maanantai 9. heinäkuuta 2012

Oo miten suloinen kesä.

Istun jalat sylissäni ja katselen ikkunasta kaunista kesä suomea. Alat laulamaan musiikin tahdissa ratin takana, käännän kateeni ja suuni kääntyy hymyyn näkiessäni sinut, rakkaani. Siirrän katseeni taas ikkunasta ulos. Muistelen paria mennyttä viikonloppua, Provinssi ja juhannus.

Provinssin vietin minulle niin tärkeiksi tulleiden työkavereiden, ystävieni, kanssa. Se oli uskomaton viikonloppu, täynnä naurua, onnellisuutta ja kaikkea muuta mahtavaa. Yksi suuteli toita ja kolmas juoksi teltasta toiseen tutustumassa ihmisiin. Neljän, se josta minulle on tullut läheisin, laittautui monta hetkeä ja seuraavana hetkenä hyppi korkokengissään juovuksissa ilman huolen häivää ulkonäöstään Snow Patrolin ollessa lavalla. Itse join liikaa tequilaa ja leikin valelääkäriä toisten leireissä. Tein tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ja huusin. Ääneni kadotin ja rakastuin sinuun uudelleen ja uudelleen. Kaipasin sinua kyyneleet silmissä. Nautin täysin rinnoin ystävistäni, kesästä, alkoholista ja musiikista.

Provinssi jäi taakse ja pääsin kotiin luoksesi. Juhannuksena hypääsimme autoon ja lähdimme ajamaan kohti järjestämääsi yllätystä. Koko matkan ajattelin kuinka onnellinen nainen olenkaan kun olet minun. Saavuimme Jyväskylään, söimme upeassa ravintolassa, hukuin silmiisi ja sekosin sanoissa. Yöt sain viettää kiinni sinussa hotellin pehmeissä lakanoissa. Kaija Koo. Veit minut hänen luokseen, eturiviin kuuntelemaan tuota ihanaa naista. Hänen laulaessaan lempikappaleitani ja meidän suudellessamme päätin etten koskaan tule sinusta luopumaan. Kun Erin täytti lavan kauneudellaan, sinä täytit kauneudellasi sydämmeni ja silmäni. Lävistäjän neulan mennessä ihoni läpi, ymmärsin ettei mikään kipu ole liian kova kunhan sinä olet rinnallani. Jukka Pojan hyppiessä lavalla, suutelin minun Siideripissistäni. En ole koskaan ketään rakastanut niinkuin sinua.

Nyt olemme matkalla kotiin ja tiedän tämän olevan elämäni paras kesä, kiitos ystävieni ja sinun rakkaani.