Se nainen tanssii itsensä kanssa ja se tanssii, niin kuin hullu se tanssii.

Istun laitureilla rautatieaseman ja odotan junani saapuvan päästäkseni käpertymään peiton alle omaan sänkyyni. Ilta oli ihana, se osoitti minulle miksi alkoholia ylipäätään juon. Istuimme ystävieni kanssa pubissa, josta vaihdoimme baariin, missä pääsin vihdoin tanssimaan. Siideriä ja tanssilattia. Se tunne kun suljet silmäsi tansiessasi, musiikki valtaa sinut ja päädyt toiseen maailmaan. Maailmaan jossa ei ole muutakuin sinä ja muusiikki. Unohdat ihmiset ympärilläsi, ajatuksesi katoavat, tanssit itsellesi, vain ja ainoastaan itsellesi. Muilla ja muiden katseilla ei ole väliä, heitä ei ole. Sinä täytät oman maailmasi. Maailma, jossa et tarvitse ketään toista, halausta, suudelmaa, kosketusta. Tarvitsen vain musiikin ja tuon hetken.

Viimeisen viikon olen ollut vailla toisen kosketusta, tunnetta että toinen välittää enemmän kun aikoihin. Olen kaivannut sinua. Enää en kuitenkaan ole varma mitä haluan. Haluan sinut lähelleni, mutta en ole kuitenkaan varma. Olet saanut minut miettimään asioita. Minua pelottaa, koska en tiedä mitä haluat, mitä ajatuksistasi löytyy. Et tiedä mitä haluat, joten miten minäkään voisin tietää, siispä pelkään. Pelkään tuntevani liikaa, pelkään sinun kaipaavan lähellesi jotain muuta silloin kuin minä sinua ikävöin. Uskottelen itselleni, että en anna tunteilleni enää valtaa. Olisipa se niin helppoa kuin se on sanoa. Olen romanttinen hölmö, en osaa sivuuttaa tunteitani, ajattelen kaiken sydämelläni ja niin se tulee aina olemaan. Olen minä, en kukaan muu, siksi niin helposti särjettävissä. Kaipaan niitä hetkiä jolloin en kaivannut ketään vierelleni, en halunnut ihastua. Haluaisin olla vahva, sanoa että en kaipaa sinua, ikävöi huulillesi ja kiinni sinuun. Olisi helpompaa jos sinusta ei olisi tullut näin tärkeä minulle.
Nyt toivon vain pääseväni taas tuohon maailmaan, maailmaan jossa on vain minä ja musiikki. Maailmaan, jossa ei edes sinua ole.

Tahto tajuntaasi, tarve tahdotuksi.

Minun piti kirjoittaa merkintä siitä kuinka olen ollut onnellinen viime viikot. Kuinka olen pahkatunut onnesta kävellessäni vesisateessa uusilla kumppareillani Punavuoressa. Mutta en pysty siihen, en ole onnellinen nyt. Olen hellyyden ja rakkauden kipeä. Haaveilin kotimatkan tulevasta, tyttöystävästä, rakkaudesta, pysyvyydestä ja luottamuksesta.  Yhteisestä onnesta, siitä kuinka olisi joku kenen kanssa jakaa onni ja surut, elämä. Nyt kuuntelen rakkauslauluja ja toivon itsekkin joskus taas voivani laulaa sellaista.

If I wanted to leave I would have left by now,
But you're the only one that knows me
Better than I know myself

All along
I tried to pretend it didn't matter
If I was alone
But deep down I know
If you were gone
For even a day I wouldn't know which way to turn
Cause I'm lost without you.

Haluaisin viereesi. Tuntea ihosi ihollani, hymysi kesken suudelmamme, haluaisin tehdä sinut onnelliseksi. Minulla on ikävä sinua, mutta en uskalla sanoa sitä ääneen.

What a girl wants, what a girl needs?

Tärisen kylmissäni, peiton alla taas kuumuus iskee. Laitan hupparin päälleni ja vaihdan peiton lakanaan. Painan pääni tyynyyn. Tuntuu kuin pääni räjähtäisi, nenäliinat valtaa yöpöytäni alkaen pikkuhiljaa vyörymään lattiallekkin, puhuminen sattuu kurkkuun, yskä ei anna minun pysyä pakoillani. Joka puolelle sattuu, kipu saa kyyneleet silmiini. Viimeisen kuukauden olen kärsinyt yskästä ja muista flunssan ystävistä. Käperryn lakanan alle, laitan käteni hupparin taskuihin, suljen silmäni ja nukahdan.

Näen unta sinusta, sinusta joka viet minut taivaisiin ja tuot perhoset vatsaani. Sinusta kenen lähellä minun on hyvä olla. Tiedäthän unen, sen kauniin, jossa tunnet kosketukset, sen kuinka suusi kääntyy hymyyn, sydämesi alkaa lyömään lujempaan kun hänen ihonsa on ihollasi? Uni, joka tuntuu todelliselta, uni josta et tahtoisi herätä?
Tämä uni ei ollut sellainen. Tästä unesta tahdoin herätä. Olit kylmä, välinpitämätön, ihminen kenestä huomaa hänen haluavan olevan jossain muualla, et hymyillyt ihanaa hymyäsi, en nähnyt loistetta silmistäsi.

Viimepäivät ovat olleet vaikeita. Olen miettinyt paljon mitä haluan sinusta, meistä, tulevaisuudesta, vaihtuvalta vuodelta, kuitenkaan saamatta selvää mistään. Kaikki on niin vaikeaa ja epävarmaa juuri silloinkuin haluaisin asioiden olevan helppoja, sujuvia ilman suurempia miettimisiä ja ongelmia. Toivon että meillä olisi helpompaa ja välillä, että en olisi koskaan antanut sinun tuoda perhosia vatsaani ja hymyä huulilleni.

Tiedän kuitenkin jotain. Tiedän haluavani alkukeväällä löytää itseni kävelemässä Töölössä, lumen narskuessa jalkojen alla ja hiutaleiden pudoten hiljalleen katuvalojen loisteessa nenän päähän raitiovaunupysäkinlähestyessä lukiokirjat laukussa, kohti uutta kotiani. Kotia jossa odottaa he, parasystäväni ja karvainen valkoinen pussailija. Koti joka täyttyy iltaisin naurusta, päivän juoruista ja kodinlämmöstä.

Kun joku tyttöä päin kävelee
Niin tyttö anteeksi pyytelee
Hän kaikkien tuijottavan häntä luulee
Hän toistenkin puolesta ääniä kuulee
Hän toivoo että kaikilla kaikki hyvin menee
Ja on itse niin herkkä että helisee

Pidän sinusta, siinä kaikki.

Kun maailma huokaa, sua niin itkettää.

Tunne kun kaikki on kunnossa, mutta mikään ei kuitenkaan ole hyvin. Tunne jolloin ihosi kaipaa toisen iholle. Hetki jolloin ei halua olla yksin, mutta kukaan ei ole lähelläsi. Hetki jolloin hellä kosketus voisi muuttaa kaiken, viedä kyyneleet ja kivun pois sydämestä. Ilta jolloin nukahdat yksin, toivoen että et olisi yksin.

Joku taika sulla on.

Suutelet minua, kaulaani. Nousemme auton kyytiin. Puhut paljon. Katselen hymyileviä silmiäsi ja nauravaa suutasi. Olet niin kaunis. Naurahdan jutuillesi ja katson ikkunasta kuinka kaupunkiin on tullut yö. Autojen valot heijastuvat kosteasta asfaltista. Kaiuttimista kuuluu kuinka rihanna laulaa löytäneensä raukkauden toivottomattomasta paikasta. Suuni kääntyy hymyyn. Otat kädestäni kiinni. Perhoset täyttävät vatsani kuin takkatuli huoneen kylmänä talvi-iltana. Ihoni nousee kananlihalle, kuten ensimmäisen kerran kun minua suutelit, kuten ainakun minua kosketat. Käännän katseeni sinuun. Luulen sinun kaivanneen myös minua, sillä katseemme kohdatessa hymyilet maailman valloittaja -hymyäsi, sitä millä voisit hurmata kenet vain. Uppoan silmiisi ja mietin kuinka juuri nyt olen paikassa jossa minun nyt kuuluukin olla. Käsikädessä kanssasi ystäväsi auton takapenkillä.

Tunnen kuinka huulemme kohtaavat uudelleen ja uudelleen. Ajatukseni ovat kadonneet, olet vienyt minut ylös korkeuksiin maan pinnalta. Katson silmiisi, vedän sinut kiinni minuun. Suutelet kaulaani. Hampaasi iskeytyvät ihooni, kynteni uppoavat selkääsi. Ihoni värisee kosketuksesi alla, tunne jota ei voi kuvailla valtaa minut.
Viet minut yhä korkeammelle taivaisiin.

I miss you already.

Tärisen takkini sisällä, kylmyys saa poskeni punoittamaan. Taivaalla loistaa pari yksinäistä tähteä. Päivä oli yksi huonoimmista pitkään aikaan. Päivä jolloin haluaisi kaatua sänkyyn, käpertyä peiton alle sinun kanssasi ja unohtaa kaiken muun.

Yhdeksän vuotta. Yhdeksän vuotta on pitkä aika, aika jossa niin moni asia muuttuu ja tapahtuu. Yhdeksän vuoden päästä minä en ole enää se tyttö, joka haaveilee, unelmoi ja nauraa. Yhdeksän vuoden päästä olen aikuinen nainen. Nainen jonka unelmat ovat toivottavasti käyneet toteen, nainen jolla on työ, perhe ja uusia unelmia. Yhdeksän vuoden päästä minulla on melkein yhdeksän vuotias kummilapsi. Lapsi joka on joutunut elämään lapsuutensa niin väärissä olosuhteissa. Lapsen äiti, rakas ystäväni, on joutunut kokemaan aivan liian paljon raskaita, vaikeita, pelottavia ja vääriä asioita.  Yhdeksän vuoden päästä kumpikaan meistä ei ole enää se sama tyttö kuin silloinkun tutustuimme. Kun kesäöinä kävelimme pitkin Helsingin katuja valokuvaten toisiamme mahat naurusta kipeänä. Silloin emme haaveile enää ajasta josta ennen haaveilimme, vaan elämme sitä ja niin eritavoin kuin oli tarkoitus.

Minua pelottaa ajatella yhdeksän vuoden päähän. Kaikki tulee olemaan niin erillaista, mikään ei ole niinkuin ennen. On siis parempi keskittyä tulevaisuuden sijaan nykyhetkeen. Hetkeen jolloin pääni on sekaisin, mutta kuitenkin niin selvä. Hetkeen jolloin tiedän mitä haluan,mutta kiellän sen ja yritän suunnata ajatukseni toisaalle. Hetkeen jolloin yritän huijata itseäni. Vai yritänkö sittenkään?
Haluan sinut. Sinut joka olet vain sinä etkä välillä edes sitä. Sinut josta ei ota selvää kiinnostaako sinua oikeasti vai ei. Sinä joka teet minut onnelliseksi, mutta joka saat minut myös itkemään. Sinut kenen hymyä voisin katsella loputtomiin, kenen katseeseen uppoan yhä uudelleen ja uudelleen. Sinut joka saa minut taivaisiin ja tuntemaan olevani ainoa maailmassa rinnallasi. Sinut jonka kosketus saa perhoset vatsaani, ihon kananlihalle. Sinun vierelläsi on helppo, hyvä olla, olen omaitseni, aidosti. Siihen tahdon kuulua. Kumpa vain kertoisit mitä oikeasti haluat.

Haluaisin sinun olevan mustasukkainen, onko se väärin?

You won't see me cry.

Tunnen kuinka kuuma vesi valuu päälläni vieden kyyneleeni mukanaan viemärin syvyyksiin. Vielä muutama päivä sitten olin onnellinen, kaikki oli kohdallaan. Hymyä, perhosia vatsassa, nauravat silmät.. Kunnes pelko valtasi minut, tunsin sisimmässäni kuinka kaikki pikkuhiljaa alkoivat kaatua. Hymy muuttui vakavuudeksi, perhoset vatsassa epäonnen tunteeseen ja nauravat silmät surullisiksi. Aamulla vielä uskalsin toivoa kaiken kääntyvän vielä hyväksi. Kunnes puhelimeni piippasi tiedoksi viestistäsi. Luin viestisi, kyyneleet alkoivat valua ja nyt olen tyttö joka itkee yksin suihkussa.

Lupasin itselleni, että en satuta itseäni enää, en anna tunteille valtaa, en ihastu. Sitten sinä tulit ja mullistit maailmani. Sait minut taivaisiin, teit onnelliseksi. Pelkäsin, ajattelin kuitenkin sen olevan turhaa. Olin lapsellinen, ajattelin että saan pidettyä tunteeni hallinnassa, jolloin pitäisin myös kyyneleet ja kivun poissa. Mutta pitäisihän minun jo tuntea itseni.. Oli ihastukseni kuinka pieni tahansa, olen romanttinen hölmö ja satutan itseni aina. Joka kerta. Kyllä minä sen tiesin, että ei meistä ehkä kuitenkaan mitään suurempaa tule. En kuitenkaan edes ajatellut sitä, tulevaisuutta, keskityin vain nykyhetkeen. Näköjään sekin oli liikaa.

Tanssi tai kuole!

Oulu. Tänne saavuin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin lentokoneella lentäen. Päivät ovat menneet nopeasti, huomenna olisi kotiinlähdön aika. Mutta en haluaisin, täällä on mahtavaa! Menee taas pitkätovi ennenkuin pääsen takaisin Oulun parhaimmiston luokse. Mutta tänään ei kuitenkaan ajatella huomista kotiin paluuta tai kuinka ystäviäni tulen ikävöimään, tänään juhlitaan, nauretaan, juodaan, lauletaan, pidetään hauskaa ja ennenkaikkea tanssitaan!

You can lean on me.

Eilen tapahtui jotain, asia mikä sai minut itkemään sängyssäni täristen. Olin shokissa. En pystynyt liikkumaan, lopettamaan itkua. Makasin vaan paikoillani parkuen. Ei asia ollut niin vakava mutta se sai minut shokkiin, tilaan jossa en ole usein ollutkaan. En ole kokenut mitään pahaa, olen saanut elää niinsanotusti helppoa elämää. Ei elämässäni ole ollut suuria vaikeuksia. Tämä oli ehkä elämäni kauhein asia, johtuen tilasta johon se minut ajoi. En saanut yöllä nukuttua. Tapahtuma sai minut ajattelemaan asioita. Se sai minut miksi minä saan olla onnellinen, elää helppoa elämää samaan aikaan kun vieressäni ihmiset kärsivät. Kun muille tapahtuu kauheita asioita.
Ajattelin heitä. Pelkään hänen tehneen väärän päätöksen, päätöksen jonka takia hän uppoaa vielä syvemmälle meren pohjalle, ilman että kukaa voi loppujenlopuksi häntä pelastaa. Pelkään, että hänen mielenterveytensä ei kestä tätä. Hän on sekaisin, hän on joutunut kokemaan niin paljon elämänsä aikana. Aivan liikaa. Enemmän kuin kenenkään pitäisi joutua kokeemaan koko elämänsä aikana. Hän tietää minun olevan kuitenkin hänen rinnallaan, tukena ja apuna arkeen palaamisessa, mutta minun kuuluu elää myös omaa elämääni, kävellä omaa tietäni eteenpäin. Toivon, että osaisin yhdistää oman elämäni heidän elämäänsä. Mutta Hämeenlinnaan on pitkä matka, en voi olla heidän tukenaan joka hetki, vain silloi tällöin ja silloinkin vain lyhyitä hetkiä. Onhan puhelimet ja internet, mutta ei se ole sama asia, eikä se tule riittämään heidän avuksi. Pelkään hänen ja tulevan kummilapseni puolesta. En pääse näkemään häntä, joten yritän olla ajattelematta heitä. En voi tehdä mitään heidän hyväkseen vielä, siispä yritän keskittyä itseeni, elämääni ja muihin ystäviini. En kuitenkaan pysty olla odottamatta ensi kevättä kun saan hänet syliini, pienen kummilapseni, lapsen kenet haluan auttaa kasvamaan tasapainoiseksi ja kenen onnellisen lapsuuden eteen olen valmis tekemään uhrauksia. Hän tulee tarvitsemaan minua ja muita, ihmisiä jotka auttavat ja suojelevat häntä. Hänen elämänsä ensimmäiset vuodet eivät tule olemaan helppoja.

Viime viikot ovat kuluneet nopeasti. Olen onnellinen. Eilisestä riippumatta, rakastan elämääni. Kaikki on niinkuin pitääkin. Perhosia vatsassa, suudelmia, ystäviä, juhlimista, reissu Ouluun parin päivän päässä, tulevaisuuden suunnittelua, töitä.. Mitä muuta voisinkaan toivoa?

Just breathe.

Olet ihana. Kanssasi minun on helpompi olla kuin varmaan koskaan kenenkään toisen. Voin olla omaitseni, en tarvitse roolia enkä näytelmää. Saat minut hymyilemään, nauramaan. Suudelmasi saa minut taivaisiin. Vierelläsi on myös turvallista olla, sillä silloin minun ei tarvitse pelätä. Olet turvanani.

Vaikka saatkin minut taivaisiin, vaikka oletkin saanut minut ihastumaan itseesi. Tiedän että en halua suhteeseen kanssasi, en ainakaan vielä. Ehkä joku päivä asiat ovat muuttuneet ja haluan olla sinun, sinun olevan kokonaan minun. Ei kuitenkaan vielä, nyt haluan vain olla. Olla miettimättä asioita, olla kulumatta energiaa suhdesotkuihin. Elämässäni on tapahtumassa suuri muutoksia, ei minulla olisi edes aikaa suhteeseen. Nyt on minun aikana, aikani keskittyä itseeni ja unelmiini. Onneeni jonka voin rakentaa ilman ketään toista.
Haluan tutustua sinuun, oppia tuntemaan sinut. Nauttia sinusta ja seurastasi ilman mitään kummempaa, ilman pelkoa ja suunnitelmia. Olet mielenkiintoinen, kanssasi voi keskustella asioista syvällisemmin, olet paljon enemmäin kuin vain ulkokuori. Haluan katsoa miten maailma pyörii ja mitä tapahtuu. En ole valmis suhteeseen, enkä sitä halua. Miksi pitäisi rynniä suinpäin suhteeseen? Sen olen oppinut tänä syksynä. Miksi pitäisi olla suhteessa kun voi olla onnellinen ilmankin sitä? On helpompaa vain olla, antaa aikaa itselleen tarvimatta miettiä ketään toista. Ensimmäistä kertaa elämässäni en halua miettiä asioita eteenpäin, haaveilla. Haluan tuntea kuinka maha kipeytyy naurusta ja poskiin sattuu hymystä. Hyppiä sängyssä keskellä yötä musiikin tahtiin, eksyä vieraaseen kaupunkiin ystävän ja punaviinipullon kanssa, keskustella läpi yön, nukkua pommiin aamulla, tuntea kuinka suudelmasi kaulalleni saavat minut sekaisin, nauraa maailman lapsellisimmille vitseille, nukahtaa saman peiton alle kanssasi. Haluan olla vain. Haluan elää.

Baby don't hurt me.

Minua pelottaa. Pelkään, että annan itsestäni kaiken ja liian nopeasti. Pelkään satuttavani itseni, pelkään sinun satuttavan minua. Pelkään että päästän ihastumisen kasvamaan liian suureksi. Olet saanut minut jo katsomaan maailmaa toisinlaisin silmin.

Mutta enhän minä voi antaa pelon vallata minua?

Enhän minä edes tiedä mitä ajattelet minusta, tai mitä minusta haluat. Menen tyypilliseen tapaani taas asioiden edelle. Haluan kuitenkin haaveilla sinusta, meistä. Haluan nukahtaa sinä viimeisenä mielessäni.
Eihän se ole väärin?

You've begun to feel like home.

Kuulen kuinka puhelimeni soi olohuoneessasi. Avaan silmäni ja nousen ylös. Eilinen tuntuu kropassa. Puhelimeni on sohvalla, jalkopäässäsi. Katselen sinua samalla kun vastailen puhelimeen äitini turhanpäiväisiin kysymyksiin. Nukut siinä mihin jätin sinut nukkumaan siirryttyäni itse aamuyöstä sänkyysi. Maailman suloisin kissanpentu on käpertynyt kiinni sinuun. Olet kaunis, kauniimpi kuin muistinkaan. Pentu avaa silmänsä ja kääntää katseensa kohti minua. Menen takaisin sänkyyn, käperryn peiton alle onnellisena. Vaikka et nukukkaan kanssani samassa sängyssä, olet lähelläni.

Aamu on edennyt päivään. Makoilemme sohvalla. Musiikki kaikuu kaiuttimista. Pentu leikkii välissämme upottaen välillä pienet kyntensä jomman kumman ihoon. Voin pahoin, krapula on ottanut vallan minusta. Nousen ylös ja kerron meneväni nukkumaan hetkeksi ennenkuin minun on aika lähteä kohti kotia. Hymyilet ja jäät leikkimään pienokaisesi kanssa. Oi kuinka rakastankaan hymyäsi.
Näppäimistön ja hiiren hiljaiset äänet kantautuvat olohuoneesta, vaihdat kappaletta.

If I don't say this now I will surely break
As I'm leaving the one I want to take
Forgive the urgency but hurry up and wait
My heart has started to separate
Oh, oh,
Be my baby

Hymyilen taas. Laitoit soimaan kappaleen jonka lähetit minulle pari päivää aikaisemmin. Tuo kappale saa perhoset vatsaani ja sinut ajatuksiini, kappale joka muistuttaa minua sinusta.
Kuulen kuinka nouset ylös ja lähdet kävelemään kohti makuuhuonetta. Käännän katseeni kohti ovea. Hymyilet minulle, vastaan hymyysi.
Tulet päälleni, suutelet.. Olen taivaassa.

You make me smile.

En tiedä. Kaikki on niin sekavaa. Olen sekaisin, onnellinen, mutta en kuitenkaan tiedä missä pitäisi olla ja mitä tehdä. En halua satuttaa ketään, mutta tiedän missä haluaisin olla, missä minun olisi hyvä olla.. Haluaisin haistaa sen tuoksun nenässäni, tuntea ne ihollani. Sulkea silmäni, olla hiljaa. Kaipaan siihen missä eilen oli. Paikkaan jossa sekoan, sinne missä ihoni nousee kananlihalle ja vatsani täyttyy perhosista. Paikkaan jossa en voi tehdä muutakuin hymyillä.

Tuo paikka löytyy sinun vierestäsi, kiinni sinusta, tuoksusi nenässäni, ihosi ihollani. Siihen paikkaan minä haluaisin tutustua paremmin, siellä haluaisin olla useammin. Vierelläsi minun on hyvä, helppo olla.
Kohta kuitenkin kiedon kaulahuivin kaulaani, sukellan takkini sisälle ja hyppään kenkiini. Menen ulos katsomaan tähdenlentoja, ajattelemaan sinua ja toivomaan, toivomaan jotain kaunista ja ihanaa.

Sinä olet niin kaunis,
että silmiini koskee niin.

Sä luulet et sua varten ei rakkautta oo enempää.

Olen ollut onnellinen, en ole kaivannut ketään vierelleni. Nautin sinkkuudestani, ei minulla ollut aikaa miettiä ketään, toivoa kenenkään kättä käteeni. Haaveilin tulevista suurista muutoksista. Haaveilin asioista jotka eivät ole riippuvaisia kenestäkään toisesta. Mutta sitten jotain tapahtui, tätini meni naimisiin. Osallistuin tuohon rakkauden juhlaan, näin kuinka kaksi toisiaan syvästi rakastavaa ihmistä saivat toisensa virallisesti. Näin kuinka sulhanen liikuttui alttarilla tulevan vaimonsa rinnalla. Näin kuinka morsian oli maailman onnellisin nainen saadessaan elämänsä rakkaudeltaan sormuksen vasempaan nimettömään.

Tuo juhla sai minut taas toisiin ajatuksiin. Se sai minut kaipaamaan tyttöä rinnalleni. Valutin kyyneleet kirkossa, hääjuhlassa, bändin omistaessa laulua vastanaineille. Rakkaus. Entä jos en koe sitä enää? Entä jos viime talven romanssi oli ainoa jolloin pystyin ja sain tuntea tuon tunteen? Entä jos minä en saa sanoa tahdon naisen rinnalla jonka vuoksi tekisin mitä vain?  Mitä minä sitten olen jos menetän uskoni rakkauteen? Silloinhan olen kadottanut itseni.

Yksinäisyys on vallannut minut monen hyvän ajan jälkeen. Katson kuinka ihmiset vierelläni alkavat suhteisiin, ihastuvat, rakastuvat, ovat onnellisia. Ja minä, romanttinen hölmö, en ole edes kiinnostunut kenestäkään. Ei ole ketään kenen tuoksusta nenässäni voisin haaveilla, kenen kosketuksesta unelmoida. On vain tyhjä, kylmä sänky jonne käpertyä.

En sovi yhteen syys
Ja yksinäisyys
Näen sitä kaikkialla, kaukainen läheisyys
Näinä pimeinä iltoina
Ei itsenäisyys tunnu siunaukselta

You belong together.

Kohta on aika, aika lähteä katsomaan kuinka tätini elämässä alkaa uusi vaihe. Hän kävelee alttarille, ukkini käsipuolessa kohti miestä, jota rakastaa enemmän kuin ketään muuta. Kohti miestä joka tekee hänet onnelliseksi ja ketä ilman hän ei voisi elää. Kohti suurinta rakkauttaan. Pääsen todistamaan tuota hetkeä kun kaksi suuren rakkauden löytänyttä saavat virallisesti toisensa.

Olen romanttinen hölmö. Ihminen joka uskoo ikuiseen rakkauteen, rakkauteen ensisilmäyksellä, siihen ainoaan ja oikeaan. Rakastan kaikkea joka liittyy rakkauteen ja romantiikkaan. Hääohjelmat saavat minut sekoamaan, tylsyyden vallatessa huomaan eksyneeni etsimään internetin ihmeellisestä ulottuvuudesta itselleni täydellistä morsiuspukua. Haaveilen päivästä jolloin minä saan olla uskomattoman kaunis morsian.
Mutta tänään on on tätini päivä, tänään hän on maailman kaunein morsian ja universumin onnellisin nainen. Tänään minä olen onnellinen tätini puolesta, valutan onnen kyyneleet kun sulhanen ja morsian suutelee ja pappi julistaa heidät aviopuolisoiksi. Tuhlaan kuitenkin pari pientä hetkeä itseeni, unelmaani. Pysähdyn unelmoimaan hetkeksi siitä kuinka minä vielä joku päivä kävelen alttarille ja suutelen tuoretta vaimoani, päivästä jolloin me olemme universumin onnellisimmat.


 

I'm so happy, I'm so happy!

Viime ajat ovat olleet ihania. Olen onnellinen, elämä on ihanaa. Rakastan elämääni enemmän kuin koskaan ennen. Kaikki menee hyvin, sain vaikituisen työpaikan, Oulun matka on edessä, ystäväni ovat parhaita, olen löytänyt liikunnan ilon. Lisäksi edessä on elämäni yksi suurimmista muutoksista tähän asti. Olen haljeta onnesta, vaikka pelkoakin sydämmestäni löytyy. Elämäni on vihdoin saamassa suunnan johon sen olen aina unelmoinut kulkevan. Muutos on vain niin suuri, joten pakostakin hieman pelottaa.

Tunnen kuitenkin myös syyllisyyttä. Elämäni on ihanaa ja kaikki menee paremmin kuin voisi toivoa ja samaan aikaan muilla ihmisillä, rakkaillani, menee entistäkin huonommin. Miksi minä saan nauttia kun muutjoutvat kärsimään? Miksi minun unelmani toetuvat samalla kun muiden särkyvät? Pelkään unelmieni hinnan olevan se, että muut joutuvat kärsimään. Mutta vielä hekin kohtaavat päivän jolloin he nauttivat ja minun unelmani särkyvät, vielä koittaa päivä jolloin minä koen kauheuksia kun muut saavat nauttia onnesta. Mutta nyt on minun aikani olla onnellinen. Saanhan olla onnellinen hyvän omatunnon kanssa vaikka muilla vieressäni asiat menevätkin päinvastaiseen suuntaan?

I'm not the girl I used to be with you.

Got my dreams, got my life, got my love.

Minua jännittää, olen innoissani, onnellinen! Maailma on muuttunut niin paljon niin vähässä ajassa. Meistä on tulossa aikuisia, halusimme tai emme. Kun ajattelen aikaa vuosi takaperin, en olisi uskonut ikinä elämäni olevan tälläistä kun se on nyt, olin epävarma ja kadoksissa, enää en ole. Olen löytänyt itseni ja tieni. Nyt edessä on suuria muutoksia. Tuntuu siltä kun elämäni olisi vasta alkamassa, unelmani ovat käymässä toteen. Olen onnellinen ja yhtä hymyä koko aika. Tulevaisuus on edessäni, enkä malta odottaa mitä sillä on minulle annettavaa!

I found the greatest love of all Inside of me.

Elämäni on täynnä unelmia. Sellaisia jotka voin toteuttaa ja joihin en tarvitse ketään muutakuin itseni. Olen päättänyt olla onnellinen, nauttia elämästä joka on minulle suotu ja olla tyytyväinen itseeni. On ihmisiä joita maailma on kohdellut niin paljon huonommin kuin minua. Ei minulla ole syytä tai oikeutta valittaa, olla onneton. Minulla on perhe, ystäviä, terveys, tulevaisuus ja haaveita. Ei minulle ole koskaan tapahtunut mitään pahaa. Olen saanut elää elämäni ilman suurempia ongelmia. Tietysti minulla on ollut ongelmia, mutta ei sellaisia kuin joillakin  Vaikka ongelmani eivät olekkaan niin suuri kuin muiden, ovat ne silti minun ongelmiani. Maailma on vain ollut kiltti minulle ja tehnyt suurista ongelmistani pienen pieniä muiden suurten ongelmien rinnalla. Koen kuitenkin, että minulla ei ole oikeutta pitää ongelmiani suurina. Siispä olen päättäny elää elämäni täysillä, olla välittämättä muiden katseista ja mielipiteistä, olla oma itseni. Aion kertoa tunteistani ihmisille joka niitä aiheuttaa jos näin joskus käy, opettelen sanomaan ei, seuraan unelmiani, vaihdan koulua siihen missä oikeasti haluan olla, muutan omilleni mahdollisimman pian, matkustelen, juhlin ja tutustun uusiin ihmisiin.Hyppään junaan ilman päämäärää ja leikin lumisotaa naapurin lasten kanssa. Teen itsestäni sellaisen kun tunnen sisälläni olevani, matkalla tavoittelessani aion kuitenkin rakastaa itseäni juuri sellaisena kuin olen, aion rakastaa jokaista virhettäni ja kiloani. En enää suostu häpeämään itseäni muiden mielipiteiden takia. Olen mitä olen ja kenenkään ei tarvitse tykätä. Ei kukaan ole onnellinen ennenkuin hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja on avoimesti sitä myös muiden edessä.

