Sä oot mun puuttuva palanen.

Aurinko valaisee puiden sekä talojen välistä osuen suoraan silmiin. Linja-auton muutamat väsyneet matkustajat istuvat vain hiljaa, minä olen yksi heistä. On aikainen sunnuntaiaamu. Hetki sitten jätin sinut rakkaani sänkyymme ja aloitin matkan töihin. En olisi halunnut lähteä pois luotasi, tuoksut taivaalle. Unelle ja rakkaudelle. Pehmeä ihosi tuntui niin ihanalle sormissani. Väsyneet silmäsi loistivat niin kauniina.

Ensimmäinen työviikkoni on ohi kohta. Töihin paluu tuntui masentavalta, uuvuttavalta. Takana oli kaunein loma tähän asti. Loma rakkaitteni kanssa. 

Sain kulkea kanssasi käsikädessä kävelessämme oikeuksiemme puolesta, suudella sateenkaarilippujen alla. Lentää kanssasi korkeuksissa ensimmäistä kertaa yhdessä, nähdä vuorilta Alanyan lumoavat maisemat. Sain kokea liitovarjoilun upeuden, maailman kauneimman naisen kanssa, suudella sinua yöllisellä pimeällä rannalla, kaupungin valojen loistaessa takanamme. 

Sain nauraa kanssasi suloisen hullulle vauvallemme tämän vaan uidessa ja uidessa. Viettää aikaa sinun ja sukulaisteni kanssa auringon laskiessa järven rannalla. Ajaa mummosi ihanalle mökille robinia kuunnellen, kolmen prinsessan nukkuessa takapenkillä.

Rakastua sinuun yhä uudestaan ja uudestaan, hukkua lumoaviin silmiisi kerta toisensa jälkeen. Tuntea huulesi ihollani, ihosi minun huulillani. Olla vain, nauttia sinusta.

Arki on alkanut ja tuonut mukanaan muutoksen tuulet. Haaveilu on palannut luoksemme suurempana kuin koskaan. Tiedossa on suuria muutoksia, ihania sellaisia. Asioita joista olen haaveillut jo pidempään. Tulevaisuus. Kumpa voisin kirjoittaa siitä enemmän, mutta ei, vasta sitten kun on sen aika.

<ahref="http://www.bloglovin.com/blog/3230060/?claim=kujrtrfmhwa">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>