Just dance.

Silmät suljettuina annan kehoni musiikin valtaa. Musiikki iskeytyy suoraan luihini, olen kuin toisessa ulottuvuudessa. Tanko tuntuu viileältä kädessä, tangon toisella puolella tuntemattomat kasvot. Kasvot jotka nauravat onnesta. Eri väriset valot valaisevat kilpaa kasvojasi. Olet niin kaunis etten pysty hengittämään. Musiikki on vallannut minut. Takapuoleni pyörii samalla kun kuiva siideri valuu kurkkuani pitkin alas. Tanssilattia on täynnä, mutta tänään en mieti muita. Tänään minä tanssin kuin kukaan ei olisi näkemässä.

Happiness is a way of life

Tuuli myllertää hiukseni, lehdet tanssivat kilpaa jaloissani. Ilma on ihanan raikas, villatakkini lämmittää juuri sopivasti. Syksy on tullut vihdoin. Kynttilöiden liekit luovat kaunista tunnelmaa ja pehmeät villasukat tuntuvat niin ihanalta jaloissa. 

Vaikka kengät painavat ilkeästi ja tuuli sotkee vaivalla tehdyn kampaukseni, en voi kun hymyillä. Olen niin onnellinen, rakastan elämääni, se on täydellistä. Välillä kuitenkin kyyneleet tippuvat poskilleni koska luulen vihaavani itseäni, tiedän sisimmässäni ettei se ole totta. Rakastan itseäni, rakastan tyhmiä kulmakarvojani ja isoa nenääni, pehmeää vatsaani ja sinisiä silmiäni. Tiedän olevani kaunis, niin ulkoisesti kuin sisältäkin. Välillä epätoivo kuitenkin valtaa mielen, mutta se on vain elämää. 

Ihosi tuntuu taivaalliselta ihollani, tuoksusi huumaa minut. En malttaisi pitää käsiäni erossa sinusta, haluan hukkua suudelmien valtamereen, tuntea katoavani tästä maailmasta, päästä toiseen universumiin. Haluan vain olla lähelläsi, tuntea rakkautesi. Näyttää kuinka sinua rakastankaan, jäädä sinuun kiinni. Huomaan rakastavani sinua päivä päivältä yhä vain enemmän, rakkauteni puskee rintakehästäni läpi, en pysty pitää sitä enää sisälläni. Haluan näyttää koko maailmalle kuuluvani vain sinulle. 

Syksy toi kotiimme lisää rakkautta, pienen mutta sitäkin tärkeämmän aarteen. Pehmeän ja suloisen, hauskan ja hellyyttävän. Syksy toi meille toisen vauvan ja pienokaisellemme pikkusisaren, se toi meille Lillin <3 

Missing you is just killing me.

Tuoksusi pieni vivahdus leijailee asunnossamme, saaden kyyneleet kostuttamaan silmäni. Puren huulta, kiellän kyyneleitä tulemasta. Ne tulevat silti. Ikävä on liian kova. Ikävä syö minua sisältäpäin ja saa minut itkemään kivusta. Kipu repii sydäntä ja murskaa kehoni. Tuntuu kuin hengittäisin vain toisella keuhkolla. Silmäni tuijottavat tyhjää seinää. 

Sänky ei tunnu pehmeältä ja turvalliselta kun sinä et ole siinä. Yöllä havahdun etsiväni sinua vierestäni, mutta se on vain tyyny. Tyyny joka paikallasi, tyyny jonka kuuluisi olla pääsi alla. Otan tyynyn kainalooni, kyyneleiden avulla nukahdan takaisin uneen.

En osaa tehdä mitään ilman sinua. En tiedä mitä minun kuuluisi tehdä. Siivoamisesta saan pientä lohtua. Haluan kotimme olevan siisti ja kaunis kun taas tulet takaisin. Haluan kaiken olevan täydellistä.