Istun linja-autossa matkalla kotiin, niinkuin aina. Ulkona sataa vettä, autojen valot heijastuvat upeasti vesilammikoista. Takana on tunti hikeä, hymyä ja liikuntaa. Olen yhtä hymyä, voisin huutaa kurkku suorana onnesta. Katson ikkunasta, siitä heijastuu kuvani. Punaiset hiukseni, hikiset kasvoni, siniset silmäni, iso nenäni. En ehkä ole täydellinen muihin verrattuina, mutta olen silti täydellinen. Olen täydellinen minä, täydellinen Ida, siksi voin katsahtaa heijastusta ikkunassa ja hymyillä leveintä hymyäni, olen parempi minä kuin kukaan muu.

I am beautiful no matter what they say
Words can't bring me down
I am beautiful in every single way

Only you can make my dreams come true.

Olisitko sinä se, joka eksyy kanssani Dublinin kaduille vesisateessa ilman sateenvarjoa? Se, joka suutelee minua Dublinin linnan edessä ja valokuvaa kanssani tuon kaupungin kauniita yksityiskohtia? Se, jonka kanssa menemme syömään pieneen paikalliseen ravintolaan takkatulen viereen ja kenen kanssa yrittäisin saada Irlantilaisten puheesta selvää?

Toteuttaisitko sinä unelmani ja lähtisit kanssani Dubliniin?

Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni.

Ystäväni. Hän joka on pyhiinvaeltamassa euroopassa, toteuttamassa unelmaansa, hän jota en ole nähnyt aikoihin, luki blogiani ensimmäisen kerran. Tekstieni lukemisen jälkeen hän kirjoitti minulle: "Mä en tiennykkään että osaa kirjottaa! Wou! Mutta oot sä oikeesti noin surullinen? :(" Suuni aukesi ja mietin mitä ihmettä, enhän minä ole surullinen! Hämmenykseni jälkeen avasin blogini ja rupesin selailemaan merkintöjäni. Parin merkkinnän jälkeen ymmärsin ystävääni. Merkintänihän ovat surullisia, niiden perusteella voisi luulla minun olevan jopa masentunut. Mutta ei sitä minä en ole, en todellakaan.

Uskon sinunkin tietävän tunteen, joka saapuu sydämmeesi juuri ennen nukkumaan menoa. Tunne kun kaipaat toisen ihoa ihollesi ja huulia huulillesi. Hetki jolloin ikävä toisen luo on suurimmillaan. Hetki jolloin tekisit mitä vain päästäksesi toisen kanssa saman peiton alle tuntemaan toisen hengityksen niskassasi ja tuoksun nenässäsi. Hetki jolloin sydämesi huutaa yksinäisyydestä ja kaipuusta. Hetki jolloin kaipaat rakkautta elämääsi ja toivoisit tuntevasi tuon maailman ihanimman tunteen taas. Tuo hetki ja tunne, sen tuntiessani kaivan matkapuhelimeni esiin ja kirjoitan ylös ajatukseni, puran tunteeni kirjoittamalla. Tuon hetken saapuessa kirjoittaminen lohduttaa minua, se on turvani kun en tunne kenenkään käsiä ympärilläni. Silloin kirjoitan tuntemukseni ylös ja myöhemmin niistä muodostuu blogimerkintöjä.

Joten ei, en ole surullinen tai masentunut. Ajaudun vain hetkittäin lyhyeksi ajaksi tuohon tunteeseen joka saa sydämeni vuotamaan, hetkeen jolloin maailmassani ei ole mitään järkeä ilman rakkautta.

Vierelläsi on hyvä olla. Haaveissani löydän sydämeni sinulta.

I feel pretty!

Katsoisitko sinä kanssani maailmaa vaaleanpunaisien lasien läpi ja uppoaisit kanssani sänkyyn peittojen keskelle silmät nauraen ja hymy huulilla, onnellisena?

It's a beautiful day.

Ystäviä, musiikkia, elokuvia, naurua, hymyä, juoruja ja haaveita. Niistä on ihana viikonloppu tehty.

I will stay by your side now and forever.

Ehkä olisi ollut parempi jäädä Bulgariaan, olla tulematta kotiin. Jäädä juomaan drinkkejä paahtavan auringon alle tietämättä mistään mitään. Olisin mielummin siellä kuin täällä sängyn reunallani istuen, jalat sylissäni shokissa täristen. Tunnen kuinka en saa enää henkeä, nenä tukkeutuu, ääni lähtee ja kyyneleet valuvat valtoimenaan pitkin kasvojani minun pystymättä pysäyttämään niitä.

                           
 

All you need is love.

En tiedä missä olen ja missä minun pitäisi olla. Maailmani on mennyt sekaisin. En osaa olla, hengittää, kaipaan jotain. Kaipaan paikkaani, tietoa siitä missä minun kuuluu olla ja missä minun on hyvä olla. Nyt vain leijailen yksikseni katon rajassa perhosen lailla ja katselen maailmaa.Yritän löytää paikkaa johon laskeutua, paikkaa jossa tulisin onnelliseksi, sitä löytämättä. En ole onneton, mutta en pidä tästä. En pidä itsensä etsimisestä ja kadoksissa olemisesta. Haluan löytää itseni ja ihmisen kenen kanssa olisin onnellinen. En osaa olla yksin.

En kaipaa ensirakkauttani tai menneitä ihastuksiani. En ole kaivannut heitä ollenkaan. Tajusin sen. Olen kaivannut tunnetta olla ihastunut ja rakastunut. Sinäkin tiedät sen. Tunteen jolloin sydämmesi pakahtuu rakkaudesta ja ikävästä. Kuinka sydämmeesi koskee kun et näe, kuule tai haista häntä. Kuinka hymysi yltää korviin ja suljet silmäsi onnesta kuullessasi hänen sanansa. Kuinka hänen kosketuksensa saa sinut sekaisin ja suudelma taivaisiin. Kuinka ihanalta tuntuukaan pitkän ajan jälkeen nähdä hänet edessäsi, tuntea hänet ihollasi. Hän on samassa huoneessa kanssasi ja pääsi on tyhjä. Et pysty ajattelemaan mitään, olet onnellinen, maailmassa ei ole muitakuin te, sinä ja rakkaasi. Et tarvitse muutakuin hänet, hänen silmänsä uppoamassa sieluusi ja hänen kätensä pitämässä kiinni kädestäsi. Tunne kun hän katsoo sinua ja sinä huomaat rakkauden hänen silmistään, sitä minä kaipaan. Kaipaan tunnetta olla rakastunut ja rakastettu. Sen tunteen minä haluan löytää, silloin löydän myös paikkani ja voin laskeutua perhosena katosta paikalleni ja olla onnellinen.

Pappadaduda pa duda dapa

Hän on laittanut hiuksensa, meikannut itsensä, pukenut päälleen mekon, samanlaisen kuin mikä minulla on matkalaukussani, mutta hänelle se sopii paremmin. Hänen tuoksunsa valtaa hotelli huoneen. Katselen kuinka hän kemailee peilin edessä ja hymyilee upeaa hymyään. Hän on niin kaunis, upea, täydellinen. Hänen seurassaan on paras olla, sillon voin olla omaitseni ja kuolla nauruun. Aina ei edes tarvitse puhua, osaamme lukea toistemme ajatukset. Olen niin onnellinen, että hän on elämässäni. Kumpa minäkin näyttäisin tuolta tanssiessani tai nauraessani. Hänen hiuksensa heiluvat hänen tanssiessaan musiikin tahtiin samaisen peilin edessä, minkä edessä hän äsken keimaili ja kuvasi itseään. Mies joka saa hänet tulee olemaan maailman onnellisin. Ja minä pidän huolen että mies joka hänet saa, on hänen arvoisensa, hän ansaitsee vain parasta. Miehen pitää olla täydellinen ansaitaakseen hänen suuret silmänsä, hymykuopat, naurun, hyvyyden, kauneuden, hauskuuden, fiksuuden, kaiken,sillä tuo nuorinainen on täydellinen, upein ihminen ja hän ansaitsee vain parasta. Hän on paras ystäväni ja minä rakastan häntä.  Hän on ihminen kenen vuoksi olisin valmis mihin vaan ja kenen onnellisuus on minulle tärkeintä.

Vietimme viikon yhdessä hänen kanssaan Bulgarian Kultahietikoilla. Viikko oli kesän paras, mahtavin ja muistorikkain. Tuolla vietimme upeita hetkiä yhdessä nolatessamma itsemme baareissa, uimalla meressä krapulassa ja bilettämällä kuin viimeistä päivää. Tutustuimme uusiin upeisiin ihmisiin, nautimme ihmisten huomiosta ja ystävällisyydestä. Söimme toinen toistaan parempia ruokia ja joimme aivan liian halpoja drinkkejä. Liian halpoja ne olivat siksi koska joka päivä oli juotava kunnolla kerta niin halvalla sai.
Tanssimme tyhjillä tanssilattioilla kun muut olivat lähteneet jo hotelleihinsa, tutustuimme baarintyöntekijöihin. Tanssin erään sellaisen kanssa ja toisten kanssa otimme kuvia. Minkä ansiosta seuraavan kerran tuonne lempi baarimme mentäessämme kaikki repesivät nauruun minut näkiessään. He olivat mukavia ja hauskoja, ja heidän nauru oli ystävällistä. Minäkin olisin nauranut itselleni siinä vaiheessa. Vodkaredbulleja tuli juotua paljon, parin päivän päästä baarimikkommekin muisti mitä juomme.. Baarimikko oli ihana, häneen rakastuin. Häntä oli ihana katsella tiskillä humaltuneena ystäväni tanssiessa saksalaisten, kanadalaisten, israelialaisten ja kaikkien muiden maalaisten kanssa.
Matka oli täydellinen, parempaa ei voisi toivoa. Kameranikin tykkäsi.. meidän matkaan kuuluu kameran rikkoutuminen. Ei matkamme olisi meidän matkojamme jos kamera ei menisi rikki. Kuhan vain kuvat säilyvät niin kaikki on kunnossa. Reissu oli paras, mutta kotiin on ihana tulla.

