosketustaan. Ihoa joka kuuluu syliini. Kaipaus vain täytti sydämeni, ikävä hänen viereensä. Tulin epävarmaksi, aloin epäilemään omia ajatuksiani ja muistoja. En osannut enää olla, sydämmeeni sattui hänen ollessaan muualla, ihoni kuivui vailla hänen kosketustaan. Nyt hän tullut takaisin viereeni. Hän on siinä missä pitääkin, ihollani ja sydämessäni.
Rakastan öitä hänen vieressään, silloin nukun paremmin kuin koskaan. Tunnen olevani turvassa ja palasten olevan kohdallaan.
Aamulla katselin kuinka auringon säteet koskettivat ikkunoiden läpi hänen kaunista ruskettunutta kehoaan. Suuni kääntyi hymyyn sulkiessani silmäni ja potkiessani peiton pois päältäni. Hän on tullut kotiin ja minä rakastan häntä.

I miss you so bad.

Pyörin tyhjässä sängyssäni. Aurinko valaisee huoneen verhojen läpi. Kello on puoli kuusi sunnuntai aamuna. Ystäväni ovat juuri lähteneet koteihinsa luotani järjestetyistä illanistujaisista. Ilta oli mahtava. Joimme, lauloimme, tanssimme, keskustelimme ja nauroimme mahamme kipeiksi. Suunnittelimme kesää ja otimme valokuvia joita kukaan tuskin uskaltaa myöhemmin katsella. Minulla oli hauskaa, mutta kaipasin sinua. Nyt kun muut ovat lähteneet ja olen yksin kotonani, joka on täyttynyt tyhjistä pulloista ja lattialle pudonneista sipseistä, kaipaus alkaa sattua. Olet ollut vasta hetken poissa ja ikävöin sinua kuin viime kohtaamisestamme olisi kuukausia. Toivon kahden viikon menevän nopeasti, en malta odottaa hetkeä jolloin saan sinun ruskettuneeni ihon iholleni, sinut syleilyyni. Ikävöin ääntäsi, joka saa perhoset vatsassani liikkeelle. Hymyäsi, joka valaisee huoneen. Käsiäsi, jotka painavat minut keittiön seinää vasten kesken ruuanlaittomme. Kaipaan katsettasi, sitä kun katselet minua silmät onnesta loistaen ja suu leveästi hymyillen. Iltoja jolloin nukahdan kesken elokuvan syliisi, sinun silittäessäni hiuksiani.

I've been keepin' busy all the time
Just to try to keep you off my mind.

On niin helppo olla onnellinen.

8.4.2012 kello 3.03
Huone täyttyy itkusta, ääni on voimakas ja sydäntä raastava. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Katselen maailman kauneinta ihmettä. Ruskeat hiukset ovat veressä, pienet jalat potkivat ilmaa. Pyyhin kyyneleitäni. Kätilö pyytää minut luokseen ja antaa pihdit käteeni. Naps. Uudet kyyneleet tipahtavat poskilleni katkaistuani napanuoran. Kätilö pyyhkii ruskeista hiuksista veriä pois. Hoitaja nostaa ystäväni paitaa kätilön nostaessa parkuvan pikkuneidin äitinsä vatsan päälle. Huone hiljenee. Amy Alexandra, 3445g ja 48cm, rauhoittuu äitinsä iholla. Kummitädin uusi suloinen silmäterä ja aarre on syntynyt.

Kaupunki on pimeä, mainosvalojen näytös. Raikas tuuli puhaltaa kasvoilleni hiuksien liehuessa sen mukana, taksin valot häikäisevät silmiini. Suljen silmäni ja hymyilen. Työvuoro on ohi ja olen matkalla kotiin, jossa hän odottaa minua syleilyynsä.

Tuntuu kuin kuuluisin hänen rinnalleen enemmän kuin minnekkään muualle. Hänen kanssaan tahdon suunnitella tulevaa, unelmoida ja haaveilla. Miettiä mitä elämä voi olla 5 vuoden kuluttua. Olisin saanut hänet omakseni jo kauan aikaa sitten. Mutta epäröin, luulin haluavani jotain muuta. Jonkun muun. Yhteiset iltamme, suudelmat autossa kotini pihalla ja hississä muuttaessani omaan kotiin, hänen käsi kädessäni elokuvateatterissa. Hänen kaunis hymynsä ja maailman upeimmat silmät. Ne yöt jolloin herään hänen vierestään enkä voi muutakuin katsella hänen nukkuvan. Ne pienet hetket jolloin hän saa minut tuntemaan itseni ainutlaatuiseksi, saivat minut ymmärtämään hänen ja meidän olevan jotain ainutlaatuista, uniikkia. Nyt hän on minun ja minä hänen, ja meistä minä en aio luopua.

Home.

Ovi aukeaa kääntäessäni avainta lukossa. Astun sisään, hymy nousee huulilleni näkiessäni silmieni edessä aukeavan näkymän. Olen tullut kotiin, paikkaan jossa on hyvä olla ja jossa kukaan ei ole tielläni, saan elää elämääni rauhassa.
Katson kuinka huonekalut ovat löytäneet paikkansa, kuinka kaikki on niin uutta, erillaista. Jännitän, pelkään. Elämässäni on kääntynyt uusi sivu, vanhaan ei ole enää paluuta. Tulevaisuus jännittää, mutta hyvällä tavalla. Olen valmis tulevaan.

Herään, minulla on kuuma. Siirrän peittoa pois päältäni, käännän katseeni häneen päin. Hän on kaunis. Hän saa minut voimaan hyvin, onnelliseksi. Hän saa ihoni värisemään kosketuksesta. Kaipaan häntä heti kun hän on hetkenkin pois luotani. Hänen vierestään haluan herätä aamuisin. Hänen huuliaan haluan suudella. Hänen haluan olla.