Meillä on koko elämä aikaa joten viikko on vain lyhyen lyhyt hetki. Mutta silti se tuntuu liian pitkälle. Tuntuu kuin olisit ollut jo vuoden poissa. Poissa minun ja vauvamme luota, poissa kodistamme. Olemme kuitenkin selvinneet. Viestisi ja lyhyet puhelumme ovat pitäneet minut kasassa, antaneet voimaa kun sitä tarvitsen. Viimeinen rutistus on enää edessä, kaksi päivää ja yksi yö. Sitten vihdoin saan taas tuntea rakastavan kosketuksesi ihollani, taivaisiin vievät suudelmasi huulillani, pehmeän ihosi ihollani. Saan nukahtaa kiinni sinuun.

Just say yes.

Maailma on valkoinen, pienet lumihiutaleet putoilevat hiljalleen punaisiin hiuksiini. Kirkon kellot soittavat kauneinta sointuaan. Lumi narskuu korkojeni alla, ystäväni ojentaa upean valkoisista ruusuista ja liljoista tehdyn kimpun käteeni ja halaa minua samalla kun kyynel vierähtää hänen poskelleen. Ilma on viileä, muttei liian kylmä. Sydämeni hakkaa rintaa vasten, perhoset lentelevät kilpaa vatsassani. Silmäni loistavat onnesta, vetistyvät onnenkyyneleistä. Hetki on täydellinen. Tiedän kohta näkeväni sinut rakkaani kauniinpana kuin enkelit unissa ja prinsessat elokuvissa. Kohta on aika sanoa "Tahdon."

Unelma, yksi niistä kauneimmista ja rakkaimmista. Unelma, jonka toivon käyvän toteen.

She's a keeper.

Luulin pitkään olevani tyttö josta kukaan ei halua pitää kiinni. Tyttö josta on helppo irrottaa. Minuun sattui kerta toisensa jälkeen aina vaan uudestaan ja uudestaan. Minulle luvattiin taivaalta kuut ja tähdetkin, silti kaikki katosivat aina. Luvatuista sanoista tuli valhetta, olin yksin. Haaveilin ihmisestä joka ottaisi minusta kiinni eikä irrottaisi koskaan. Ihmisestä joka pitäisi sanansa. Ihmisestä joka rakastaisi minua ikuisesti. Aika vieri eteenpäin ja ihmiset vaihtuivat kyynelten sekä kivun kautta toisiin. Aloin pelkäämään tulevaisuutta, entä jos jäänkin yksin, kuka minut haluaisi kiinni muka ottaa. Pelkäsin tuntea, ihastua. Alkoholia aina mahdollisuuden tullen. Pakenin pelkoani. Uusi ihminen joka ilta. Tuntematon jota ei tarvitse nähdä enää koskaan, sellainen ei voisi minua satuttaa.     Parisuhde, vanhemmuus, onnellisuus, rakkaus. Toivoin kokevani ne vielä joskus.  

Sitten sinä saavuit elämääni. Olin kauhea, en antanut sinulle mahdollisuutta. Olin itsekäs ja sekaisin. Kohtelin sinua niin väärin. Satutin sinua ja itseäni. Silti sinä olit vierelläni, et luovuttanut suhteeni. Ehkä pelkäsin tunteitani, pelkäsin että sinäkin irrotat minusta. Kuitenkin tiesin sisimmässäni herääväni sinun vierestä jokin kaunis aamu. 

Onneksi aika toi mukanaan muutoksen minussa ja sinut luokseni uutenavuotena 2012. Ensisuudelmamme. En muista siitä paljoakaan, alkoholi vei muistini. Mutta muistan kuinka halusin suudella sinua heti kun astuit baariin sisään, heti kun näin kauniit kasvosi ja säkenöivät silmäsi. En kuitenkaan uskaltanut. Pelkäsin että et halua sitä. Kello löi uudenvuoden kunniaksi, tiesin että nyt on hetkeni. Neljä kuukautta ja kahdeksan päivää myöhemmin yhteinen matkamme virallisesti rinnakkain alkoi. Löysit minut. Sinä joka et irrota minusta mahdollisuuden tullen, sinä joka olet rinnallani kiukutteluistani huolimatta. Sinä joka et riidan päätteeksi jätä minua, sinä joka rakastat minua sellaisena kuin olen, sinä joka pidät minusta kiinni. Sinä kenen kanssa voin haaveilla tulevasta, perheestä. Sinä tuot minulle taivaalta kuun, tähdet ja auringonkin. Sinun sanoihisi voin luottaa. Teet minut maailman onnellisimmaksi, saat minut rakastamaan itseäsi hetki hetkeltä enemmän. Ihosi on tehty kosketustani varten, huulesi huuliani varten, silmäsi jotta näkisin palavan rakkauden silmistäsi. Minut on tehty sinulle. Sinä olet minun tyttöni, tulevaisuuteni ja elämä.