Nyt olemme taas kotona. Olen kipeä ja yksinäinen. Toisen kosketusta vailla.

Kun sua mä mietin se satuttaa, en paljon uskalla sua muistaa.

Tänään ei ollut hyvä päivä. Tänään kaipasin häntä, nostin muiston hänestä esiin. Tuoksuttelin. Yritin lukea hänen kirjoittamiaan sanojaan, en päässyt edes kunnolla alkuun ennenkuin minun oli pakko lopettaa. Laittaa hänen sanansa piiloon ja pyyhkiä ajatukset mielestä ennen kyyneliä.
Häntä ajattelemalla kiusaan ja satutan vain itseäni. En ansaitse sitä. Olin jo niin hyvää matkaa unohtamassa hänet kokonaan, mitä tapahtui? Mikä sai hänet taas palaamaan mieleeni? Siihen en vastausta tiedä, mutta toivon hänen katoavan ajatuksista. En ole tarpeeksi vahva vielä miettiääkseni häntä. Tarvitsen aikaa lisää. Hän särki minut, en anna hänen tehdä sitä uudelleen.

Lauantain vastaisena yönä pääsen pois Suomesta, pääsen Bulgarian auringon alle unohtamaan hänet. Lupasin itselleni olematta ajattelematta häntä. Enää en suostu tuhlaamaan ajatuksia häneen, ihmiseen joka sanoo asioita niitä tarkoittamatta ja  rikkoo lupauksensa. Ansaitsen parempaa.

Mutta silti kaipaan häntä.

I'm so lonely.

Ensimmäinen ilta yhdessä. Yhdessä hänen kanssaan. Laukut lattialla oven edessä. Hän vieressäni sängyllä makoilemassa. Haistan hänen tuoksunsa, tuoksun jonka olin halunnut niin pitkään haistaa hänen iholtaan. Sydämmeni pahakahtuu onnesta. En tiedä miten pitäisi olla. Katselemme kumpikin televisiossa pyörivää ohjelmaa, kumpikaan siihen keskittymättä. Vihdoinkin saamme olla samassa huoneessa, vierekkäin ja yhdessä. Olemme odottaneet tätä hetkeä niin pitkään, mutta silti makoilemme vierekkäin, lähellä toisiamme, mutta kuitenkin kaukana toisistamme. Hän rikkoo hiljaisuuden ja nauramme itsellemme, sille kuinka naurettavia olemme kun emme uskalla koskettaa toisiamme. Menen lähemmäksi häntä, laitan käden hänen käteensä. Hän puristaa kättäni. Sydämmeni pomppaa kurkkuun. Ihoni nousee kananlihalle, vatsani kääntyy ympäri. Suljen silmäni, vihdoin tunnen hänet ihollani, hänen tuoksunsa nenässäni. Eikä aikakaan kun hän on ihan kiinni minussa, katselemme toisiamme. Hänen huulensa koskettavat huuliani, ensisuudelmamme. Niin upea, huumava. Paljon enemmän kuin sen kuvittelin olevan. Jotain mitä en olisi koskaan voinut kuvitella. Antaudumme tunteittemme valtaan.
  Myöhemmin samana iltana makoilemme tuolla samalla sängyllä, tälläkertaa kiinni toisissamme. Enää ei tarvitse miettiä miten olla ja mitä tehdä. On hyvä olla, olen juuri siinä missä minun kuuluukin olla, kiinni hänessä, ensirakkaudessani. Kolme sanaa. Ne kolme sanaa jotka olen halunnut niin pitkään sanoa hänelle hänen kasvojensa edessä. Mä rakastan sua. Hän nousee istumaan. Hän on sekaisin, onnesta. Hän painaa päänsä reisiini ja kuulen hänen sanovan samat kolme sanaa minulle. Minäkin sekoan. Vihdoin se on tapahtunut, olemme saaneet katsoa toistemme kasvoja nämä sanat sanoessamme. Ja voimme tehdä niin koko loppuelämämme.

Tai niin ainakin luulimme. Kunnes hän teki päätöksensä. Päätöksen jonka takia en tule enää koskaan kuulemaan noita sanoja häneltä. Hän muutti pois ja jätti minut tänne. Hän jätti minut tavalla jota en tule koskaan antamaan hänelle anteeksi. Hän särki sydämmeni. Olin palasina, rikki niin pitkään. Joka hetki toivoin hänen tulevan takaisin. Hän ei tullut. Hän löysi  toisen ja tuli onnelliseksi. Minäkin tulin. Pääsin hänestä yli, unohdin hänet. Otin laastarin, johon luulin ihastuneeni. Mutta ihastuin vain tuohon tunteeseen että vierellä on ihminen kuka ottaa kainaloon, suutelee ja kenen viereen nukahtaa. Hänen lähtönsä jälkeen olen kuitenkin kohdannut ihmisiä joihin olen ihastunut, mutta ei ne kestä. Ei ihastukseni kestä jollen tunne saavani toiselta samanlaisia tunteita.

Viime päivinä, hän ensirakkauteni on kuitenkin tullut ajatuksiini. Olen kaivannut häntä. Ikävöinyt hänen iholleen ja hänen rakkauttaan. Tiedän että en tule koskaan enään kohtaamaan häntä, hän on historiaa. Silti kohtaan hetkiä joilloin toivoisin hänen olevan vierelläni. Hän oli ihana, suhteemme oli erillainen kuin muiden. Olimme ainutlaatuisia yhdessä. Hän oli ulkonäöltään upein ja sisimmästään vielä kauniimpi.
Välillä ikävä häntä kohtaan on niin suuri että sattuu. Luulen kuitenkin ikäväni olevan suurimmaksi osaksi kaipuuta toisen iholle, ikävää toisen viereen. Ikävää ihmisen viereen joka rakastaa sinua ja ketä sinä rakastat. Ikävä tunnetta että olen ainut tyttö maailmassa ja että hän on onnellinen kanssani.
Olen vain niin yksin. Ei minulla ole ketään kenen viereen nukahtaa ja kenen otsaa suudella herätessä. Ei ole ihmistä kuka tuntisi samoin minua kohtaan kuin minä häntä. Mutta on unelmia. Haaveita jostain toisesta. Niimpä tyydyn niihin ja yritän pitää ajatukset hänestä poissa, kuten myös tyynylle tippuvat kyyneleet.

Don’t hate me cause I’m beautiful.

Käteni tärisevät, aurinko porottaa iholleni ikkunan lävitse, eiliset meikit ovat levinneet ympäri kasvojani. Laukkuni ovat viereisellä istuimella, musiikki kaikuu kuulokkeissani. Olen matkalla kotiin.
Matkustin eilen monia tunteja autossa hiki valuen päästäkseni Ouluun juhlimaan ja nyt matkustan junassa selkä menosuuntaan päin krapulassa monta tuntia.
Katselen ikkunasta uos ja mietin eilistä. Kuinka ihana olikaan nähdä ystävääni taas, tutustua uusiin ihmisiin, nauttia alkoholia vieraassa kaupungissa, rakastua. Minä rakastuin eilen. Rakastuin Ouluun ja oululaisiin. Pieninkin ajatus Oulun ihanista homoista ja mukavista heteroista saa suuni hymyyn.

Pieni homobaari. Sinne me päädyimme puistossa istumisen jälkeen. Ihmiset tuolla baarissa olivat mahtavia,  vapaasti ja häpeilemättä omia itsiään.  Juttelin baarin pimeydessä ja musiikin pauhatessa cosmopolitan kädessäni suurimmalle osalle ihmisistä jotka sinne olivat päätyneet perjantaitaan viettämään. Halailin enemmän kuin pitkään aikaan, nauroin mahani kipeäksi. Kuulema myös valitin. Olin valittanut koko illan, niin minulle kerrottiin. En muista siitä mitään. Muistan vaan nuo ihanat ihmiset ja heidän ihmeellisyytensä. Muistan myös kuinka suuni kävi koko aika. Tajusin eilen että minulla ei ole lahjoja, en osaa mitään. En osaa laulaa tai tanssia, en osaa piirtää enkä soittaa. Mutta sitten tajusin osaavani sittenkin jotain. On yksi asia minkä osaan ja missä olen hyvä. Puhuminen. Se on minun taitoni. Muita aina äänessä olemiseni saattaa ärsyttää ja varmasti niin tekeekin. Mutta minä rakastan puhumista. Kun aloitan puhumisen, en saa siihen loppua. On ihanaa jutella kaikille, vieraille ja tuntemattomille. Taitoni takia tutustun helposti uusiin ihmisiin. Höpötän ja sählään.

Olen onnellinen, että tein tämän reissun vaikka järkeähän tässä ei ollut. Sain nähdä hänet, ihanan ihmisen johon prideilla tutustuin. Maailman paras shoppailukaveri. Hän tanssimassa ja laulamassa PMMP:n tahtiin yksinään keskellä huonetta kalja kädessään. Hymy. Reissun aikana sain myös esitellä alushousujani tuntemattomille naisille, istua pizzerian portailla nuortenmiesten ympäröimänä, heidän katsellessaan ja kehuessaan rintojani, jutella turhanpäiväisiä. Maata kattoterassilla aamunsarastessa yksinään Kaija Koota kuunnellen. Eilisen illan aikana sain myös kuulla olevani diiva. Kerran asian kuuleminen ei riittänyt, sain kuulla sen illan ja yön aikana yhä uudelleen ja uudelleen. Ystäväni haukkuivat minua leikillään, tiedän ja ymmärrän sen. En silti nauti kuullessani kerta toisen jälkeen kuinka olen diiva, neiti ja mitä muussa minussa onkaan vikana. Välillä kaipaisin ystävällistä, kaunista sanaa toiselta tietäen toisen tarkoittavan sitä..

