sunnuntai 16. lokakuuta 2011

You've begun to feel like home.

Kuulen kuinka puhelimeni soi olohuoneessasi. Avaan silmäni ja nousen ylös. Eilinen tuntuu kropassa. Puhelimeni on sohvalla, jalkopäässäsi. Katselen sinua samalla kun vastailen puhelimeen äitini turhanpäiväisiin kysymyksiin. Nukut siinä mihin jätin sinut nukkumaan siirryttyäni itse aamuyöstä sänkyysi. Maailman suloisin kissanpentu on käpertynyt kiinni sinuun. Olet kaunis, kauniimpi kuin muistinkaan. Pentu avaa silmänsä ja kääntää katseensa kohti minua. Menen takaisin sänkyyn, käperryn peiton alle onnellisena. Vaikka et nukukkaan kanssani samassa sängyssä, olet lähelläni.

Aamu on edennyt päivään. Makoilemme sohvalla. Musiikki kaikuu kaiuttimista. Pentu leikkii välissämme upottaen välillä pienet kyntensä jomman kumman ihoon. Voin pahoin, krapula on ottanut vallan minusta. Nousen ylös ja kerron meneväni nukkumaan hetkeksi ennenkuin minun on aika lähteä kohti kotia. Hymyilet ja jäät leikkimään pienokaisesi kanssa. Oi kuinka rakastankaan hymyäsi.
Näppäimistön ja hiiren hiljaiset äänet kantautuvat olohuoneesta, vaihdat kappaletta.


If I don't say this now I will surely break
As I'm leaving the one I want to take
Forgive the urgency but hurry up and wait
My heart has started to separate
Oh, oh,
Be my baby

Hymyilen taas. Laitoit soimaan kappaleen jonka lähetit minulle pari päivää aikaisemmin. Tuo kappale saa perhoset vatsaani ja sinut ajatuksiini, kappale joka muistuttaa minua sinusta.
Kuulen kuinka nouset ylös ja lähdet kävelemään kohti makuuhuonetta. Käännän katseeni kohti ovea. Hymyilet minulle, vastaan hymyysi.
Tulet päälleni, suutelet.. Olen taivaassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti