All I want for christmas is you.

Kävellessä jalkojen alla narskuu lumi ja nenä alkaa punoittamaan. Ihmiset ovat nyrpeinä eikä kukaan hymyile. Katsen rautiovaunun ikkunasta ja ihailen, olin jo unohtanut kuinka kaunis Helsinki onkaan lumenpeitossa. Kuinka kauniilta aleksanterinkadun jouluvalot näyttävätkään! Tuntuu kuin kynttilä olisi syttynyt sisälläni. Lapset ihailemassa Stockmannin jouluikkunaa. Talvi on tullut ja minä nautin täysin rinnoin ulkona olevasta myräkästä. Talvi on lempi vuodenaikani, rakastan sitä. Rakastan kuinka posket punoittavat, lumiukkoja porkkana nenineen, lumihiutaleita hiuksissa. En malta odottaa ensiviikkoa, joulua. Kauan kaipaamani joulukuusi sai koristeensa ja kauniin ilmeensä eilen, meidän perheen ensimmäinen joulukuusi. Kuusi on kaunein minkä tiedän. Onhan se koristeltu rakkaudella. Lahjapaperia pöydillä, kaapit pullollaan lahjoista. Rakastan lahjojen paketointia, kaikkia niitä kauniita erillaisia papereita ja lahjoja joista tietää saajan tulevan iloiseksi. Rakastan joulun lämmintä ja sydämellistä tunnelmaa, lasten iloa joulupukin nähdessään. Haluisin jo antaa sinulle lahjat jotka olen ostanut. Ei ne kummoisia ole, mutta rakkaudella hankittuja. Viime jouluna katselin sinua web-kameran kautta, tänä vuonna pidän sinusta kädestä. Tämä joulu on ensimmäinen meidän yhteinen, ensimmäinen pienelle perheellemme. Tänä jouluna olen onnellisempi kuin koskaan, tänä jouluna minulla on sinut ja vauvamme.
Kuluva vuosi on tuonut ja näyttänyt paljon. Elämäni on muuttunut suuresti, paremmaksi. Vuosi toi minulle sinut, kauniin kotimme ja pienen sekä valloittavan ihanan vauvamme. Toivon, ja tiedän, ensivuodesta tulevan yhtä ihana, jollei jopa ihanampi. Tuleehan se olemaan meidän ensimmäinen yhteinen kokonainen vuosi.

Vauvakuumeeni jatkuu yhä, se tuntuu vain kasvavan. Se saa minut surulliseksi ja kaipaavaksi. Kaipaan lasta, meidän omaa pientä kääröä. Aika ajoin avaan yhden makuuhuoneen kaapeista, sen joka on täyttynyt lastentavaroista. Nostan sieltä turvakaukalon sängylle, katselen sitä. Kuinka ihanaa olisikaan nähdä tuossa meidän pieni vauvamme. Hypistelen ja silittelen pienissä hengareissa riippuvia vaatteita. Tämä kuume vie minulta voimia. Huomaan olevani mustasukkainen ja kateellinen kaikille ketkä tulevat minua vastaan lapsen tai   aina niin suloisen vauvavatsansa kanssa. Huomaan kyynelien puskevan silmistäni kun ajattelen etten vielä pitkään aikaan tule pitämään lastamme sylissä, näkemään sinun hoivaavan pienokaistamme. Olen kuitenkin onnellinen koska tiedän sen päivän vielä koittavan kun kuulemme pienokaisemme itkun ensimmäisen kerran. Useat kysymykset kuitenkin pyörivät päässäni kierroksia toisen perään tekien minut epävarmaksi; Mistä me löydämme sopivan luovuttajan? Entä jos kukaan ei halua luovuttaa meille siittiöitään? Mistä saamme tarvittaessa rahat klinikan maksuihin? Miten läheisemme reagoivat saadessaan kuulla tulevasta perheenlisäyksestä? Milloin on minun vuoroni pakata sairaalakassia ja kärsiä supistuksien tullessa? Milloin me saamme antaa ensimmäiselle lapsellemme jonkun noista kauniista nimistä jotka olemme päättäneen lapsillemme antaa?
Odotan jo joulua jolloin meitä on siunattu maailman arvokkaimmalla ja ihanimmalla lahjalla.

You are my sunshine.

Automme kaartaa pihaan talon, jossa pari päivää sitten ensimmäisen kerran vierailimme. Vatsassa on perhosia, jännittää. Nousemme autosta, katsahdan sinuun hymyillen kävellessämme ovelle. Soitan ovikelloa ja samassa ovi aukeaa. Meitä tervehditään iloisesti ja astumme sisälle.

Hetken talossa vietettyämme nousemme autoon, ottaen kohteeksi kotimme. Mutta nyt meitä ei ole enää kaksi, pienessä perheessämme on kolme jäsentä. Me ja tuo sylissäni istuva pieni prinsessa.

Vauvalla on suuret korvat, maailman suloisin katse sekä liian terävät hampaat. Hän on reipas ja rohkea. Valmis rakastamaan kaikkia ehdoitta parin rapsutuksen vuoksi. Hän on suloisin ja hassuin. Hän nukkuu selällään tassut taivaaseen, tai käpertyy samalle tyynylle tuhisemaan. Hän haluaisi vain leikkiä, näykkiä varpaita ja juosta häntä heiluen karkuun. Kenkiä hän rakastaa ja talvea auttaa puista viimeiset lehdet pois haukkaamalla. Mitä isompi koirakaveri on sitä hauskempaa hänen kanssaan leikkiä on. Ulkona hän kulkee takki päällä ja aamulla hän pussaa onnellisena. Hän on valloittanut sydämemme.

                                                         Hän on Maisa Mimosa <3

                                                        

                                                   



                                                                 

It hurts so much.

Puhelimeni piippaa. Luen viestin ja muutama kyynel vierähtää poskelleni. Nielen kyyneleeni ja kiellän itseäni itkemästä. Ystäväni on raskaana. En kuitenkaan itke onnesta niinkuin hyvän ystävän pitäisi. Itken koska olen surullinen, kateellinen ystävälleni joka kantaa vatsassaan maailman kauneinta lahjaa. En voi sanoa etten ole onnellinen ystäväni puolesta. Tottakai olen, hän on minulle rakas ja hänestä tulee erinomainen äiti. Voin kuvitella kuinka hän hehkuu onnesta ja äitiyttä syleilessään lastaan. Ajatus tuntuu pistona sydämessäni, minäkin haluan hehkua. Vauvakuumeni on vain niin suuri, että se repii minua sisältä päin. Miksi kaikki muut saavat lapsia mutta minä en, kysymys jota mietin mielessäin usein. Tiedän, että vielä tulee minun vuoroni. Minusta ja rakkaastani tulee vielä joku päivä tavalla tai toisella äitejä lapsellemme. Nyt kuitenkin minuun sattuu. Tajuan haaveilleeni lapsesta ja äitiydestä niin pitkään, ettei kyyneleet voi olla kiellyttyjä minulta. Silmäni kostuu, kyyneleet valuvat, nenäni vuotaa. Annan itselleni luvan itkeä, hetken, sitten minun pitää tukehduttaa kipuni sisälleni. Liian nopeasti kipu kuitenkin nousee pintaan aiheuttaen uudet kyyneleet.

Love of my life.

Istut minua vastapäätä, silmäsi loistavat ja huuliltasi löytyy kaunein hymy. Sydämeni lyö tiuhaan perhosten lentäessä vatsassani. Puolivuotta yhteistä elämäämme on takana ja olen onnellisempi kuin koskaan. Sinä olet minun aurinkoni ja hellepäivän raikas tuuli. Sinä olet tuonut valon ja rakkauden elämääni, ne joita en uskonut enää löytäväni. Olet nykyhetki ja tulevaisuus. Sinun vieressäni on kotini ja turvani. Olen niin kiitollinen sinulle rakkaani, saapuessasi elämääni teit minusta paremman ihmisen. Olet se mistä olen aina haaveillut, olet unelmani. Olet niin kaunis, että kaikki muut jäävät varjoosi, sielusi kauneus häikäisee minut aina uudelleen ja uudelleen. Teet minusta kokonaisen, maailman onnellisimman naisen saadessani rakastaa sinua. Monet naiset tekisivät mitä vain saadakseen sinut. Olethan täydellinen, kaunis sisää ja ulkoa, hauska, lempeä, rakastavan suloinen. Olet kuin unta, jotain jota ei todeksi voi uskoa. Kerrankin elämässäni tein jotain oikein ja voitin jotain mistä muut haaveilevat, todellisen rakkauden, sinun sydämesi. Minun ei tarvinnut tyytyä mihinkään, sain sen ainoan minkä halusin. Sain sinut.

                                                         

Kiitos rakas menneestä puolesta vuodesta ja tulevista vuosikymmenistä.
                           Olen sinun, nyt ja aina.                                

Sä kuulut mun unelmiin.

Kadut ovat täynnä puista pudonneita lehtiä, ulkona on kylmä. Katselen linja-auton ikkunasta ja kateus valtaa minut. Nainen työntää suloisia vaunuja hymyillen ja silmät loistaen. Toinen pitää kädestä pientä poikaa joka seisoo vihreissä kumisaappaissaan vesilammikossa katsoen puistossa leikkivää koiraa. Olen kateellinen noille naille, niillä on jotain mitä arvokkaampaa ei ole, lapsi. Käännän katseeni pois ikkunasta ja tajuan taas kuinka asiani ovat oikeasti paremmin kuin hyvin, vaikka en saakkaan vielä sisustaa lastenhuonetta. Edessäni istuu pariskunta, viinan hajun voi haistaa jo kaukaa. Naisen levinneet meikit, likaiset vaatteet, auennut silmäkulma. Miehen rikkinäinen paita ja seisahtaneet silmät. Näinä hetkinä häpeän kateuttani, onhan minulla vaikka mitä mistä muut haaveilevat. Minulla on sinut rakkaani, rakastava perhe, unelmia ja ruokaa pöydässä. Oma koti ja työ, terveys ja tulevaisuus. Ehjät vaatteet ja ystäviä. Avopuoliso jota ihanempaa ja kauniimpaa ei ole.
Ajatus ja haave omasta lapsesta on vain niin suuri. Sattuu katsoa noita onnellisia naisia raskausmekoissaan ja itkeviä lapsia vaunuissaan.

Kyyneleet valuvat poskillani vaikka kuinka yritän pitää ne sisälläni. Riitelimme. Riitamme ovat mitättömiä, kiistoja pienistä asioista. Pelkään kuitenkin menettäväni sinut jos riitaudumme. Ajatuskin siitä sattuu, joten kyyneleet tipahtelevat silmistäni melkein jokaisen kinan päätteeksi. Sinä olet se ihminen kenen kanssa en halua kinastella, en halua aiheuttaa sinulle mielipahaa enkä loukata. Riitamme sattuu minuun. En halua riidellä kanssasi, miksi haluaisin kun voisin tuhlata nuo sekunit suudellen sylissäni makavaa maailman upeinta naista, minun rakastani. Riidat ovat välillämme kuitenkin lyhyitä, onneksi, koska sovinnon jälkeen on ihana tuntea pehmeät huulesi huulillani. Silloin tiedän sinun rakastavan minua erheistäni ja riidoistamme huolimatta.

    

Kirjoitan vieraskirjoihin lauseita vain sinusta.

Kaupunki on harmaa, asfaltti kiiltää märkänä. Kumisaappaani varjelevat varpaitani varmalta kastumiselta. Nyt on vasta syksy mutta ajatukseni ovat jo talvessa, tarkemmin joulussa ja uudessa vuodessa.

Kulutan päivät työn ohessa pähkäillen mitä haluan sinun löytävän minun paketoimasta joululahja paketista. Haluaisin sen olevan ikimuistoinen lahja sinulle, sellainen mistä tulisit onnelliseksi ja mikä näyttäisi kuinka paljon sinua rakastan. Tehtävä on kuitenkin vaikea, pelkään sinun pettyvän. Onneksi minulla on vielä aikaa miettiä ja pohtia paketin sisältöä. Ehdin kiertelemään kauppoja vielä monet kerrat läpi, kuten myös muuttamaan mieleni lahjan suhteen. Kerkeän myös eksymään lahjan etsintöjen välissä väärille osastoille ja löytää itseni uudelleen ja uudelleen Stockmannin lastenosastolle silittelemään toinen toistaan ihanempia ja kauniimpia vauvojen vaatteita, sekä ihastelemaan vaunuja jotka saavat silmät hymyilemään ja haaveet pintaan. Tänä jouluna haluan meille kotiin maailman kauneimman joulukuusen, paljon kynttilöitä, jouluverhot, piparkakkutalon ja kaiken sen joulun ihanuuden. Tänä vuonna herään aattona aikaisin ja lähden kanssasi joulukirkkoon. Tästä joulusta tulee ikimuistoinen, onhan tämä meidän ensimmäinen yhteinen.
Muistatko viime uudenvuoden? Sen kuinka huulemme kohtasivat toisensa ensimmäisen kerran kello 00.00 muiden huutaessa vieressämme toivottaen onnea alkaneelle uudelle vuodelle.Minä muistan. Muistan kuinka alkoholi saanut minut valtaansa, ei kuitenkaan niin voimakkaasti kuin sinä sinun valloittavan hymysi ja upeiden silmiesi kanssa. En pystynyt pitämään käsiäni erossa sinusta, taistelin itseni kanssa huonoin tuloksin, olithan vasta eronnut. Vuoden vaihtuessa unohdin kuitenkin taisteluni ja pelkoni, annoin tunteideni voittaa. Silloin tunsin vihdoin nuo kauan kaipaamani ja ihannoimani huulet huulillani. Tuo suudelma sai henkeni pysähtymään, veit minut taivaisiin. viimeistään siitä lähtien olen ollut sinun, vaikken sitä osannut alkuvuonna sinulle näyttääkkään.
Tänä uutena vuotena tähtitaivaan alla, lumisten puiden ympäröimänä, ilotulitulisten paukkuessa haluan painautua kiinni sinuun ja suudella sinua veren syöksyessä varpaisiin.

"Hahhaha etpäs saa mua kiinni!" havahdun ajatuksistani pienten lasten juoksiessa ohitseni hippaa leikkien, muistuttaen minua joulun ja uuden vuoden olevan vielä kaukana. Mutta saahan sitä haaveilla. Nyt on kuitenkin aika jatkaa matkaa kotiin odottamaan sinua rakkaani töistä saapuvaksi.

When I look into your eyes, I see rainbows in the skies.

Aurinko on nousemassa Helsingin ylle. Raitiovaunun jarrut vinkuvat. Istun sen kyydissä ja palelen. Olisi sittenkin pitänyt laittaa se villatakki päälle. Olen matkalla kohti työpaikkaani, sitä uutta missä eilen aloitin eilen. Pelkäsin muutosta, jännitin pärjäämiseni puolesta. Taakse jäi työkavereista parhaimmat. Edestä kuitenkin löytyi uusia ihania asiakkaita ja mukavia työkavereita. Enköhän minä pärjää, vaikka vieläkin jännittää. Nouseva aurinko osuu kauniisti Ooperatalon seiniin häikäisten samalla silmiini. Aamu on alkanut hyvin. En ole väsynyt kuten muina aamuina, sainhan nukkua vieressäsi pisimmät yöunet aikoihin. Sinun vieressäsi nukun parhaiten.

Lasipalatsilla raitiovaunu pysähtyy ja ihmiset jäävät kyydistä, minä jään istumaan paikoilleni. Puhelimeni värisee ja hyvin alkanut aamu muuttuu huonommaksi. Viesti on sinulta, kerrot kuinka päätäsi edelleen särkee niin kovin ja kuinka pahoinvoiva olet. Kipuasi on kestänyt pitkään, liian pitkään. Osaisimpa auttaa sinua viedä tuon kivun pois. Minuun sattuu nähdä kuinka kärsit, tuntuu kuin keuhkoihini  iskettäisiin tikareita toinen toisensa jälkeen. Pelkään pahinta. Koetan kuitenkin peittää pelkoni ja uskoa kipusi johtuvan pelkästään jumissa olevista lihaksistasi.
En ole valmis menettämään sinua tavalla tai toisella, en tule koskaan olemaan. Sinusta en tule pystymään luopumaan koskaan, olet maailman kaikkeuteni ja elämäni. Sinä olet minä, ilman sinua en ole mitään.
Mutta tunnethan minut, olen pelkuri. Pelkään sinun kyllästyvän minuun, tapaavan toisen, jättävän minut. Luotan sinuun ja tiedän sinun rakastavan minua enemmän kuin sanat voivat kertoa. Silti jokin osa minusta on pelon vallassa joka hetki. Ehkä menneet luvut elämässäni ovat jättäneet pelon muistoksi. Sinä olet minun elämäni viimeinen luku, sinun kanssasi kasvan, sinun vierestäsi herään loppuelämäni jokaisena aamuna ja sinä tiedät sen.

Lehdet puista putoilevat ruskan kauneissa väreissä. Kesä on ohi. Syksy saapui nopeammmin kuin osasin odottaa. Paljon kuitenkin ehti tappahtumaan, kesä oli kaunein kaikista menneistä, olithan sinä rinnallani. Sain näyttää sinulle tuon pienen kaupungin josta olen kotoisin, sain esitellä sinut suvulleni. Ja tuntea sen onnen kun sukulaiseni kertoivat kuinka onnellisia ovat kun olen löytänyt tuollaisen tytön. Sain istua kyydissäsi, matkustellassamme autolla ympäri kesäistä Suomea. Sain suudella sinun pehmeitä huuliasi meressä, tuntea alastoman ihosi ihollani lämpimänä kesäyönä tyynessä järvessä. Sain nauraa mahan kipeäksi, hukkua silmiisi yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt kun kesä on ohi, laitan kyttilät palamaan ja käperryn sinun, rakkaani, kainaloon suunnaten ajatukseni kohti tulevia uusia aikoja kohti. Kohti unelmiani ja tavoitteitani.

Oo miten suloinen kesä.

Istun jalat sylissäni ja katselen ikkunasta kaunista kesä suomea. Alat laulamaan musiikin tahdissa ratin takana, käännän kateeni ja suuni kääntyy hymyyn näkiessäni sinut, rakkaani. Siirrän katseeni taas ikkunasta ulos. Muistelen paria mennyttä viikonloppua, Provinssi ja juhannus.

Provinssin vietin minulle niin tärkeiksi tulleiden työkavereiden, ystävieni, kanssa. Se oli uskomaton viikonloppu, täynnä naurua, onnellisuutta ja kaikkea muuta mahtavaa. Yksi suuteli toita ja kolmas juoksi teltasta toiseen tutustumassa ihmisiin. Neljän, se josta minulle on tullut läheisin, laittautui monta hetkeä ja seuraavana hetkenä hyppi korkokengissään juovuksissa ilman huolen häivää ulkonäöstään Snow Patrolin ollessa lavalla. Itse join liikaa tequilaa ja leikin valelääkäriä toisten leireissä. Tein tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ja huusin. Ääneni kadotin ja rakastuin sinuun uudelleen ja uudelleen. Kaipasin sinua kyyneleet silmissä. Nautin täysin rinnoin ystävistäni, kesästä, alkoholista ja musiikista.

Provinssi jäi taakse ja pääsin kotiin luoksesi. Juhannuksena hypääsimme autoon ja lähdimme ajamaan kohti järjestämääsi yllätystä. Koko matkan ajattelin kuinka onnellinen nainen olenkaan kun olet minun. Saavuimme Jyväskylään, söimme upeassa ravintolassa, hukuin silmiisi ja sekosin sanoissa. Yöt sain viettää kiinni sinussa hotellin pehmeissä lakanoissa. Kaija Koo. Veit minut hänen luokseen, eturiviin kuuntelemaan tuota ihanaa naista. Hänen laulaessaan lempikappaleitani ja meidän suudellessamme päätin etten koskaan tule sinusta luopumaan. Kun Erin täytti lavan kauneudellaan, sinä täytit kauneudellasi sydämmeni ja silmäni. Lävistäjän neulan mennessä ihoni läpi, ymmärsin ettei mikään kipu ole liian kova kunhan sinä olet rinnallani. Jukka Pojan hyppiessä lavalla, suutelin minun Siideripissistäni. En ole koskaan ketään rakastanut niinkuin sinua.

Nyt olemme matkalla kotiin ja tiedän tämän olevan elämäni paras kesä, kiitos ystävieni ja sinun rakkaani.

Feels like nobody ever loved me until you loved me.

Hän kantaa pahvilaatikoita autoon ja suutelee minua istuessaan ratin taakse. Auto käynnistyy ja hänen kätensä ilmestyy reidelleni. Katson hänen kauniisiin kasvoihin, kohtaan hänen katseensa ja hukun taas silmiin. Silmiin joita kauniimpia saa hakea. Käännän katseeni ulos ikkunasta silittäessäni hänen niskaansa. Hymyilen, onni on suosinut minua tänä keväänä ja rakkaus on löytänyt luokseni. Vielä helmikuussa en uskaltanut päästää häntä lähelleni, mutta nyt hän kantaa muuttolaatikoita luokseni, asuntoon joka pian on meidän yhteinen kotimme.  Kukaan ei voisi tehdä minua onnellisemmaksi.
Tajusin pelänneeni aikaisemmin. Pelkäsin satuttavani itseni päästäessäni hänet liian lähelle. Pelkäsin minulle käyvän niin kuin ensimmäisellä kerralla kun annoin kaikkeni toiselle, hajoavani palasiksi joita ei tunnu saavan enää paikoilleen, mihin ei auta muu kuin aika. Käytin aikani tahallisesti vääriin ihmisiin, koska tiesin etteivät he tulisi koskaan pääsemään liian lähellä minua pystyäkseen rikkomaan minua. Tiesin, että minusta ja heistä ei tulisi koskaan mitään kestävää. Hän on alusta lähtien ollut lähellä minua, hän sai heti ensimmäisissä keskusteluissa minusta osan. Ja lisää pala kerrallaan, minun hukkuessani hänen silmiinsä ja yöt valvoessa tietokoneella hänen kanssaan jutellen, mutta nyt saan makoilla kokonaisena hänen syleilyssään. Olen hänen, kokonaisvaltaisesti ja ilman muttia.

Luulin etten enää löydä enää tälläistä rakkautta. Rakkautta, joka saa minut tuntemaan itseni kokonaiseksi, ja jonka vuoksi tekisin mitä vain.