Sattuu kuulla toisten haukkuvan minua luonteeni takia, vaikka he sanoisivatkin sen leikillään. Kun asian usein kuulee rupeaa miettimään mitä toiset oikeasti ajattelevat ja onko kaikki sittenkään vaan leikkiä, kiusaa.
Olen epävarma itsestäni, tiedän mitä olen mutta toiset saavat minut miettimään pitäisikö minun kuitenkin olla erillainen. Näyttää toisenlaiselta ja käyttäytyä eritavalla. En halua muuttua, mutta pitäisikö minun? Olen ihminen joka rakastaa meikata ja laittautua, juoda cosmopolitania räkälässä, pukeutua mekkoihin ja tuhlata rahansa laukkuihin.
Pitäisikö minun luopua siitä, omasta itsestäni ja ja muuttua toisenlaiseksi. Vaihtaa merkkilaukut kangaskasseihin, ripsienpidennykset meikittömiin kasvoihin, vaaleanpunaiset drinkit kaljaan ja mekot t-paitaan. Pidettäisiinkö minusta silloin enemmän, silloin kun olisin kaikkea muuta kuin mitä olen oikeasti? Silloin en ainakaan kuulisi olevani neiti ja diiva.

Ihastumiseni oli niinkuin kaikki muutkin, nopea ja  lyhyt. Ihastuin ja unohdin. Eihän ole enää ajatuksissani nukkumaan mentäessä, aamun ensimmäinen ajatuskaan hän ei ole. Olen helpottunut ja onnellinen. Nyt voin kääntää katseeni taas uusiin asioihin ja tyttöihin. Tulen vielä löytämään ihmisen, joka rakastuu minuun, diivaan. Ihmiseen joka kantaa merkkilaukkua, korjailee meikkejään taukoamatta, istuu puistossa laittautuneena kalliit korut päällään ja iltalaukku kädessään. Ihmiseen joka haluaa näyttää hyvältä. Jossain on ihminen joka rakastaa minua virheideni takia, ei niistä huolimatta, ihminen jonka mielestä olen täydellinen ja joka ei haluaisi minun ikinä muuttuvan. Ihminen joka tajuaa että ulkokuoreni ei ole sitä mitä oikeasti olen sisältä, että luonteeltani en olekkaan diiva joka pelkää kynsien katkeavan vaan tyttö joka haluaisi juosta meikittömänä kukkamekossa metsässä sieniä keräillen ja linnunlaulua kuunnellen.

Nostan katseeni kohti kesäistä taivasta ja haaveilen hänestä, hänestä kenen vuoksi minun ei tarvitse muuttua.

I wanna touch you.

Kuinka monta kertaa ja kuinka monella eri tavalla voi kirjoittaa viestin, jossa kertoo toiselle tunteistaan kuitenkaan lähettämättä niistä yhtäkään? Monta. Sen huomasin viime yönä. Eilen oli yhden hulluimmista bileistä ikinä. Eilen olisin halunnut suudella sinua keskellä tanssilattiaa hiestä märkänä kesken reivaamisen alkoholista ja poppersista seonneena.Eilen halusin sinun olevan minun, haaveilin olevani sinun. Eilen olisin halunnut kertoa sinulle sinun olevan ihminen kenen vierestä haluan herätä ja kenen suudelmia haluan kaivata. Halusin tehdä sen, mutta olen onnellinen että jätin nuo useat viestit lähettämättä. Olisin pilannut vain kaiken, menettänyt sinut. Jos en voi saada sinua kokonaan itselleni, huuliasi huulilleni, halun pitää sinut elämässäni silti, ystävänä. Sinusta en halua luopua.

En ole ikinä ollut niin hikinen ja sekaisin kuin eilen. Ilta oli mahtava, vaikka se olisi ollut vielä parempi, upeampi jos riidoilta oltaisiin vältytty. Oli ihanaa seota lopullisesti, antaa musiikin viedä mukanaan ja reivata itsensä tainnoksiin. Olla ajattelematta mitään, keskittyä vain sekoamiseen. Tuntea kuinka menettää hallinnan eikä tunne ympärillään muuta kuin musiikin puaheen ja ystävät ympärillä hyppimässä kuin viimeistä päivää.
Juuri tätä minä kaipasin.

Kaksi päivää töitä ja loma on vihdoin tullut minullekkin. Silloin voin mennä ja tulla kun huvittaa, seota yhä uudemman kerran, tavata ystäviäni, nauraa mahan kipeäksi aamuvarhain valvotun yön jälkeen ja nukkua pitkään. Ehkä saan myös tuntea sinut lähelläni, ihollani.

Kaipaus, tunteista ikävin.

 Rest in Peace Amy <3

I guess I'm dreaming again.

Why'd ya have to be so cute?
It's impossible to ignore you..
Must you make me laugh so much?
It's bad enough we get along so well..
Say goodnight and go.

You're fuckin' perfect to me .

Kaipaan viereesi, ihollesi. Olet ajatuksissani, toivottavasti minäkin sinun.

Just a dream.

Olet kaunis. Lumi kiiltää auringon säteiden osuessa siihen. Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen taivaalta tippuen päällemme. Katsot minua ja hymyilet. Puolinauraen kerrot minun näyttävän eskimolta. Ilmeeni muuttuu surulliseksi, lasken katseeni maahan. Huomaan kuinka astut lähemmäksi minua, tunnen pehmeän lapasesi ilmestyvän leukani alle. Nostat pääni ylös :"söpöltä sellaiselta." Katson sinua, punaisia poskiasi ja sinisiä silmiäsi. Hymyilen. Otat hupun pois päästäni, hiutaleet putoilevat hiuksiini. Kylmät huulesi tulevat huulilleni, sinne missä niiden kuuluukin olla. Laitan kädet ympärillesi ja vedän sinut kiinni itseeni.
    Makoilemme niityllä, kukkien ympäröimänä, pitäen toisiamme käsistä kiinni ja toisiamme silmiin katsoen. Auringo porottaa pilvettömältä taivaalta, pikkulinnut laulavat kauniisti. Minun on hyvä olla, olen onnellinen. Tämä on paikka missä minun kuuluu olla, sinun vierelläsi, koskettaen sinua. Huomaan katseestasi sinun ajattelevan samoin. Yhtäkkiä nouset ja irroitat kätesi kädestäni. Katson selkääsi sinun kävellessä pois. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Nousen istumaan, painan pääni käsiini. Silloin tunnen ne, kätesi ympärilläni. "Älä itke, en minä sinua voisi jättää." Nostan pääni. Kyyneleet ovat levittäneet meikkini. Istahdat eteeni piilotellen jotain selkäsi takana. Kuivaan kyyneleeni. Katselen kauniita silmiäsi, kuinka sinä saatkaan minut sekaisin. Ojennat kätsei selkäsi takaa. Kädessäsi  on kukka, orkidea, lempikukkani. Se on kaunis, niin erillainen kuin muut ja siksi niin upea. Se on omalaatuinen ja hurmaava, ei mitään niinkuin tavallinen ruusu jonka piikit pistävät ilkeästi sormiin. Se on hento ja heleä, mutta kuitenkin niin vahva.
Ojennat kukan minulle. "Tuo kukka on niinkuin sinä, upea, kaunis, erillainen ja siksi niin täydellinen. Olet kauneinta ja upeinta mitä kukaan koskaan voi kokea." Kyynel vierähtää poskelleni, tälläkertaa onnesta. Tulen kiinni sinuun, suukotan suutasi ja painan pääni sydämmesi päälle. Tunnen kuinka se kovaa ja tiheään. Kerrot sydämmesi lyövän lähelläni epätahtiin ja kovaa, ja kuinka perhoset täyttävät vatsasi kun kosketan sinua.

Tum tum tum. Sydämmesi lyö. Yhtäkkiä tuo turvallinen ääni loppuu, katoaa. Työnnät minut kauemmaksi. Katsot minua sanoen: " Sinä olet tosiaankin erillainen kuin muut, mutta et niinkuin tuo orkidea. Et sinä ole kaunis tai upea. Olet huono ihminen, ruma. Luulitko sinä tosiaankin riittävän minulle?" Silmäsi ovat kylmät, tunteettomat kun katsot minua. Mihin rakkaus ja lempeys niistä katosivat? Tunnen kuinka sydämmeni räjähtää, maailmani hajoaa kuin posliinienkeli maahan pudotessaan, tuhansiksi sirpaleiksi. Juokset pois jättäen minut yksin. Pimeys valtaa äsken vielä niin kauniin ja aurinkoisen niityn, kukat kellastuvat ja aurinko peittyy mustien pilvien taakse. Kuulen kuinka kaunis lintujen viserrys muuttuu pöllöjen ja variksien kraakunaan. Tärisen, maailmani on särkynyt ja minua pelottaa. Olen yksin ilman sinua.

You could be a sweet dream or a beautiful nightmare
Either way I don't wanna wake up from you

Avaan silmäni. Kaikki oli vain unta. Uneni kertovat liian usein yhdestä suurimmasta pelostani, siitä että sinä satuttaisit minua. Pelkään antaa tunteideni viedä ja kertoa niistä sinulle. Pelkään sinun vain nauravan minulle, tai leikkivän tunteillani, käyttävän minua hölmöä rakkaudenkipeää tyttöä vain hyväksesi, vaikka tiedän että et ole sellainen. Et ole ihminen joka tietoisesti satuttaisi toista. Tiedän myös että en tule olemaan onnellinen jos en seuraa sydäntäni, mutta pelko on saanut minut valtaansa. Siksi nään sinusta unia, haaveilen sinusta auringon laskiessa, hiljaa ja sinulle kertomatta.

Rumaa et me ei nukuta yhdessä, Minun ihoni kaipaa sun kämmentä.

En minä sinua unohtanut viikonloppuna, en vaikka kuinka yritin. Join vähän ja vähän vielä lisää. Join toivoen alkoholin vievän sinut pois mielestäni, toisin kävi. Muistin sinut kirkkaasti, muistin kosketuksesi, ihosi ihollani, hengityksesi, katseesi sielussani ja hymysi jota kaipaan niin. Olet saanut minut valtaasi. Haluaisin olla luonasi, tuntea sinut lähelläni. En voisi olla lähelläsi niinkuin haluiaisin, rakastaen, kuin olisimme kaksin tässä maailmassa. Haluiaisin olla sinun maailmasi, haluaisin olla ainoa ketä ympärilläsi huomaat. Haluaisin hukuttaa sinut suudelmiin, pehmeisiin ja kauniisiin. Suudelmiin jotka vievät taivaisiin, haluaisin tuntea kuinka hymyilet kesken suudelman, kuinka suudelman jälkeen katsoisin silmiisi jotka viestittäisivät tunteesi minulle, mutta koska se ei ole mahdollista, olet haaveissani. Haaveilen kuinka halaisin sinua takaapäin, suutelisin niskaasi ja halkeaisimme onnesta yhdessä. Mikään noista haaveilemistani asioista eivät ole mahdollisia, en usko sinun olevan kiinnostunut minusta, en minä ole ihminen minkälaisista sinunlaisesi kiinnostuvat. En voi saada ja kokea noita rakkauden täyteisiä suudelmia kanssasi, niimpä minulle riittäisi se että olisit edes samassa tilassa kanssani, tuntisin sinut lähellä, Olisit vierelläni. Saisin haistaa tuoksusi, hukkua silmiisi, nähdä hymysi ja kuulla naurusi. Se riittäisi, silloin ikävä katoaisi, eikä se tuntuisi enää pistona sydämmessäni.

Come get fucked up! Give me my alcohol!

Alkoholi virtaa veressäni, paitani on kadonnut päältäni. Tunnen tuulettimen viileän puhalluksen paljailla rinnoillani. Ystäväni istuvat sohvallaan. Kohta on aika korkata viimeiset juomat ja lähteä toiseen kotiini, Mamaan jatkamaan alkoholin nauttimista ja hyvän musiikin tahtiin fiilistelyä.

But I just wanna be drunk
so I can forget about you

******

you might think that I wanna be close to you
but I`d rather wanna drink some Whisky
and maybe have a little sip `o wine
`cause right now it`s the only thing that makes me forget you are mine
but right now I am sober

The beautiful rain.

Taivas on pilvetön, kauniin vaaleansininen. Laskeva aurinko heijastuu talojen seiniin. Lokit lentelevät ympäriinsä etsien syötävää. Ihmiset seisovat pysäkeillä odottaen bussiensa saapuvan viemään heidät kotiin pitkän päivän jälkeen. Yöllinen ukkonen piristi, vei painostavan helteen mukanaan. Sade kasteli maan ja sen kasvit virkistäen maan taas eloon.

Heräsin yöllä ukkoseen. Nostin verhoni ikkunan edestä. Istahdin sängylleni ikkunaan eteen sadetta ja ukkosta katsomaan. Näky oli huumaavan kaunis, luonto antoi parastaan. Salamat vilkkuivat taivaalla ja pisarat tippuivat voimalla maahan. Katsoin tuota upeaa näkyä tyhjin mielin kunnes laskin pääni tyynyyn ja nukahdin.

Heräsin aamulla sateen osuessa edelleenkin ikkunaan. Ukkonen oli kadonnut, enää ei jyrissyt tai salamoinut. Minulla oli ikävä tuota kauniin pelottavaa asiaa.
Nousin ylös, puin päälleni ja hyppäsin kumisaappaisiini. Vihdoin sain tuntea nuo tutut ja turvalliset ihanuudet jaloissani. Tytöille vielä kaulapannat ja hihnat, sitten olimme valmiita astumaan märkään maailmaan. Pisarat tippuivat päälleni kastellen hiukseni ja vaatteeni. Tytöt jäivät katoksen alle. He eivät ymmärtäneet minua. Miksi pitäisi mennä sateeseen kun voi nukkua lämpimässä sängyssä sisällä, kuivassa? He vihaavat aamuja, varsinkin sateisia. Otin heidät syliini ja kannoin heidät nurmikolle, kauas oveltamme. Tunsin kuinka sade kasteli minusta loputkin kuivat kohdat. Kiskoin tyttöjä perässäni eteenpäin hyppien vesilammikoista toiseen. Nauroin ja lauloin. Irrotin tyttöjen hihnat ja samantien katsoinkin heidän häntiään tyttöjen juostessa kilpaa kotiin päin. Nauroin lisää. Kuinka joku ei voi tykätä sateesta, sateesta joka piristää mielen ja kehon osuesssa ihoon? Jäin paikoilleni. Nostin katseeni kohti taivasta ja hymyilin onnesta.

Nyt sade on loppunut, aurinko on painumassa horisonttiin ja taivas on pilvetön. Katselen auringonlaskua bussini ikkunasta menesämme illan yli. Kuinka kaunis näky auringonlasku onkaan veteen osuessa. Katselen horisonttiin ja hymyilen, kuin tuntisin sieltä jonkun. Mutta ei siellä ketään tuttua ole. Siellä on tulevaisuus, tuntematon. Nyt on kuitenkin aika elää tässä hetkessä. Olen ihastunut ja onnellinen. Tulevaisuus näyttää eteneekö ihastumiseni seuraavalle tasolle ja mitä muuta tuleekaan tapahtumaan. Mutta nyt nautin perhosista vatsassani ja haaveilen hänestä vierelläni..

..Vaikka olenkin tainnut menettää hänet ennenkuin sain häntä edes itselleni.

Summer crush, hits me fast and I'm falling harder.

Mistä tietää, että toinen on kiinnostunut sinusta? Että sinä saat hänen sydämmensä läpättämään ja vatsan täyteen perhosia? Että sinä olet se joka tuo hymyn hänen huulilleen ja kenen tuoksuaan hän haluaisi tuoksutella aina? Että hän kaipaa ihollesi ja ääntäsi illan tullessa ja yksinäisyyden valtaessa sängyn? Mistä minä tietäisin hänen kaipaavan minua, juuri minua eikä ketään muuta?

Haluan tuntea hänen huulensa huulillani, kosketuksen ihollani, haistaa hänen tuoksunsa, kuulla hänen äänensä ja kokea hänen katseensa uudestaan ja uudestaan.

En ole ihminen joka paljastaa tunteensa ihmiselle kenen vuoksi ihoni nousee kananlihalle. Paljastan tunteeni kaikille muille, mutta en hänelle kenelle pitäisi. Pelkään satuttavani itseni, tekeväni itsestäni naurunkohteen. Olen hyvä näyttelemään, esittämään muuta. Ei tytön jonka poskelta haluaisin poimia ripsen antaakseni hänelle mahdollisuuden, toivoa jotakin tarvitse tietää tunteistani, olen oppinut kuolettamaan ne. En ihastu helpolla, ei kuka vaan saa minua näkemään aurinkoa sadepäivänä. Mutta kun vihdoin ihastun, unohdankin helposti. Unohdan hänen ihanat piirteensä ja katseen, jonka edessä olen sulaa vahaa.

Koska en tiedä olenko tyttö, joka saa hänen silmänsä loistamaan ja sydämmen jyskyttämään nopeammin kuin koskaan, en kerro tunteistani, en anna itseni herätellä turhia toiveita, unelmia. Unohdan ihastukseni häneen yhtä nopeasti ja helposti kuin muihinkin, sillä eihän tämä ole vakavampaa kuin milloin muulloinkaan. Eihän?

Lupasin itselleni rauhoittua Prideviikon jälkeen. Toisin kävi. Jos minä jotain osaan tehdä on päättömiä suunnitelmia, ideoita ilman minkäänlaista järkeä ja juhlia. Siispä ensiviikon viikonloppuna lähden kaupungin paahtavasta helteestä pois ja avaan siideritölkin varjossa puiden alla kaukana Helsingin hulinasta. Puiden alta illan tullen tulemme siirtymään pienemmän kaupungin keskustan vilkkeeseen unohtamaan ihastukset ja kaipuun, ainakin toivon unohtavani ne. Nautin alkoholista ja ystävistäni, kunnes tulee maanantai ja paluu arkeen.
Mutta onneksi tuo viikko tulee olemaan viimeinen viikko tänä kesänä, jolloin minä raadan töissä selkä hiestä märkänä.Viimeistä työviikkoa seuraa Skins-partyt ja sekoilua huolella.
Siitä seuraavan viikon alku menee  puistoissa hyvässä seurassa ja loppuviikko kaukana pääkaupunkiseudusta, Oulussa. Tämä on yksi näistä loistavista ideoistani. Heinäkuun viimeisenä lauantaina herään aikaisin aamulla ja hyppään Kokkolaan vievään junaa, toivottavasti luontoäiti säästää minut helteeltä ja saan matkustaa viileässä ilmassa. Vesisade olisi ihana, voisin vain katsella ulos ikkunasta musiikkia kuunnellen ja haaveillen. Kokkolassa hyppään auton kyytiin ja jatkamme matkaa yhdessä kohti Oulua ja kesän tuoman uuden ystävämme kotia. Oulussa nautimme halvoista baareista ja kesästä.
Oulun jälkeen suunnaksi otamme Helsinki-Vantaan lentokentän ja lennämme pois Suomesta. Onneksi kesä on kohta ohi ja paluu kouluun ja arkeen saapuu taas.

Ajattelen juhlimisen ja alkoholin juomisen saamaan minut unohtamaan tämän epätoivoisen ihastumisen, hänet ketä illan tullen mietin lakanan alla, pöytätuulettimen puhaltaessa sänkyni vieressä, mutta tiedän että ei alkoholi häntä mielestäni vie. Mutta ainahan voin toivoa ja yrittää, ja ainakin minulla on hyvä syy juoda (niin ainakin yritän itselleni väittää).

It's just a little crush.

Alkoholia veressäni, runsaasti. Kävelen kohti kotia, kello näyttää puolta kahta. Yksi parhaista illoista on takanapäin. Tanssia, alkoholia, uusia ystäviä, suunnitelmia.
Mennyt viikko on ollut ihana. Olen tehnyt kaikkea, nauttinut. Olen ollut onnellinen, kaivannut, nauranut, ollut surullinen, kokenut kaikenlaista. Rakastan elämää silloinkuin tunnen jotain, kun tunnen surua tai onnea. He sanovat, että ei ihminen surua halua, tarvitse, pitäisi olla onnellinen joka hetki, mutta he ovat väärässä. Ei sellainen ole elämää. Elämään kuuluvat myös alamäet. Kun olet allapäin, surullinen, vihainen, tunnet enemmän kuin koskaan. Tunteet valtaavat sinut ja elät tunteitesi mukaan. Elämä on elämää vasta kun tunnet jotain, kaipausta, ikävää, rakkautta, tuskaa, iloa, onnellisuutta.. Jos päivä toisen perään on tunteettomia, samanlaisia kuin edellisetkin päivät et sinä voi olla onnellinen. Ei ole onnea elää päivästä toiseen samanlailla kuin muinakin päivinä. Onnea on tuntea, kokea. Olen onnellinen, minä tunnen. Tunnen tuskaa, naurua, onnellisuutta, surua, ikävää, ihastumista.

Olen ihastunut. Olen löytänyt ihmisen, joka saa hymyn huulilleni pelkästä ajatuksesta, joka saa perhosia vatsaani ja kenen silmiin voisin hukkua uudestaan ja uudestaan.  Mutta hän, tuo upea nuori nainen, ei ole ihminen minkälaisen voisin saada itselleni, sellainen kuka voisi rakastua minuun. Minuun tavalliseen kaduntallaajaan, minuun joka ei eroa muista. Siksi annan ihastukseni kadota, vajota. Vajota kuin puunoksa järvee, pikkuhiljaa, rauhallisesti. Sillä en ole vielä valmis luopumaan tunteistani ja haaveistani. Niistä kuinka käpertyisimme yhteisen peiton alle nukkumaan, ja kuinka minä ohjaisin hänet valaistulle tielle, kuinka hän tarttuisi kädestäni ja jatkaisimme matkaa yhdessä käsikkäin, mutta pelokkaina. Niistä en ole vielä valmis luopumaan. Mutta luovun hiljakseen, niin en satuta itseäni, enkä häpäise kasvojani kertoessani hänelle kuinka hänen hymynsä tekee minut onnelliseksi ja kuinka minä haluaisin että käteni on ainoa jota hän tarvitsee, käsi josta hän ottaisi kiinni eikä koskaan irrottaisi.

Alkoholi on ottanut minusta otteen. Huojun eteenpäin kuin puut tuulessa. Mutta sillä ei ole väliä, toivon vain pääseväni kotiin. Olen onnellinen. Minä tunnen, en ole yksin, minulla on kaipuuni, ikäväni ja haaveeni.

Just be true to yourself.

So what we get drunk
So what we smoke weed
We're just having fun
We don't care who sees
So what we go out
That's how its supposed to be
Living young and wild and free

Nyt kesän odotetuin viikko on takana päin. Pride. Viikko jolloin juhlistimme ja näytimme rakkauden sanomaa Helsingille. Marssimme ylpeänä kaupungin läpi kulkueessa, sekoilimme puistojuhlassa, katselimme silmänruokaa naistenbileissä, lauloimme äänemmä käheäksi Antti Tuiskun ja Jenni Vartiaisen tahtiin Mamassa, nauroimme ja joimme kadulla vatsamme kipeäksi, sammuimme bussiin aikaisin aamulla matkalla kotiin ja nousimme uuteen nousuun heti herättyämme. Mutta ennenkaikkea viikko oli aikaa jolloin olimme ylpeitä itsestämme, seksuaalisesta- ja sukupuolisesta suuntaumisestamme. Saimme olla omia itsiämme, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Vaikka viime viikko olikin aikaa jolloin jokainen sai näyttää todellisen minänsä, liian moni ihminen piilottelee itseään, omaa minäänsä.
Kaapista tuleminen, asia jota ei pitäisi edes olla, koska jokaisen tulisi saada olla mitä on ja haluaa olla ilman, että joutuu tulemaan kaapista ja kertomaan että ei olekaan yhteiskunnan olettama hetero tyttö tai poika. Todellisen minänsä paljastaminen on vielä tänäkin päivänä vaikea ja iso askel pienelle ihmiselle suuressa maailmassa. Pelätään ihmisten reaktiota, sitä hylkääkö lähimmäisesi sinut tai miten ulkopuoliset sinuun jatkossa suhtautuvat. Askel kaapista vapauteen on suuri ja pelottava, mutta mikä on oikeastaan kauheampaa kuin se että et saa olla oma itsesi, se että joudut esittämään muille kaikkea muutakuin olet?
Jos ihmiset hylkäävät sinut seksuaalisen tai sukupuolisensuuntaumisesi  takia, he eivät ole sinun arvoisiasi.

Olen tullut itsekkin ulos kaapista. Olin onnekas, minulle tuo askel oli helppo. Ystäväni olivat odottaneet paljastustani. Kukaan ei hyljännyt minua suuntaumiseni vuoksi.
Vanhemmilleni kertominen oli suurempi askel, pelottavampi. Isäni on rasisti, en oikein tiedä hänen mielipidettään homoseksuaaleista, hän on maahanmuuttajia vastaan, minkä vuoksi ollemmekin riidelleet usein ja suuresti. Minun oli pakko ottaa tuo askel, vanhemmilleni kertominen, koska silloinen tyttöystäväni oli tulossa kaupunkiin ja yöpymään meille. Kerroin äidilleni kävelessämme  ulkona, pakkasessa. Asian kuulessaan hän pysähtyi ja kysyi mitä olin sanonut. Kerroin asiani uudelleen ja hän sanoin hieman järkkyttyneenä maailman muuttuvan ja että asiat tulee hyväksyä vaikka niitä ei ymmärtäisikään. Kielsin häntä kertomasta isälleni.

Seuraavana iltana äiti kertoi kertoneensa isälleni välittämättä kiellostani. Järkytyin, pelkäsin. Kysyin mitä isäni oli sanonut ja äiti kertoi:" Isäsi sanoi: Mie oon kyllä aina tiennyt". Hymy nousi huulilleni, kivi vierähti sydämmeltäni, olin onnellinen. Soitin silloiselle rakkaalleni heti, iloitsin, ilmoitin ystävilleni. Meinasin haljeta onnesta. Asia jota olin pelännyt niin paljon oli tehty ja se oli päättynyt paremmin kuin olisin koskaan uskonut.
Nykyään huoneenikin ovessa lukee: "Lepakko Ida".
Olen minäkin kohdannut halveksiavia katseita, pettyneitä silmiä, järkyttyneitä ilmeitä, ilkeitä ja sydäntä särkeviä kommentteja. Mutta ne ovat asioita joita jokainen joutuu kohtaamaan joskus, et sinä koskaan tule mielyttämään kaikkia, olemaan sellainen kuin muut sinun haluaisivat olevan. Olet sinä, juuri täydellinen. Ei tuntemattomien tai ihmisten jotka eivät hyväksy sinua tuollaisena kommentit ja mielipiteet ole tärkeää. Tärkeää on se että sinä olet onnellinen, sinulla on hyvä olla ja että vierelläsi on ihmisiä jotka eivät katoa milloinkaan viereltäsi.

Vaikka kuinka pelottaa, pitää askel ottaa ja kiskoa itsensä Narniasta todelliseen maailmaan. Sillä silloin sinä olet onnellinen ja oma itsesi. Tietysti se on vaikeaa ja raskasta, mutta sillon ainakin voit olla mitä olet. Tämä on sinun ainoa elämäsi, älä tuhlaa sitä eläen muiden mukaan. Ole rehellinen itsellesi niin voit nauttia elämästäsi ja hymyillä haudassa.

My heart stops
When you look at me
Just one touch
Now baby I believe
This is real

On pitkä kuuma kesä ja mä aion elää sen.

Aurinko häikäisee hänen silmiinsä. Hän siristelee nähdäkseen parhaillaan esiintyvän Helsingin Gaykuoron esityksen. Pride ja paahtava helle on saapunut taas kaupunkiin. Heiluttelen Normihomolehteä kasvojeni edessä toivoen sen viilentävän hieman. Katseeni kääntyy taas häneen. Hän on niin hyvännäköinen. Ihminen joka jättää muut ympärillään varjoonsa. Olen törmännyt häneen ennenkin. Sanaakaan emme ole vaihtaneet. Vain ohimeneviä hetkiä joilloin katseemme ovat kohdanneet hetkeksi. Hän on vaikuttaa ihmiseltä kehen olisi mielenkiintoista tutustua. Hänen hymynsä on asia jonka haluaisin nähdä yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta olen ujo, en uskalla lähestyä häntä. Ehkä on vain parempi katsella hänen kasvojaan ja kauniita silmiään kauempaa, sivummalta, ainakin se on helpompaa. Tuuli puhaltaa kasvoilleni. Hymy nousee huulilleni. Kesä ja tuo tuntematon, upea ihminen muutaman metrin päässä minusta.

Riisun kenkäni. Astun pehmeälle, viileälle ruohikolle paljain varpain. Ruohikko tuntuu niin ihanalta, rauhoittavalta varpaiden välissä. Taivas on kauniin sininen, muutama pilvi ja aurinko antamassa parastaan kesänlapsille. Poimin pienen keltaisen kukan jalkojeni juuresta. Laitan sen korvan taakseni, haistan sen pehmeän, hempeän tuoksun. Maahan asti yltävä valkoisen mekkoni helma ja auki olevat hiukseni liehuvat tuulen mukana. Lentokone lentää ylitseni. Kaivan vesipullon laukkuni pohjalta. Kuinka hyvältä raikas vesi tuntuukaan kuuman bussimatkan jälkeen. Lasken aurinkolasini silmilleni ja jatkan matkaani ruohikkoa pitkin ohi jalkapalloilijoiden ja lenkkeilijöiden.

You know I got my own life
And I bought everything that's in it
So if you want to be with me
It ain't all about the bling you bringing
I want a love that's for real
And without that, no deal