All I want for christmas is you.

Kävellessä jalkojen alla narskuu lumi ja nenä alkaa punoittamaan. Ihmiset ovat nyrpeinä eikä kukaan hymyile. Katsen rautiovaunun ikkunasta ja ihailen, olin jo unohtanut kuinka kaunis Helsinki onkaan lumenpeitossa. Kuinka kauniilta aleksanterinkadun jouluvalot näyttävätkään! Tuntuu kuin kynttilä olisi syttynyt sisälläni. Lapset ihailemassa Stockmannin jouluikkunaa. Talvi on tullut ja minä nautin täysin rinnoin ulkona olevasta myräkästä. Talvi on lempi vuodenaikani, rakastan sitä. Rakastan kuinka posket punoittavat, lumiukkoja porkkana nenineen, lumihiutaleita hiuksissa. En malta odottaa ensiviikkoa, joulua. Kauan kaipaamani joulukuusi sai koristeensa ja kauniin ilmeensä eilen, meidän perheen ensimmäinen joulukuusi. Kuusi on kaunein minkä tiedän. Onhan se koristeltu rakkaudella. Lahjapaperia pöydillä, kaapit pullollaan lahjoista. Rakastan lahjojen paketointia, kaikkia niitä kauniita erillaisia papereita ja lahjoja joista tietää saajan tulevan iloiseksi. Rakastan joulun lämmintä ja sydämellistä tunnelmaa, lasten iloa joulupukin nähdessään. Haluisin jo antaa sinulle lahjat jotka olen ostanut. Ei ne kummoisia ole, mutta rakkaudella hankittuja. Viime jouluna katselin sinua web-kameran kautta, tänä vuonna pidän sinusta kädestä. Tämä joulu on ensimmäinen meidän yhteinen, ensimmäinen pienelle perheellemme. Tänä jouluna olen onnellisempi kuin koskaan, tänä jouluna minulla on sinut ja vauvamme.
Kuluva vuosi on tuonut ja näyttänyt paljon. Elämäni on muuttunut suuresti, paremmaksi. Vuosi toi minulle sinut, kauniin kotimme ja pienen sekä valloittavan ihanan vauvamme. Toivon, ja tiedän, ensivuodesta tulevan yhtä ihana, jollei jopa ihanampi. Tuleehan se olemaan meidän ensimmäinen yhteinen kokonainen vuosi.

Vauvakuumeeni jatkuu yhä, se tuntuu vain kasvavan. Se saa minut surulliseksi ja kaipaavaksi. Kaipaan lasta, meidän omaa pientä kääröä. Aika ajoin avaan yhden makuuhuoneen kaapeista, sen joka on täyttynyt lastentavaroista. Nostan sieltä turvakaukalon sängylle, katselen sitä. Kuinka ihanaa olisikaan nähdä tuossa meidän pieni vauvamme. Hypistelen ja silittelen pienissä hengareissa riippuvia vaatteita. Tämä kuume vie minulta voimia. Huomaan olevani mustasukkainen ja kateellinen kaikille ketkä tulevat minua vastaan lapsen tai   aina niin suloisen vauvavatsansa kanssa. Huomaan kyynelien puskevan silmistäni kun ajattelen etten vielä pitkään aikaan tule pitämään lastamme sylissä, näkemään sinun hoivaavan pienokaistamme. Olen kuitenkin onnellinen koska tiedän sen päivän vielä koittavan kun kuulemme pienokaisemme itkun ensimmäisen kerran. Useat kysymykset kuitenkin pyörivät päässäni kierroksia toisen perään tekien minut epävarmaksi; Mistä me löydämme sopivan luovuttajan? Entä jos kukaan ei halua luovuttaa meille siittiöitään? Mistä saamme tarvittaessa rahat klinikan maksuihin? Miten läheisemme reagoivat saadessaan kuulla tulevasta perheenlisäyksestä? Milloin on minun vuoroni pakata sairaalakassia ja kärsiä supistuksien tullessa? Milloin me saamme antaa ensimmäiselle lapsellemme jonkun noista kauniista nimistä jotka olemme päättäneen lapsillemme antaa?
Odotan jo joulua jolloin meitä on siunattu maailman arvokkaimmalla ja ihanimmalla lahjalla.