Ihmisillä on haaveet ja unelmat. Unelmat joiden takia ihmiset ovat valmiita tekemään mitä vain. Toiset haluavat kiinanmuurille, Nokian pääjohtajaksi tai ehkäpä suosituksi rock-tähdeksi. Minä haluan yöllä itkullaan herättävän lapsen. Lapsen jonka saan tuudittaa puoliunessa uneen ja jota suukottaa. Lapsen ketä rakastan ilman ehtoja. Oman lapsen. Minun unelmani on olla äiti. Äiti jonka päivänsäde on lapsi, joka jokeltaa sylissä. Vauva, josta kasvaa itse pukemaan opetteleva taapero, lukemaan opetteleva esikoululainen ja vanhemmilleen huutava teini. Vauvakuume on iskenyt minuun pahemmin kuin koskaan, se saa minut kuluttamaan aikani internetissä vaunuja katsellen ja muiden vanhempien kokemuksista lukien.  Lapsen kaipuu on satuttavan kova, se saa kyyneleet tipahtelemaan poskilleni kun muut ei näe, katsellessani lastenvaatteita ja haaveillen tulevaisuudesta.  Tiedän olevani nuori, kaikkihan sitä minulle kertoo. En näe ikääni ongelma, olenhan nuori, mutta olen kokenut jo paljon. Ei minua harmittaisi luopua alkoholista ja villeistä viikonlopuista. Lapsi antaisi paljon enemmän kuin drinkit baarissa ja seuraavan päivän paha olo. Tiedän olevani valmis siihen, loppuelämän sitoutumiseen, yöllisiin herätyksiin ja vaippojen vaihtoon. Sillä tiedän kaiken korvaavan näkiessäni lapsen ensimmäisen hymyn ja askeleet, hampaiden kasvun ja ensimmäisen koulupäivän. Lapsi olisi siunaus, elämän täyttymys ja ikuisen rakkauden kohde. Mutta kuuntelen muita ja odotan. Pyyhin kyyneleet ja siirrän ajatukseni muualle. 

You're the only one I see.

Vappu. Tuo nykypäivän tekosyy juoda itsensä laittomaan kuntoon. Toteutin nykypäivän normia ja tein sen, työkavereitteni sekä parhaan ystäväni kanssa. Työkavereistani on tullut minulle hyviä ja rakkaita ystäviä. Vietämme vapaa-aikammekin yhdessä nauraen sisäpiiri vitseillemme, suunnitellen kesää ja juhlien. Heidän seurassaan todella nautin, kaikki ovat omia ihania ja niin erilaisia persoonia. Rakastan työtäni ja nykyään aamutkaan  eivät tunnu enään niin vaikeilta kun tiedän näkeväni thanskalaiset ensimmäiseksi aamulla.

Kaksi viikko oli pitkä aika. Tuolloin kaipasin häntä viereeni niin kovin, että kipu tuntui piikkinä sydämessäni ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Melkein jo unohdin miltä hän näyttää ja kuulostaa. Kuinka ihoni värisee hänen kosketuksestaan, miltä hänen naurunsa tuntuu koko kehossani. En kuitenkaan voisi koskaan unohtaa niitä, hänen katsettaan, kosketustaan. Ihoa joka kuuluu syliini. Kaipaus vain täytti sydämeni, ikävä hänen viereensä. Tulin epävarmaksi, aloin epäilemään omia ajatuksiani ja muistoja. En osannut enää olla, sydämmeeni sattui hänen ollessaan muualla, ihoni kuivui vailla hänen kosketustaan. Nyt hän tullut takaisin viereeni. Hän on siinä missä pitääkin, ihollani ja sydämessäni.
Rakastan öitä hänen vieressään, silloin nukun paremmin kuin koskaan. Tunnen olevani turvassa ja palasten olevan kohdallaan.
Aamulla katselin kuinka auringon säteet koskettivat ikkunoiden läpi hänen kaunista ruskettunutta kehoaan. Suuni kääntyi hymyyn sulkiessani silmäni ja potkiessani peiton pois päältäni. Hän on tullut kotiin ja minä rakastan häntä.

I miss you so bad.

Pyörin tyhjässä sängyssäni. Aurinko valaisee huoneen verhojen läpi. Kello on puoli kuusi sunnuntai aamuna. Ystäväni ovat juuri lähteneet koteihinsa luotani järjestetyistä illanistujaisista. Ilta oli mahtava. Joimme, lauloimme, tanssimme, keskustelimme ja nauroimme mahamme kipeiksi. Suunnittelimme kesää ja otimme valokuvia joita kukaan tuskin uskaltaa myöhemmin katsella. Minulla oli hauskaa, mutta kaipasin sinua. Nyt kun muut ovat lähteneet ja olen yksin kotonani, joka on täyttynyt tyhjistä pulloista ja lattialle pudonneista sipseistä, kaipaus alkaa sattua. Olet ollut vasta hetken poissa ja ikävöin sinua kuin viime kohtaamisestamme olisi kuukausia. Toivon kahden viikon menevän nopeasti, en malta odottaa hetkeä jolloin saan sinun ruskettuneeni ihon iholleni, sinut syleilyyni. Ikävöin ääntäsi, joka saa perhoset vatsassani liikkeelle. Hymyäsi, joka valaisee huoneen. Käsiäsi, jotka painavat minut keittiön seinää vasten kesken ruuanlaittomme. Kaipaan katsettasi, sitä kun katselet minua silmät onnesta loistaen ja suu leveästi hymyillen. Iltoja jolloin nukahdan kesken elokuvan syliisi, sinun silittäessäni hiuksiani.

I've been keepin' busy all the time
Just to try to keep you off my mind.

On niin helppo olla onnellinen.

8.4.2012 kello 3.03
Huone täyttyy itkusta, ääni on voimakas ja sydäntä raastava. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Katselen maailman kauneinta ihmettä. Ruskeat hiukset ovat veressä, pienet jalat potkivat ilmaa. Pyyhin kyyneleitäni. Kätilö pyytää minut luokseen ja antaa pihdit käteeni. Naps. Uudet kyyneleet tipahtavat poskilleni katkaistuani napanuoran. Kätilö pyyhkii ruskeista hiuksista veriä pois. Hoitaja nostaa ystäväni paitaa kätilön nostaessa parkuvan pikkuneidin äitinsä vatsan päälle. Huone hiljenee. Amy Alexandra, 3445g ja 48cm, rauhoittuu äitinsä iholla. Kummitädin uusi suloinen silmäterä ja aarre on syntynyt.

Kaupunki on pimeä, mainosvalojen näytös. Raikas tuuli puhaltaa kasvoilleni hiuksien liehuessa sen mukana, taksin valot häikäisevät silmiini. Suljen silmäni ja hymyilen. Työvuoro on ohi ja olen matkalla kotiin, jossa hän odottaa minua syleilyynsä.

Tuntuu kuin kuuluisin hänen rinnalleen enemmän kuin minnekkään muualle. Hänen kanssaan tahdon suunnitella tulevaa, unelmoida ja haaveilla. Miettiä mitä elämä voi olla 5 vuoden kuluttua. Olisin saanut hänet omakseni jo kauan aikaa sitten. Mutta epäröin, luulin haluavani jotain muuta. Jonkun muun. Yhteiset iltamme, suudelmat autossa kotini pihalla ja hississä muuttaessani omaan kotiin, hänen käsi kädessäni elokuvateatterissa. Hänen kaunis hymynsä ja maailman upeimmat silmät. Ne yöt jolloin herään hänen vierestään enkä voi muutakuin katsella hänen nukkuvan. Ne pienet hetket jolloin hän saa minut tuntemaan itseni ainutlaatuiseksi, saivat minut ymmärtämään hänen ja meidän olevan jotain ainutlaatuista, uniikkia. Nyt hän on minun ja minä hänen, ja meistä minä en aio luopua.

Home.

Ovi aukeaa kääntäessäni avainta lukossa. Astun sisään, hymy nousee huulilleni näkiessäni silmieni edessä aukeavan näkymän. Olen tullut kotiin, paikkaan jossa on hyvä olla ja jossa kukaan ei ole tielläni, saan elää elämääni rauhassa.
Katson kuinka huonekalut ovat löytäneet paikkansa, kuinka kaikki on niin uutta, erillaista. Jännitän, pelkään. Elämässäni on kääntynyt uusi sivu, vanhaan ei ole enää paluuta. Tulevaisuus jännittää, mutta hyvällä tavalla. Olen valmis tulevaan.

Herään, minulla on kuuma. Siirrän peittoa pois päältäni, käännän katseeni häneen päin. Hän on kaunis. Hän saa minut voimaan hyvin, onnelliseksi. Hän saa ihoni värisemään kosketuksesta. Kaipaan häntä heti kun hän on hetkenkin pois luotani. Hänen vierestään haluan herätä aamuisin. Hänen huuliaan haluan suudella. Hänen haluan olla.

It's time to go home.

Vihdoin se tapahtuu, unelma josta on haaveiltu niin pitkään. Vihdoin pääsen kääntämään upouuden sivun elämässäni. Sivun käännän yhdessä maailman ihanimman tytön kanssa. Elämämme muuttuvat. Minua pelottaa, mutta tiedän että siihen ei ole tarvetta. Onhan minulla hänet kenen kanssa jaan tämän onnen. Unelmamme käy toteen, enkä voi uskoa tätä todeksi!

Olen löytänyt onneni yksin, en tarvitse ketään rinnalle. En tällä hetkellä, tulevaisuus on uusi ja erillainen. Maailma on kaunis ja ihana, jos katsot sitä vain oikealla sydämellä.

Taas mä satutin.

Hän tuli keskiviikkona luokseni. Sain tuntea hänen huulensa vihdoin huulillani, katsoa häntä silmiin, unohtaa kaiken muun, pääsin taivaisiin. Hän saa hymyn huulilleni aikana jolloin sinä tuot vain kyyneliä silmiini. Satutit minua. En kuitenkaan voi sinua syyttää, vain minä olen syyllinen kipuuni. Minä päästin tunteeni liian vahvoiksi, vaikka tiesin että et suhdetta halua, ainakaan et minun kanssani. Silti toivoin ja annoin perhosten lennellä vatsassani. Pitkin poskiani valuvista kyyneleistä voin siis syyttää vain itseäni, romanttista hölmöä joka toivoi liikoja.
Enää en saa kaivata sinua, ikävöidä huulillesi. Enää en saa silittää selkääsi tai ihastua yhä uudelleen hymyysi. Enää en voi haaveilla meistä, leikkiä ajatuksella häistämme, niinkuin me yhdessä vielä hetki sitten teimme. En halua ajatella sinua, ajattelen mielummin häntä. Häntä joka haluaa huulilleni ja viereeni, häntä joka saa minut odottamaan seuraavaa kohtaamistamme malttamattomana. Häntä jonka kanssa minulla ei tule koskaan olemaan mitään muutakuin kosketus, suudelma ja taivas. En anna itseni kärsiä. Pidän sinusta, mutta rakastan itseäni. Ansaitsen enemmän kuin haaveen. Me olemme kavereita niinkuin toivoit. Minuun silti sattuu kun kerrot kuinka onnellinen olet ja uusista tytöistä joita olet tavannut. Tarvitsen aikaa, mutta sitä sinä et ymmärrä.

You know I'd rather walk alone, than play a supporting role, If I can't get the starring role.

En ole kirjoittanut pitkään aikaan, en ole tiennyt mitä kirjoittaisin, osannut aloittaa mistään. Niin paljon on tapahtunut, mutta ei kuitenkaan mitään. En tiedä enää mitä haluan, en tiedä oletko sinä se kenen vierestä haluan löytää itseni, en tiedä mitä haluan ja kenestä. Tiedän vain haluavani tytön rinnalleni, tytön ketä rakastaa, kuka rakastaa. Joku kenet voisin tehdä onnelliseksi ja kenen kanssa olisi helppo olla. Haluan helpon suhteen. Suhteen ilman epämääräisiä sotkuja, draamoja ja miettimisiä. Suhteen jossa kumpikin tietää mitä toisesta haluaa. Suhteen jossa saan tuntea, olla mustasukkainen, kaivata, olla vihainen, ihastua, rakastua. En kykene enää suhteeseen jossa se ei ole mahdollista, pelkkää seksiä, ei tunteita, se ei ole minua varten. Olen huomenna tulossa luoksesi keskustelemaan jatkosta ja minua pelottaa. En halua menettää sinua, mutta en tiedä olenko kuitenkaan valmis suhteeseen kanssasi. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole paljoa enempää. Koitan unohtaa huomisen, menen yskimään kipeänä olon seurauksena peiton alle ja toivon saavani unen päästä kiinni. Haluan pelkää tulevaa vasta kun sen aika on.

That’s why I smile.

Vuosi vaihtui ja taakse jäi kaunis vuosi, vuosi jolloin koin enemmän kuin ennen. Ihastuin, koin rakkauden ihmeen ensimmäisen kerran, mutta myös tunsin särkyneen sydämmen kivun ja tuskan. Sain kuitenkin sydämeni korjattua, tutustuin uusiin ihmisiin, ihastuin kerta toisensa jälkeen, mutta myös unohdin uudelleen ja uudelleen. Sain uusia ystäviä, juovuin, juhlin, matkustin. Nauroin mahan kipeäksi, itkin niin että silmiin sattui, suutelin pään pyörryksiin. Tanssin kuin muita ei olisi, nautin ja vihasin elämää, olin surullinen ja onnellinen. Tein suuria päätöksiä ja elämänmuutoksia. Muutin elämäni suunnan, päätin alkaa tavoitella unelmiani.

Viime vuosi kasvatti minua, opin uusia asioita itsestäni, muista ja maailmasta. Pääsin lähemmäksi unelmiani. Viime vuosi toi uuteen vuoteen paljon uutta ja ihanaa. Vuosi toi minulle onnen, ilon ja hymyn. Olen onnellinen. Vaikka vuosi alkoikin sekavasti, tein heti vuoden vaihduttua asioita joita ei olisi pitänyt tapahtua. En kuitenkaan kadu tekemisiäni, ei siihen ole tarvetta. Jokaiselle teolle on tarkoituksensa, kaunista ja hyvää. Lips of an angel.

Olin sekaisin, en tiennyt mitä haluan, olin tekemässä ratkaisun. Ratkaisun jota olisin katunut, ratkaisun joka olisi satuttanut. Kadun sitä että edes ajattelin sitä. Olen saanut ajatukseni kokoon.

Toivon tämän vuoden kohtelevan minua yhtä kauniisti kuin edellinenkin, toivon olevani onnellinen. Tämä vuosi tulee tuomaan paljon uusia muutoksia, suuriakin sellaisia. Olen kuitenkin valmis vastaanottamaan ne, hymyssä suin odotan niiden saapuvan.

 

Minulla silmät
näen seinän lävitse
Minulla on korvat
kuulen kuiskauksen
Minulla on iho
joka tuntee kuumuuden
Minulla on selkä
se taitu ei

Silti minä vapisen sun kosketuksen alla
kosketuksen alla

Olen kiitollinen viime vuodelle, se toi sinut.