You can lean on me.

Eilen tapahtui jotain, asia mikä sai minut itkemään sängyssäni täristen. Olin shokissa. En pystynyt liikkumaan, lopettamaan itkua. Makasin vaan paikoillani parkuen. Ei asia ollut niin vakava mutta se sai minut shokkiin, tilaan jossa en ole usein ollutkaan. En ole kokenut mitään pahaa, olen saanut elää niinsanotusti helppoa elämää. Ei elämässäni ole ollut suuria vaikeuksia. Tämä oli ehkä elämäni kauhein asia, johtuen tilasta johon se minut ajoi. En saanut yöllä nukuttua. Tapahtuma sai minut ajattelemaan asioita. Se sai minut miksi minä saan olla onnellinen, elää helppoa elämää samaan aikaan kun vieressäni ihmiset kärsivät. Kun muille tapahtuu kauheita asioita.
Ajattelin heitä. Pelkään hänen tehneen väärän päätöksen, päätöksen jonka takia hän uppoaa vielä syvemmälle meren pohjalle, ilman että kukaa voi loppujenlopuksi häntä pelastaa. Pelkään, että hänen mielenterveytensä ei kestä tätä. Hän on sekaisin, hän on joutunut kokemaan niin paljon elämänsä aikana. Aivan liikaa. Enemmän kuin kenenkään pitäisi joutua kokeemaan koko elämänsä aikana. Hän tietää minun olevan kuitenkin hänen rinnallaan, tukena ja apuna arkeen palaamisessa, mutta minun kuuluu elää myös omaa elämääni, kävellä omaa tietäni eteenpäin. Toivon, että osaisin yhdistää oman elämäni heidän elämäänsä. Mutta Hämeenlinnaan on pitkä matka, en voi olla heidän tukenaan joka hetki, vain silloi tällöin ja silloinkin vain lyhyitä hetkiä. Onhan puhelimet ja internet, mutta ei se ole sama asia, eikä se tule riittämään heidän avuksi. Pelkään hänen ja tulevan kummilapseni puolesta. En pääse näkemään häntä, joten yritän olla ajattelematta heitä. En voi tehdä mitään heidän hyväkseen vielä, siispä yritän keskittyä itseeni, elämääni ja muihin ystäviini. En kuitenkaan pysty olla odottamatta ensi kevättä kun saan hänet syliini, pienen kummilapseni, lapsen kenet haluan auttaa kasvamaan tasapainoiseksi ja kenen onnellisen lapsuuden eteen olen valmis tekemään uhrauksia. Hän tulee tarvitsemaan minua ja muita, ihmisiä jotka auttavat ja suojelevat häntä. Hänen elämänsä ensimmäiset vuodet eivät tule olemaan helppoja.

Viime viikot ovat kuluneet nopeasti. Olen onnellinen. Eilisestä riippumatta, rakastan elämääni. Kaikki on niinkuin pitääkin. Perhosia vatsassa, suudelmia, ystäviä, juhlimista, reissu Ouluun parin päivän päässä, tulevaisuuden suunnittelua, töitä.. Mitä muuta voisinkaan toivoa?

Just breathe.

Olet ihana. Kanssasi minun on helpompi olla kuin varmaan koskaan kenenkään toisen. Voin olla omaitseni, en tarvitse roolia enkä näytelmää. Saat minut hymyilemään, nauramaan. Suudelmasi saa minut taivaisiin. Vierelläsi on myös turvallista olla, sillä silloin minun ei tarvitse pelätä. Olet turvanani.

Vaikka saatkin minut taivaisiin, vaikka oletkin saanut minut ihastumaan itseesi. Tiedän että en halua suhteeseen kanssasi, en ainakaan vielä. Ehkä joku päivä asiat ovat muuttuneet ja haluan olla sinun, sinun olevan kokonaan minun. Ei kuitenkaan vielä, nyt haluan vain olla. Olla miettimättä asioita, olla kulumatta energiaa suhdesotkuihin. Elämässäni on tapahtumassa suuri muutoksia, ei minulla olisi edes aikaa suhteeseen. Nyt on minun aikana, aikani keskittyä itseeni ja unelmiini. Onneeni jonka voin rakentaa ilman ketään toista.
Haluan tutustua sinuun, oppia tuntemaan sinut. Nauttia sinusta ja seurastasi ilman mitään kummempaa, ilman pelkoa ja suunnitelmia. Olet mielenkiintoinen, kanssasi voi keskustella asioista syvällisemmin, olet paljon enemmäin kuin vain ulkokuori. Haluan katsoa miten maailma pyörii ja mitä tapahtuu. En ole valmis suhteeseen, enkä sitä halua. Miksi pitäisi rynniä suinpäin suhteeseen? Sen olen oppinut tänä syksynä. Miksi pitäisi olla suhteessa kun voi olla onnellinen ilmankin sitä? On helpompaa vain olla, antaa aikaa itselleen tarvimatta miettiä ketään toista. Ensimmäistä kertaa elämässäni en halua miettiä asioita eteenpäin, haaveilla. Haluan tuntea kuinka maha kipeytyy naurusta ja poskiin sattuu hymystä. Hyppiä sängyssä keskellä yötä musiikin tahtiin, eksyä vieraaseen kaupunkiin ystävän ja punaviinipullon kanssa, keskustella läpi yön, nukkua pommiin aamulla, tuntea kuinka suudelmasi kaulalleni saavat minut sekaisin, nauraa maailman lapsellisimmille vitseille, nukahtaa saman peiton alle kanssasi. Haluan olla vain. Haluan elää.

Baby don't hurt me.

Minua pelottaa. Pelkään, että annan itsestäni kaiken ja liian nopeasti. Pelkään satuttavani itseni, pelkään sinun satuttavan minua. Pelkään että päästän ihastumisen kasvamaan liian suureksi. Olet saanut minut jo katsomaan maailmaa toisinlaisin silmin.

Mutta enhän minä voi antaa pelon vallata minua?

Enhän minä edes tiedä mitä ajattelet minusta, tai mitä minusta haluat. Menen tyypilliseen tapaani taas asioiden edelle. Haluan kuitenkin haaveilla sinusta, meistä. Haluan nukahtaa sinä viimeisenä mielessäni.
Eihän se ole väärin?

You've begun to feel like home.

Kuulen kuinka puhelimeni soi olohuoneessasi. Avaan silmäni ja nousen ylös. Eilinen tuntuu kropassa. Puhelimeni on sohvalla, jalkopäässäsi. Katselen sinua samalla kun vastailen puhelimeen äitini turhanpäiväisiin kysymyksiin. Nukut siinä mihin jätin sinut nukkumaan siirryttyäni itse aamuyöstä sänkyysi. Maailman suloisin kissanpentu on käpertynyt kiinni sinuun. Olet kaunis, kauniimpi kuin muistinkaan. Pentu avaa silmänsä ja kääntää katseensa kohti minua. Menen takaisin sänkyyn, käperryn peiton alle onnellisena. Vaikka et nukukkaan kanssani samassa sängyssä, olet lähelläni.

Aamu on edennyt päivään. Makoilemme sohvalla. Musiikki kaikuu kaiuttimista. Pentu leikkii välissämme upottaen välillä pienet kyntensä jomman kumman ihoon. Voin pahoin, krapula on ottanut vallan minusta. Nousen ylös ja kerron meneväni nukkumaan hetkeksi ennenkuin minun on aika lähteä kohti kotia. Hymyilet ja jäät leikkimään pienokaisesi kanssa. Oi kuinka rakastankaan hymyäsi.
Näppäimistön ja hiiren hiljaiset äänet kantautuvat olohuoneesta, vaihdat kappaletta.

If I don't say this now I will surely break
As I'm leaving the one I want to take
Forgive the urgency but hurry up and wait
My heart has started to separate
Oh, oh,
Be my baby

Hymyilen taas. Laitoit soimaan kappaleen jonka lähetit minulle pari päivää aikaisemmin. Tuo kappale saa perhoset vatsaani ja sinut ajatuksiini, kappale joka muistuttaa minua sinusta.
Kuulen kuinka nouset ylös ja lähdet kävelemään kohti makuuhuonetta. Käännän katseeni kohti ovea. Hymyilet minulle, vastaan hymyysi.
Tulet päälleni, suutelet.. Olen taivaassa.

You make me smile.

En tiedä. Kaikki on niin sekavaa. Olen sekaisin, onnellinen, mutta en kuitenkaan tiedä missä pitäisi olla ja mitä tehdä. En halua satuttaa ketään, mutta tiedän missä haluaisin olla, missä minun olisi hyvä olla.. Haluaisin haistaa sen tuoksun nenässäni, tuntea ne ihollani. Sulkea silmäni, olla hiljaa. Kaipaan siihen missä eilen oli. Paikkaan jossa sekoan, sinne missä ihoni nousee kananlihalle ja vatsani täyttyy perhosista. Paikkaan jossa en voi tehdä muutakuin hymyillä.

Tuo paikka löytyy sinun vierestäsi, kiinni sinusta, tuoksusi nenässäni, ihosi ihollani. Siihen paikkaan minä haluaisin tutustua paremmin, siellä haluaisin olla useammin. Vierelläsi minun on hyvä, helppo olla.
Kohta kuitenkin kiedon kaulahuivin kaulaani, sukellan takkini sisälle ja hyppään kenkiini. Menen ulos katsomaan tähdenlentoja, ajattelemaan sinua ja toivomaan, toivomaan jotain kaunista ja ihanaa.

Sinä olet niin kaunis,
että silmiini koskee niin.