Olet ihana. Kanssasi minun on helpompi olla kuin varmaan koskaan kenenkään toisen. Voin olla omaitseni, en tarvitse roolia enkä näytelmää. Saat minut hymyilemään, nauramaan. Suudelmasi saa minut taivaisiin. Vierelläsi on myös turvallista olla, sillä silloin minun ei tarvitse pelätä. Olet turvanani.
Vaikka saatkin minut taivaisiin, vaikka oletkin saanut minut ihastumaan itseesi. Tiedän että en halua suhteeseen kanssasi, en ainakaan vielä. Ehkä joku päivä asiat ovat muuttuneet ja haluan olla sinun, sinun olevan kokonaan minun. Ei kuitenkaan vielä, nyt haluan vain olla. Olla miettimättä asioita, olla kulumatta energiaa suhdesotkuihin. Elämässäni on tapahtumassa suuri muutoksia, ei minulla olisi edes aikaa suhteeseen. Nyt on minun aikana, aikani keskittyä itseeni ja unelmiini. Onneeni jonka voin rakentaa ilman ketään toista.
Haluan tutustua sinuun, oppia tuntemaan sinut. Nauttia sinusta ja seurastasi ilman mitään kummempaa, ilman pelkoa ja suunnitelmia. Olet mielenkiintoinen, kanssasi voi keskustella asioista syvällisemmin, olet paljon enemmäin kuin vain ulkokuori. Haluan katsoa miten maailma pyörii ja mitä tapahtuu. En ole valmis suhteeseen, enkä sitä halua. Miksi pitäisi rynniä suinpäin suhteeseen? Sen olen oppinut tänä syksynä. Miksi pitäisi olla suhteessa kun voi olla onnellinen ilmankin sitä? On helpompaa vain olla, antaa aikaa itselleen tarvimatta miettiä ketään toista. Ensimmäistä kertaa elämässäni en halua miettiä asioita eteenpäin, haaveilla. Haluan tuntea kuinka maha kipeytyy naurusta ja poskiin sattuu hymystä. Hyppiä sängyssä keskellä yötä musiikin tahtiin, eksyä vieraaseen kaupunkiin ystävän ja punaviinipullon kanssa, keskustella läpi yön, nukkua pommiin aamulla, tuntea kuinka suudelmasi kaulalleni saavat minut sekaisin, nauraa maailman lapsellisimmille vitseille, nukahtaa saman peiton alle kanssasi. Haluan olla vain. Haluan elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti