perjantai 24. helmikuuta 2012

Taas mä satutin.

Hän tuli keskiviikkona luokseni. Sain tuntea hänen huulensa vihdoin huulillani, katsoa häntä silmiin, unohtaa kaiken muun, pääsin taivaisiin. Hän saa hymyn huulilleni aikana jolloin sinä tuot vain kyyneliä silmiini. Satutit minua. En kuitenkaan voi sinua syyttää, vain minä olen syyllinen kipuuni. Minä päästin tunteeni liian vahvoiksi, vaikka tiesin että et suhdetta halua, ainakaan et minun kanssani. Silti toivoin ja annoin perhosten lennellä vatsassani. Pitkin poskiani valuvista kyyneleistä voin siis syyttää vain itseäni, romanttista hölmöä joka toivoi liikoja.
Enää en saa kaivata sinua, ikävöidä huulillesi. Enää en saa silittää selkääsi tai ihastua yhä uudelleen hymyysi. Enää en voi haaveilla meistä, leikkiä ajatuksella häistämme, niinkuin me yhdessä vielä hetki sitten teimme. En halua ajatella sinua, ajattelen mielummin häntä. Häntä joka haluaa huulilleni ja viereeni, häntä joka saa minut odottamaan seuraavaa kohtaamistamme malttamattomana. Häntä jonka kanssa minulla ei tule koskaan olemaan mitään muutakuin kosketus, suudelma ja taivas. En anna itseni kärsiä. Pidän sinusta, mutta rakastan itseäni. Ansaitsen enemmän kuin haaveen. Me olemme kavereita niinkuin toivoit. Minuun silti sattuu kun kerrot kuinka onnellinen olet ja uusista tytöistä joita olet tavannut. Tarvitsen aikaa, mutta sitä sinä et ymmärrä.








lauantai 11. helmikuuta 2012

You know I'd rather walk alone, than play a supporting role, If I can't get the starring role.

En ole kirjoittanut pitkään aikaan, en ole tiennyt mitä kirjoittaisin, osannut aloittaa mistään. Niin paljon on tapahtunut, mutta ei kuitenkaan mitään. En tiedä enää mitä haluan, en tiedä oletko sinä se kenen vierestä haluan löytää itseni, en tiedä mitä haluan ja kenestä. Tiedän vain haluavani tytön rinnalleni, tytön ketä rakastaa, kuka rakastaa. Joku kenet voisin tehdä onnelliseksi ja kenen kanssa olisi helppo olla. Haluan helpon suhteen. Suhteen ilman epämääräisiä sotkuja, draamoja ja miettimisiä. Suhteen jossa kumpikin tietää mitä toisesta haluaa. Suhteen jossa saan tuntea, olla mustasukkainen, kaivata, olla vihainen, ihastua, rakastua. En kykene enää suhteeseen jossa se ei ole mahdollista, pelkkää seksiä, ei tunteita, se ei ole minua varten. Olen huomenna tulossa luoksesi keskustelemaan jatkosta ja minua pelottaa. En halua menettää sinua, mutta en tiedä olenko kuitenkaan valmis suhteeseen kanssasi. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole paljoa enempää. Koitan unohtaa huomisen, menen yskimään kipeänä olon seurauksena peiton alle ja toivon saavani unen päästä kiinni. Haluan pelkää tulevaa vasta kun sen aika on.



perjantai 6. tammikuuta 2012

That’s why I smile.

Vuosi vaihtui ja taakse jäi kaunis vuosi, vuosi jolloin koin enemmän kuin ennen. Ihastuin, koin rakkauden ihmeen ensimmäisen kerran, mutta myös tunsin särkyneen sydämmen kivun ja tuskan. Sain kuitenkin sydämeni korjattua, tutustuin uusiin ihmisiin, ihastuin kerta toisensa jälkeen, mutta myös unohdin uudelleen ja uudelleen. Sain uusia ystäviä, juovuin, juhlin, matkustin. Nauroin mahan kipeäksi, itkin niin että silmiin sattui, suutelin pään pyörryksiin. Tanssin kuin muita ei olisi, nautin ja vihasin elämää, olin surullinen ja onnellinen. Tein suuria päätöksiä ja elämänmuutoksia. Muutin elämäni suunnan, päätin alkaa tavoitella unelmiani.

