Joku taika sulla on.

Suutelet minua, kaulaani. Nousemme auton kyytiin. Puhut paljon. Katselen hymyileviä silmiäsi ja nauravaa suutasi. Olet niin kaunis. Naurahdan jutuillesi ja katson ikkunasta kuinka kaupunkiin on tullut yö. Autojen valot heijastuvat kosteasta asfaltista. Kaiuttimista kuuluu kuinka rihanna laulaa löytäneensä raukkauden toivottomattomasta paikasta. Suuni kääntyy hymyyn. Otat kädestäni kiinni. Perhoset täyttävät vatsani kuin takkatuli huoneen kylmänä talvi-iltana. Ihoni nousee kananlihalle, kuten ensimmäisen kerran kun minua suutelit, kuten ainakun minua kosketat. Käännän katseeni sinuun. Luulen sinun kaivanneen myös minua, sillä katseemme kohdatessa hymyilet maailman valloittaja -hymyäsi, sitä millä voisit hurmata kenet vain. Uppoan silmiisi ja mietin kuinka juuri nyt olen paikassa jossa minun nyt kuuluukin olla. Käsikädessä kanssasi ystäväsi auton takapenkillä.

Tunnen kuinka huulemme kohtaavat uudelleen ja uudelleen. Ajatukseni ovat kadonneet, olet vienyt minut ylös korkeuksiin maan pinnalta. Katson silmiisi, vedän sinut kiinni minuun. Suutelet kaulaani. Hampaasi iskeytyvät ihooni, kynteni uppoavat selkääsi. Ihoni värisee kosketuksesi alla, tunne jota ei voi kuvailla valtaa minut.
Viet minut yhä korkeammelle taivaisiin.