I miss you so bad.

Pyörin tyhjässä sängyssäni. Aurinko valaisee huoneen verhojen läpi. Kello on puoli kuusi sunnuntai aamuna. Ystäväni ovat juuri lähteneet koteihinsa luotani järjestetyistä illanistujaisista. Ilta oli mahtava. Joimme, lauloimme, tanssimme, keskustelimme ja nauroimme mahamme kipeiksi. Suunnittelimme kesää ja otimme valokuvia joita kukaan tuskin uskaltaa myöhemmin katsella. Minulla oli hauskaa, mutta kaipasin sinua. Nyt kun muut ovat lähteneet ja olen yksin kotonani, joka on täyttynyt tyhjistä pulloista ja lattialle pudonneista sipseistä, kaipaus alkaa sattua. Olet ollut vasta hetken poissa ja ikävöin sinua kuin viime kohtaamisestamme olisi kuukausia. Toivon kahden viikon menevän nopeasti, en malta odottaa hetkeä jolloin saan sinun ruskettuneeni ihon iholleni, sinut syleilyyni. Ikävöin ääntäsi, joka saa perhoset vatsassani liikkeelle. Hymyäsi, joka valaisee huoneen. Käsiäsi, jotka painavat minut keittiön seinää vasten kesken ruuanlaittomme. Kaipaan katsettasi, sitä kun katselet minua silmät onnesta loistaen ja suu leveästi hymyillen. Iltoja jolloin nukahdan kesken elokuvan syliisi, sinun silittäessäni hiuksiani.

I've been keepin' busy all the time
Just to try to keep you off my mind.

On niin helppo olla onnellinen.

8.4.2012 kello 3.03
Huone täyttyy itkusta, ääni on voimakas ja sydäntä raastava. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Katselen maailman kauneinta ihmettä. Ruskeat hiukset ovat veressä, pienet jalat potkivat ilmaa. Pyyhin kyyneleitäni. Kätilö pyytää minut luokseen ja antaa pihdit käteeni. Naps. Uudet kyyneleet tipahtavat poskilleni katkaistuani napanuoran. Kätilö pyyhkii ruskeista hiuksista veriä pois. Hoitaja nostaa ystäväni paitaa kätilön nostaessa parkuvan pikkuneidin äitinsä vatsan päälle. Huone hiljenee. Amy Alexandra, 3445g ja 48cm, rauhoittuu äitinsä iholla. Kummitädin uusi suloinen silmäterä ja aarre on syntynyt.

Kaupunki on pimeä, mainosvalojen näytös. Raikas tuuli puhaltaa kasvoilleni hiuksien liehuessa sen mukana, taksin valot häikäisevät silmiini. Suljen silmäni ja hymyilen. Työvuoro on ohi ja olen matkalla kotiin, jossa hän odottaa minua syleilyynsä.

Tuntuu kuin kuuluisin hänen rinnalleen enemmän kuin minnekkään muualle. Hänen kanssaan tahdon suunnitella tulevaa, unelmoida ja haaveilla. Miettiä mitä elämä voi olla 5 vuoden kuluttua. Olisin saanut hänet omakseni jo kauan aikaa sitten. Mutta epäröin, luulin haluavani jotain muuta. Jonkun muun. Yhteiset iltamme, suudelmat autossa kotini pihalla ja hississä muuttaessani omaan kotiin, hänen käsi kädessäni elokuvateatterissa. Hänen kaunis hymynsä ja maailman upeimmat silmät. Ne yöt jolloin herään hänen vierestään enkä voi muutakuin katsella hänen nukkuvan. Ne pienet hetket jolloin hän saa minut tuntemaan itseni ainutlaatuiseksi, saivat minut ymmärtämään hänen ja meidän olevan jotain ainutlaatuista, uniikkia. Nyt hän on minun ja minä hänen, ja meistä minä en aio luopua.

Home.

Ovi aukeaa kääntäessäni avainta lukossa. Astun sisään, hymy nousee huulilleni näkiessäni silmieni edessä aukeavan näkymän. Olen tullut kotiin, paikkaan jossa on hyvä olla ja jossa kukaan ei ole tielläni, saan elää elämääni rauhassa.
Katson kuinka huonekalut ovat löytäneet paikkansa, kuinka kaikki on niin uutta, erillaista. Jännitän, pelkään. Elämässäni on kääntynyt uusi sivu, vanhaan ei ole enää paluuta. Tulevaisuus jännittää, mutta hyvällä tavalla. Olen valmis tulevaan.

Herään, minulla on kuuma. Siirrän peittoa pois päältäni, käännän katseeni häneen päin. Hän on kaunis. Hän saa minut voimaan hyvin, onnelliseksi. Hän saa ihoni värisemään kosketuksesta. Kaipaan häntä heti kun hän on hetkenkin pois luotani. Hänen vierestään haluan herätä aamuisin. Hänen huuliaan haluan suudella. Hänen haluan olla.