Viime vuosi kasvatti minua, opin uusia asioita itsestäni, muista ja maailmasta. Pääsin lähemmäksi unelmiani. Viime vuosi toi uuteen vuoteen paljon uutta ja ihanaa. Vuosi toi minulle onnen, ilon ja hymyn. Olen onnellinen. Vaikka vuosi alkoikin sekavasti, tein heti vuoden vaihduttua asioita joita ei olisi pitänyt tapahtua. En kuitenkaan kadu tekemisiäni, ei siihen ole tarvetta. Jokaiselle teolle on tarkoituksensa, kaunista ja hyvää. Lips of an angel.

Olin sekaisin, en tiennyt mitä haluan, olin tekemässä ratkaisun. Ratkaisun jota olisin katunut, ratkaisun joka olisi satuttanut. Kadun sitä että edes ajattelin sitä. Olen saanut ajatukseni kokoon.

Toivon tämän vuoden kohtelevan minua yhtä kauniisti kuin edellinenkin, toivon olevani onnellinen. Tämä vuosi tulee tuomaan paljon uusia muutoksia, suuriakin sellaisia. Olen kuitenkin valmis vastaanottamaan ne, hymyssä suin odotan niiden saapuvan.


Minulla silmät
näen seinän lävitse
Minulla on korvat
kuulen kuiskauksen
Minulla on iho
joka tuntee kuumuuden
Minulla on selkä
se taitu ei

Silti minä vapisen sun kosketuksen alla
kosketuksen alla


Olen kiitollinen viime vuodelle, se toi sinut.

torstai 29. joulukuuta 2011

Se nainen tanssii itsensä kanssa ja se tanssii, niin kuin hullu se tanssii.

Istun laitureilla rautatieaseman ja odotan junani saapuvan päästäkseni käpertymään peiton alle omaan sänkyyni. Ilta oli ihana, se osoitti minulle miksi alkoholia ylipäätään juon. Istuimme ystävieni kanssa pubissa, josta vaihdoimme baariin, missä pääsin vihdoin tanssimaan. Siideriä ja tanssilattia. Se tunne kun suljet silmäsi tansiessasi, musiikki valtaa sinut ja päädyt toiseen maailmaan. Maailmaan jossa ei ole muutakuin sinä ja muusiikki. Unohdat ihmiset ympärilläsi, ajatuksesi katoavat, tanssit itsellesi, vain ja ainoastaan itsellesi. Muilla ja muiden katseilla ei ole väliä, heitä ei ole. Sinä täytät oman maailmasi. Maailma, jossa et tarvitse ketään toista, halausta, suudelmaa, kosketusta. Tarvitsen vain musiikin ja tuon hetken.



Viimeisen viikon olen ollut vailla toisen kosketusta, tunnetta että toinen välittää enemmän kun aikoihin. Olen kaivannut sinua. Enää en kuitenkaan ole varma mitä haluan. Haluan sinut lähelleni, mutta en ole kuitenkaan varma. Olet saanut minut miettimään asioita. Minua pelottaa, koska en tiedä mitä haluat, mitä ajatuksistasi löytyy. Et tiedä mitä haluat, joten miten minäkään voisin tietää, siispä pelkään. Pelkään tuntevani liikaa, pelkään sinun kaipaavan lähellesi jotain muuta silloin kuin minä sinua ikävöin. Uskottelen itselleni, että en anna tunteilleni enää valtaa. Olisipa se niin helppoa kuin se on sanoa. Olen romanttinen hölmö, en osaa sivuuttaa tunteitani, ajattelen kaiken sydämelläni ja niin se tulee aina olemaan. Olen minä, en kukaan muu, siksi niin helposti särjettävissä. Kaipaan niitä hetkiä jolloin en kaivannut ketään vierelleni, en halunnut ihastua. Haluaisin olla vahva, sanoa että en kaipaa sinua, ikävöi huulillesi ja kiinni sinuun. Olisi helpompaa jos sinusta ei olisi tullut näin tärkeä minulle.
Nyt toivon vain pääseväni taas tuohon maailmaan, maailmaan jossa on vain minä ja musiikki. Maailmaan, jossa ei edes sinua ole.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Tahto tajuntaasi, tarve tahdotuksi.

