Sänky ei tunnu pehmeältä ja turvalliselta kun sinä et ole siinä. Yöllä havahdun etsiväni sinua vierestäni, mutta se on vain tyyny. Tyyny joka paikallasi, tyyny jonka kuuluisi olla pääsi alla. Otan tyynyn kainalooni, kyyneleiden avulla nukahdan takaisin uneen.
En osaa tehdä mitään ilman sinua. En tiedä mitä minun kuuluisi tehdä. Siivoamisesta saan pientä lohtua. Haluan kotimme olevan siisti ja kaunis kun taas tulet takaisin. Haluan kaiken olevan täydellistä.
Meillä on koko elämä aikaa joten viikko on vain lyhyen lyhyt hetki. Mutta silti se tuntuu liian pitkälle. Tuntuu kuin olisit ollut jo vuoden poissa. Poissa minun ja vauvamme luota, poissa kodistamme. Olemme kuitenkin selvinneet. Viestisi ja lyhyet puhelumme ovat pitäneet minut kasassa, antaneet voimaa kun sitä tarvitsen. Viimeinen rutistus on enää edessä, kaksi päivää ja yksi yö. Sitten vihdoin saan taas tuntea rakastavan kosketuksesi ihollani, taivaisiin vievät suudelmasi huulillani, pehmeän ihosi ihollani. Saan nukahtaa kiinni sinuun.