Sä oot mun puuttuva palanen.

Aurinko valaisee puiden sekä talojen välistä osuen suoraan silmiin. Linja-auton muutamat väsyneet matkustajat istuvat vain hiljaa, minä olen yksi heistä. On aikainen sunnuntaiaamu. Hetki sitten jätin sinut rakkaani sänkyymme ja aloitin matkan töihin. En olisi halunnut lähteä pois luotasi, tuoksut taivaalle. Unelle ja rakkaudelle. Pehmeä ihosi tuntui niin ihanalle sormissani. Väsyneet silmäsi loistivat niin kauniina.

Ensimmäinen työviikkoni on ohi kohta. Töihin paluu tuntui masentavalta, uuvuttavalta. Takana oli kaunein loma tähän asti. Loma rakkaitteni kanssa. 

Sain kulkea kanssasi käsikädessä kävelessämme oikeuksiemme puolesta, suudella sateenkaarilippujen alla. Lentää kanssasi korkeuksissa ensimmäistä kertaa yhdessä, nähdä vuorilta Alanyan lumoavat maisemat. Sain kokea liitovarjoilun upeuden, maailman kauneimman naisen kanssa, suudella sinua yöllisellä pimeällä rannalla, kaupungin valojen loistaessa takanamme. 

Sain nauraa kanssasi suloisen hullulle vauvallemme tämän vaan uidessa ja uidessa. Viettää aikaa sinun ja sukulaisteni kanssa auringon laskiessa järven rannalla. Ajaa mummosi ihanalle mökille robinia kuunnellen, kolmen prinsessan nukkuessa takapenkillä.

Rakastua sinuun yhä uudestaan ja uudestaan, hukkua lumoaviin silmiisi kerta toisensa jälkeen. Tuntea huulesi ihollani, ihosi minun huulillani. Olla vain, nauttia sinusta.

Arki on alkanut ja tuonut mukanaan muutoksen tuulet. Haaveilu on palannut luoksemme suurempana kuin koskaan. Tiedossa on suuria muutoksia, ihania sellaisia. Asioita joista olen haaveillut jo pidempään. Tulevaisuus. Kumpa voisin kirjoittaa siitä enemmän, mutta ei, vasta sitten kun on sen aika.

<ahref="http://www.bloglovin.com/blog/3230060/?claim=kujrtrfmhwa">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Summer love.

Aurinko porottaa taivaalla, reppu painaa selässä, pieni hikipisara valuu otsalta kohti poskea. Varpaat nauttivat olostaan hyvin istuvissa sandaaleissa, pieni tuulenvire saa hiussuortuvan tanssimaan. Kesä on vallannut kaupungin. Ihmiset hymyilevät, ovat onnellisia. Linnut laulavat ja puut vihertävät. 

Merivesi tuntui ihanalta varpaiden välissä. Mieli epäröi tulevaa vielä hiukan pelokkaana. Lapset nauravat, vesi loiskuu. Sormet ottavat kiinni nenästä. Sukellus. Viileä vesi hivelee ihoa. Täydellistä.  Märät hiukset valuttavat olkapäille punaista vettä. Uudessa uimapuvussa on hyvä olla. Kiitos kesä kun tulit takaisin.

Loving you girl, is the best part of me.

Hentoinen tuuli puhaltaa kasvoille ja virvoittaa kuumuuden keskellä. Linnut laulavat, ihmiset ovat vähentäneet vaatetustaan. Kesä on tullut vihdoin luoksemme taas. 

