Susta en vaihtais muuta kuin sukunimen.

"Jäädään kotiin, soitetaan että ollaan kipeitä" kuulen peittojen ja tyynyjen seasta herätyskellon soidessa. Minä niin haluaisin painaa pääni takaisin tyynyyn, ottaa sinut iholleni, tuoksutella sydämen salpaavaa tuoksuasi kunnes taas nukahdan. Haluaisin jäädä kotiin ja viettää päivän kanssasi. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole vaihtoehto, en voi jäädä kanssasi kotiin vaikka kuinka haluaisin. Flunssat ja mahataudit ovat vierailleet luonani liian usein vuonna, olen ollut jo aivan liikaa pois töistä. On pakko nousta vierestäsi, paikasta johon kaipaan samantien takaisin.

Viime viikolla, tasan viikko sitten, aamulla kun uneliaat silmämme katsoivat toisiaan, väsyneet huulet koskettivat ja vielä melkein nukkuvat ruumiimme kietoutuivat toisiinsa, kaikki oli samallailla kuin ennenkin, mutta kuitenkin aivan toisin. Silloin sinä olit ollut minun jo vuoden. Jo vuoden olen saanut olla sinun omasi, rakastaa vain sinua, nukahtaa sinun rintojasi vasten, hukkua silmiisi yhä uudestaan. Vuoden olen saanut nauraa kanssasi, itkeä ja riidellä, olen saanut rakastaa. Tuntea kuinka perhoset tulevat vatsaani kun kosketat hellästi, kylmänväreet menevän läpi kehoni. Rakastua sinuun päivä päivän jälkeen yhä enemmän. Olen saanut olla maailman onnellisin tyttö. Ja tiedän saavani olla sitä vielä vuosikymmeniä lisää.