Minun piti kirjoittaa merkintä siitä kuinka olen ollut onnellinen viime viikot. Kuinka olen pahkatunut onnesta kävellessäni vesisateessa uusilla kumppareillani Punavuoressa. Mutta en pysty siihen, en ole onnellinen nyt. Olen hellyyden ja rakkauden kipeä. Haaveilin kotimatkan tulevasta, tyttöystävästä, rakkaudesta, pysyvyydestä ja luottamuksesta.  Yhteisestä onnesta, siitä kuinka olisi joku kenen kanssa jakaa onni ja surut, elämä. Nyt kuuntelen rakkauslauluja ja toivon itsekkin joskus taas voivani laulaa sellaista.


If I wanted to leave I would have left by now,
But you're the only one that knows me
Better than I know myself
All along
I tried to pretend it didn't matter
If I was alone
But deep down I know
If you were gone
For even a day I wouldn't know which way to turn
Cause I'm lost without you.

Haluaisin viereesi. Tuntea ihosi ihollani, hymysi kesken suudelmamme, haluaisin tehdä sinut onnelliseksi. Minulla on ikävä sinua, mutta en uskalla sanoa sitä ääneen.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

What a girl wants, what a girl needs?

Tärisen kylmissäni, peiton alla taas kuumuus iskee. Laitan hupparin päälleni ja vaihdan peiton lakanaan. Painan pääni tyynyyn. Tuntuu kuin pääni räjähtäisi, nenäliinat valtaa yöpöytäni alkaen pikkuhiljaa vyörymään lattiallekkin, puhuminen sattuu kurkkuun, yskä ei anna minun pysyä pakoillani. Joka puolelle sattuu, kipu saa kyyneleet silmiini. Viimeisen kuukauden olen kärsinyt yskästä ja muista flunssan ystävistä. Käperryn lakanan alle, laitan käteni hupparin taskuihin, suljen silmäni ja nukahdan.

Näen unta sinusta, sinusta joka viet minut taivaisiin ja tuot perhoset vatsaani. Sinusta kenen lähellä minun on hyvä olla. Tiedäthän unen, sen kauniin, jossa tunnet kosketukset, sen kuinka suusi kääntyy hymyyn, sydämesi alkaa lyömään lujempaan kun hänen ihonsa on ihollasi? Uni, joka tuntuu todelliselta, uni josta et tahtoisi herätä?
Tämä uni ei ollut sellainen. Tästä unesta tahdoin herätä. Olit kylmä, välinpitämätön, ihminen kenestä huomaa hänen haluavan olevan jossain muualla, et hymyillyt ihanaa hymyäsi, en nähnyt loistetta silmistäsi.

Viimepäivät ovat olleet vaikeita. Olen miettinyt paljon mitä haluan sinusta, meistä, tulevaisuudesta, vaihtuvalta vuodelta, kuitenkaan saamatta selvää mistään. Kaikki on niin vaikeaa ja epävarmaa juuri silloinkuin haluaisin asioiden olevan helppoja, sujuvia ilman suurempia miettimisiä ja ongelmia. Toivon että meillä olisi helpompaa ja välillä, että en olisi koskaan antanut sinun tuoda perhosia vatsaani ja hymyä huulilleni.

Tiedän kuitenkin jotain. Tiedän haluavani alkukeväällä löytää itseni kävelemässä Töölössä, lumen narskuessa jalkojen alla ja hiutaleiden pudoten hiljalleen katuvalojen loisteessa nenän päähän raitiovaunupysäkinlähestyessä lukiokirjat laukussa, kohti uutta kotiani. Kotia jossa odottaa he, parasystäväni ja karvainen valkoinen pussailija. Koti joka täyttyy iltaisin naurusta, päivän juoruista ja kodinlämmöstä.



Kun joku tyttöä päin kävelee
Niin tyttö anteeksi pyytelee
Hän kaikkien tuijottavan häntä luulee
Hän toistenkin puolesta ääniä kuulee
Hän toivoo että kaikilla kaikki hyvin menee
Ja on itse niin herkkä että helisee