Meidän toinen yhteinen kesämme ja vauvamme ensimmäinen, meidän pienen perheen ensimmäinen yhteinen kesä. Viime kesä oli paras siihen astisista, mutta uskon tästä tulevan vielä parempi. Tänä kesänä saamme viettää aikaa koirapuistossa, katsella kuinka hienosti vauvamme ui hakemaan mereen heitettyä keppejä, nauttia auringosta puistoissa ja hakea varjon viileyttä metsistä.

Tänä kesänä saamme viettää kolme ihanaa ja kaunista viikkoa yhdessä ilman töitä ja aikaisia herätyksiä. 

En jaksaisi enää odottaa lomaamme. Heinäkuuta jolloin paikkaamme laukut, hyppäämme taksin kyytiin ja otamme suunnaksi lentokentän. Meidän ensimmäinen yhteinen lentomatka, ensimmäinen yhteinen loma etelän auringon alla. Olen niin innoissani! Viikko rakkaani kanssa meren rannalla, kauniissa maisemissa poissa arjen kiireestä. Voin jo nähdä kuinka kaunis oletkaan kesävaatteissasi auringon laskiessa, tuulen puhaltaessa hennosti hiuksiisi, ihana hymysi huulillasi, kätesi kädessäni. 

Kesäloma ja heinäkuu tule jo, olen valmis!

Miksi sä itket kun naapurissa jonkun lapsi nauraa.

Kipu on kuin tikarin isku suoraan sydämeen. Kipu saa kyyneleet vierimään. Kaipaus satuttaa, olen kuin kuorma-auton alle jäänyt.

Tarvitsisin voimaa, toivoa tulevasta. Kipu vie voimani, olen voimaton. Välillä en jaksaisi hymyillä, enkä avata silmiäni. En jaksaisi haaveilla, unelmoida, leikkiä ajatuksella. Haluaisin olla kuin muut ikäiseni, haaveilla kylmästä siideristä ja humalasta. En ole kuitenkaan kuin muut, en halua humalaan tai maailman ympärimatkalle, puhumattakaan hienosta ja pitkästä urasta.

Pienet sormet jotka ottavat kiinni tiukasti, toivoton itku joka herättää yöllä, silmät jotka katselevat ja tutkivat ihmeellistä maailmaa. Pienet jalat jotka ottavat ensimmäiset askeleet, huulet joista kuuluu pienen ensimmäinen sana, otsa jota suukottaa. Unelmani.

"Miten saan sut uskomaan?

Olen tässä ainiaan

Sua rakastan

Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan."

Käännät kasvosi minuun hymyillen. Tunnen katseestasi rakkauden ja onnen. Katseesi, kosketuksesi, saa perhoset vatsassani lentelemään ja sydämeni hymyilemään onnesta. Vaikka unelmani satuttaakin minua, toivon sinun tietävän minun olevan onnellisempi kuin kukaan kun saan olla kanssasi. Sinä saat minut hehkumaan, varpaani tanssimaan ja kyyneleet virtaamaan onnesta. Sinä annat minulle voimaa jatkaa, voimaa avata silmät aamuisin vaikka haluisin vain jäädä sänkyyn. Autat minua uskomaan tulevaan ja unelmiin. Sinä olet minun elämäni, olet minun enkeli. Ilman sinun pehmeitä huuliasi ja temperamenttistä luonnettasi en olisi mitään, en tuntisi itseäni. Sinä autoit minua tutustumaan itseeni, löytämään itseni. Sinun ansiostasi olen ihminen joka minun kuuluu olla. Parempi ihminen.

Vaikka unelmani ei koskaan toteutuisi, kestäisin sen kivun. Kestäisin sen sinun rakkautesi avulla. Kun saan painaa pääni rinnoillesi kyynelten virratessa, painautua ihollesi, millään muulla ei ole väliä. Sillä minä olen sinun nyt ja ikuisesti, nenän päästä varpaisiin.

Susta en vaihtais muuta kuin sukunimen.

"Jäädään kotiin, soitetaan että ollaan kipeitä" kuulen peittojen ja tyynyjen seasta herätyskellon soidessa. Minä niin haluaisin painaa pääni takaisin tyynyyn, ottaa sinut iholleni, tuoksutella sydämen salpaavaa tuoksuasi kunnes taas nukahdan. Haluaisin jäädä kotiin ja viettää päivän kanssasi. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole vaihtoehto, en voi jäädä kanssasi kotiin vaikka kuinka haluaisin. Flunssat ja mahataudit ovat vierailleet luonani liian usein vuonna, olen ollut jo aivan liikaa pois töistä. On pakko nousta vierestäsi, paikasta johon kaipaan samantien takaisin.

Viime viikolla, tasan viikko sitten, aamulla kun uneliaat silmämme katsoivat toisiaan, väsyneet huulet koskettivat ja vielä melkein nukkuvat ruumiimme kietoutuivat toisiinsa, kaikki oli samallailla kuin ennenkin, mutta kuitenkin aivan toisin. Silloin sinä olit ollut minun jo vuoden. Jo vuoden olen saanut olla sinun omasi, rakastaa vain sinua, nukahtaa sinun rintojasi vasten, hukkua silmiisi yhä uudestaan. Vuoden olen saanut nauraa kanssasi, itkeä ja riidellä, olen saanut rakastaa. Tuntea kuinka perhoset tulevat vatsaani kun kosketat hellästi, kylmänväreet menevän läpi kehoni. Rakastua sinuun päivä päivän jälkeen yhä enemmän. Olen saanut olla maailman onnellisin tyttö. Ja tiedän saavani olla sitä vielä vuosikymmeniä lisää.

My dream.

You are my angel.

Auringon säteet syöksyvät ikkunasta makuuhuoneeseemme. Pieni nukkuu jalkojeni  välissä peiton alla. Otan nenäliinan vierestäni, yskäisen. Olen ollut kipeä jo kohta viikon. Kurkkuun sattuu jo pelkkä nielaisu, yskä vain pahentaa asiaa, nenä vuotaa. Tuntuu kuin olotila vain pahenisi päivä päivältä. Miksi oletkaan töissä, kaipaan sinua, tarvitsen sinut hoitamaan minua. Halun painaa pääni pehmeälle ihollesi, tuntea kuinka sormesi menevät hiuksieni läpi silittäessäsi päätäni. Haluan tuntea huulesi olkapäälläni suukottaessasi minua. Otan kulauksen limonaadista, suljen silmäni juotavan mennessäni kurkustani alas, kuinka hyvältä se voikaan tuntua.

En ole kirjoittanut aikoihin. Olen suunnitellut kirjoittamista kerta toisensa jälkeen, mutta joka kerta se on vain jäänyt. Tuntuu kuin minulla ei olisi aikaa, mutta onhan sitä vaikka kuinka paljon. Haluaisin vain viettää aikani sinun kanssasi, en halua hukata hetkeäkään jotka voisin viettää nauttien sinusta. Mutta kuitenkin löydän itseni aina muilta internetin sivustoilta, niille minulta löytyy kyllä aikaa. Nyt otan itsestäni niskasta kiinni ja alan kirjoittamaan useammin, sillä sitähän minä rakastan.

Alkuvuosi on mennyt nopeasti. Vauvamme vain kasvaa, hänestä on tullut jo iso. Molemmat olemme siirtyneet jo uudelle vuosikymmenelle. Tulevaisuus kolkuttaa jo oven takana, unelmat alkavat käydä toteen. Yhteinen tulevaisuutemme, yhteiset haaveemme. En malttaisi odottaa unelmiemme toteutumista, niin paljon on tapahtumassa, niin paljon kaikkea ihanaa ja kaunista. Suurin unelmani saattaa toteutua hetkenä millä hyvänsä.
Aika tuntuu juoksevan, kohta olen saanut olla sinun jo vuoden!

Ps. Minut löytää myös instagramista; Paratiisikana

Jos taivas vuotaa, sen haava umpeen suudellaan.

Kävelen pitkin Helsingin keskustan katuja takana iltavuoro. Kaduilla ihmiset nauravat ja keskustelevat. Minä hymyilen sydän täynnä onnea. Rakastan sinua niin paljon etten osaa edes kuvailla sitä. Sinä olet elämäni aurinko ja valo, olet enkelini. Sinä olet minun maailmani ja tulevaisuus. Kanssasi olen onnellisempi kuin koskaan. Sinä olet minun vuoreni, se johon voin turvata kun kaikki muut tuntuu kaatuvan päälleni. Sinä olet suojani kun taivas halkeaa. Sinun rakkautesi on ainoa asia mitä tarvitsen elääkseni.
Ohitseni kävelevä mies katsoo minua silmiin ja kohtaa hymyni. Miehen huulet kääntyvät hymyyn. Laitan kädet taskuuni ja tunnen kuinka vatsani täyttyy perhosista, olen matkalla kotiin, sinun syliisi. Istahdan linja-autoon, suljen silmäni ja tunnen huulesi jo huulillani.

It's my life.

I love mornings with you.

Piip piip. Sammutan herätyksen ja kiroan mielessäni liian aikaista aamua. Käännyn kyljelleni ja painaudun kiinni pehmään ja lämpimään ihoosi. Tunnen veren virtaavan läpi kehoni, suukotan niskaasi. Ihosi huulillani tuntuu niin hyvältä. Hengitän tuoksuasi, tuoksut rakkaudelta ja unelta. Tuoksusi saa minut sekaisin onnesta. Pienokaisemme vaihtaa asentoa jaloissasi, siirrän katseeni häneen. Katseemme kohtaavat hetkeksi kunnes pienokainen sulkee silmänsä ja painaa päänsä peittoosi. Samassa hetkessä käännyt, kauniit kasvosi minuun päin. Katsot minua. Silmäsi ovat väsyneet, mutta niin kauniit. Katselemme toisiamme hetken hiljaa. Hukun silmiisi, noihin upeisiin suklaan ruskeisiin. Näen niistä rakkauden. Tiedän sinun näkevän saman minun silmistäni. Siirrät kasvosi lähemmäksi minua, suljet silmäsi. Tuot huulesi huulilleni ja suukotat niitä hellästi. Perhoset lähtevät lentoon vatsassani. Suukkosi tuntuvat samalta kuin 10kuukautta sitten, silloin kun olimme juuri aloittaneet yhteisen matkamme.
Siirrät pääsi rinnoilleni, annan suukon päälaellesi ja suljen silmäni onnellisena vielä hetkeksi vaikka tiedän myöhästyväni töistä.

You are my life.

Ilta on taas myöhäinen. Ulkona on kylmä ja pimeä. Kuu loistaa taivaalla. Kohta pääsen kotiin, tyttöni ovat tulossa hakemaan minua. Kuinka onnellinen voi ihminen ollakkaan.

Katselen puhelimestani valokuvia ja aina päädyn katselemaan kuvaa sinusta. Olet niin kaunis ja seksikäs. Saat ihoni kaipaamaan kosketustasi kuin lapsi joulua. Sinun silmäsi porautuvat sisälleni yhä uudestaan ja uudestaan. Sinun tuoksusi salpaa hengitykseni ja saa minut haluamaan sinua lisää ja lisää. Äänesi on maailman kaunein ääni, kuin enkelten laulua. Äänesi kuullessani tuntuu kuin kaikki muu katoaisi. Olet vallannut koko kehoni. Sinä olet huumeeni. Rakastan sinua enemmän kuin kukaan ketään ikinä.

You are beautiful.

Olen pettynyt itseeni, olen pettynyt muutokseen joka minussa on tapahtunut. Ennen rakastin itseäni sellaisena kuin olen, olin ylpeä itsestäni. En hävennyt enkä peitellyt itseäni. Nykyään on toisin. En enää usko itseeni, en rakasta itseäni enää niinkuin joskus. Haluaisin laihtua. Painoni on ollut aina ongelmani. Kaikki alkoi lapsuuden lääkityksestä, en ole ikänä ollut pikkuruinen. Muistan kuinka itkin nuorempana äidilleni kilojani. Muistan kuinka sattui kun muut valittelivat olemattomia makkaroitaan. Tajusin kuitenkin olevani upea ja kaunis. Opin rakastamaan itseäni, sain itseluottamusta. Tunsin olevani kaunis. Rakastin ihmisten huomiota ja heidän kehujaan. Nyt kuitenkin asiat ovat muuttuneet ja ajoittain vihaan itseäni. Olen päättänyt tehdä muodoilleni jotain, mutta ensin haluan taas oppia rakastamaan itseäni tälläisenä. Ei kaikille ole luotu Jennifer Lopezin kroppaa. Enkä haluaisikaan olla langan laiha, eikä minusta koskaan sellaista tulisikaan isojen luiteni takia. Haluan taas vain rakastaa itseäni.

Tänään tosin on hyvä päivä. Tänään rakastan itseäni. Tänään tiedän olevani kaunis ja tunnen itseni sellaiseksi.
Rakastajana itseänne sellaisena kuin olette, silloin olette kauniimpia kuin kukaan muu <3

Happiness.

Pakkanen tuntuu sormissa ja nenän päässä. Jalat tuntuvat painavan tuhansia kiloja. Väsyttää ja paleltaa. Linja-auto täyttyy ihmisistä. Iltavuoro on takana päin. Onneksi olen jo matkalla rakkaitteni luo, kotiin. Taskusta löytyy yksi uusi rakkaus, iPhone. Unelma josta kauan haaveilin. Puhelin joka helpottaa asioita, puhelin jolla blogin päivitys helpottuu. Vaikka pakkanen saa haluamaan sisälle sinun ja vauvamme viereen peiton alle, en luopuisi tästä kylmyydestä. Talvi on niin kaunis, Helsinki näyttää vielä kauniimmalta mittarin näyttäessä miinus asteita. Kaulaliinan takaa punaisin poskin on hyvä ihailla maailmaa.

Alussa yhdeksi meidät luotiin.

Aamu on aikainen, väsyttää. Olen matkalla töihin mutta haluaisin takaisin sänkyyn tyttöjeni kanssa. On uudenvuoden aatto, takana on ihana joulu. Meidän perheen ensimmäinen. Joulu oli kaikkea sitä mistä haaveilinkin, täydellinen. Iloisia ja malttamattomia lapsia. Joulupukki ja hyvää ruokaa, rakkautta ja lämpöä. Ihania lahjoja. Kuinka onnelliseksi lahjasi minut tekikään! Rakastin lahjoistasi joka ikistä ja sinua vielä enemmän.

Tänään vaihtuu vuosi. Mennyt vuosi on kohdellut minua paremmin kuin kukaan toivoa voisi. Tänä vuonna sain itselleni oman perheen, perheen jota ei voita mikään. Tänä vuonna sain kokea ja tuntea asioita joita en uskonut enää koskaan kokevani. Maailman suurinta rakkautta, iloa, aitoa onnea. Tuntuu kuin olisin ensimmäisen keran elämässäni aidosti onnellinen. Jalat alta vieviä suudelmia, nousun yli taivaan avaruuteen kerta toisensa jälkeen, elämäni parhaat kuukaudet, ihanimman juhannuksen ja täydellisen syksyn. Ensivuoden aloitan elämäni rakkauden ja pienen vauvamme kanssa sekä onnellisempa kuin koskaan ennen.
Muistathan ensisuudelmamme? Sen josta kaikki alkoi. Minä muistan. Tänään kellon lyödessä vuoden vaihtumisen merkiksi sekä huultemme kohdatessa, on vuosi ensisuudelmastamme kulunut. Silloin uusi, parempi elämäni alkoi.

Kadut ovat paljaana, lumi on sulanut. Silmäni meinaavat painua kiinni, aamu on taas aikainen. Uusivuosi alkoi muutamia viikkoja sitten. Menneellä viikolla pieni kummityttöni oli yökylässä luonamme, tänään vauvamme ensimmäinen hammas on lähtenyt ja loppuviikosta juhlimme sinun syntymäpäiviäsi. Vuosi on alkanut hyvin. Tänä vuonna meillä on suunnitelmia, unelmia, joiden toteutumista en malttaisi odottaa. Haluaisin löytää perheellemme uuden kodin uudelta paikkakunnalta. Saada pieneen perheeseemme perheenlisäystä, olla kyydissäsi läpi suomen. Tästä vuodesta tulee täydellinen.