On pitkä kuuma kesä ja mä aion elää sen.

Aurinko häikäisee hänen silmiinsä. Hän siristelee nähdäkseen parhaillaan esiintyvän Helsingin Gaykuoron esityksen. Pride ja paahtava helle on saapunut taas kaupunkiin. Heiluttelen Normihomolehteä kasvojeni edessä toivoen sen viilentävän hieman. Katseeni kääntyy taas häneen. Hän on niin hyvännäköinen. Ihminen joka jättää muut ympärillään varjoonsa. Olen törmännyt häneen ennenkin. Sanaakaan emme ole vaihtaneet. Vain ohimeneviä hetkiä joilloin katseemme ovat kohdanneet hetkeksi. Hän on vaikuttaa ihmiseltä kehen olisi mielenkiintoista tutustua. Hänen hymynsä on asia jonka haluaisin nähdä yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta olen ujo, en uskalla lähestyä häntä. Ehkä on vain parempi katsella hänen kasvojaan ja kauniita silmiään kauempaa, sivummalta, ainakin se on helpompaa. Tuuli puhaltaa kasvoilleni. Hymy nousee huulilleni. Kesä ja tuo tuntematon, upea ihminen muutaman metrin päässä minusta.

Riisun kenkäni. Astun pehmeälle, viileälle ruohikolle paljain varpain. Ruohikko tuntuu niin ihanalta, rauhoittavalta varpaiden välissä. Taivas on kauniin sininen, muutama pilvi ja aurinko antamassa parastaan kesänlapsille. Poimin pienen keltaisen kukan jalkojeni juuresta. Laitan sen korvan taakseni, haistan sen pehmeän, hempeän tuoksun. Maahan asti yltävä valkoisen mekkoni helma ja auki olevat hiukseni liehuvat tuulen mukana. Lentokone lentää ylitseni. Kaivan vesipullon laukkuni pohjalta. Kuinka hyvältä raikas vesi tuntuukaan kuuman bussimatkan jälkeen. Lasken aurinkolasini silmilleni ja jatkan matkaani ruohikkoa pitkin ohi jalkapalloilijoiden ja lenkkeilijöiden.

You know I got my own life
And I bought everything that's in it
So if you want to be with me
It ain't all about the bling you bringing
I want a love that's for real
And without that, no deal

I'm so tired, I don't know what to do.

Laskeutuva aurinko paistaa linja-auton ikkunoista häikäisten silmiini. Työpäivä tuntuu kipuna jaloissa ja painoina silmäluomissani. Eilinen tuntuu vielä vatsassa ja päässäni.
Raitiovaunu ajaa ohi. Ihmiset istuvat vierekkäin, nauraen ja iloiten. Juhannus. Kaupunki on tyhjä lukuunottamatta noita muutamia iloisia ihmisiä. Nuoret vanhemmat työntävät kadulla vaunuja joissa nukkuu poika. Poika on niin suloinen. Tummissa kiharissa hiuksissa on koivun lehti ja vaaleat housut ovat värjääntyneet ruohikosta vihreiksi. Pienokaisen kädet pitää tiukasti kiinni punaisesta leikkiautosta. Pojan äidin kukkamekon helma liehuu tuulen mukana paljastaen reisien rusketusrajat. Liikennevalot vaihtuvat punaisiksi. Kaunis perhe pysähtyy. Isä suutelee äitiä.

Linja-autoni jatkaa matkaa. Suljen silmäni. Olen väsynyt. Väsynyt töistä, juhlimisesta, treffeillä käymisestä, etsimisestä. Avaan silmäni. Tientoisella puolella hyvin nuori tyttö purkaa alkoholin aiheuttamaa pahaa oloaan pensaaseen. Hänen ystävänsä nauravat vieressä. Lupaan itselleni rauhoittua ensi viikon jälkeen, otan aikaa itselleni. Eksyn mukaan vievän kirjan kanssa omaan maailmaani, siirrän treffit lähemmäksi syksyä, nukun uunivelkani pois ja pidän tauon juhlimisesta. Mutta vielä ei ole aika levätä, eikä vielä ensiviikollakaan. Pride. Kesäni kohokohta on vihdoin edessäni. Ankaraa juhlimista koko viikko rakkaiden ystävieni kanssa, uusien ihmisten tapaamista ja hauskanpitoa. Vaahtobileet ja kuohuviiniä.

Vielä pari askelta ja olen kotona. Voin kaatua sänkyyni, painaa pään tyynyyn ja vetää peiton korviin. Väsymys sulkee silmäni uudelleen. Ehkä nukahtaessani näen unta tulevaisuudesta, siitä kuinka kävelen juhannus iltana helsingin kauniita katuja pitkin auringon laskiessa kauniin perheeni kanssa. Uskon mahdottomiltakin tuntuvien unelmien pystyvän toteutumaan jos vain haluaa sitä tarpeaksi.
Vauvani tulee viereeni. Tuo tuhina tuo turvaa. Olen kotona. turvassa. Voin nukahtaa rauhaisin mielin. Murheille ja ongelmille ei ole nyt sijaa, vain rauhalla ja levolle. Aamulla herään uuteen aamuun, päivään, kohtaan uudet haasteet ja asiat. Saa nähdä onko yö tehnyt maailmasta paremman, kadottanut murheet. Mutta nyt nukun. Otan tuon suloisen tuhisijan kainalooni. Toinen kaunis karvakuono hyppää myös sänkyyni. Tunnen kuinka hänen märkä kielensä ilmestyy kasvoilleni. En jaksa avata silmiäni. Upotan käteni hänen pehmeään turkkiinsa, silitän. Hän käpertyy vatsani päälle nukkumaan. Siinä me nukumme, kolme kevään ja kesän uuvuttamaa tyttöä kiinni toisissamme toivoen huomisesta päivästä helpompaa.

Salaa yksinäinen nainen.

Istun Hakaniemen torilla. Odotan linja-autoani. Aurinko on jo laskenut, lokit lentävät taivaalla, ihmiset kaahaavat henkilöautoillaan. "I'm the one you've been searching for, and i'm not a little girl anymore. "
Yksinäisyys iskee sydämmeeni. Viilentynyt ilma ihollani. Sinäkin tiedät hänet, ihmisen joka on aina iloinen, äänessä, tutustumassa uusiin ihmisiin ja tukemassa muita. Hän joka ei koskaan ole surullinen tai onneton. Hän kenen elämä hymyilee joka päivä. Minä olen hän. Ihminen joka nauraa aina ja piristää ihmisten päiviä. Hän joka tekee tyhmyyksiä ja puhuu hölmöjä. Minä. Mutta ei elämäni aina hymyile. En esitä pirteää ja iloista, olen sitä. Mutta välillä yksinäisyys osuu sydämmeeni. Yksinäisyyden tikari lävistää sydämmeni kun näen rakastuneita ihmisiä, kun pariskunta kävelee ohitseni käsikädessä. Silloin kun käperryn peiton alle ja huomaan olevani yksin. Silloin kun haluaisin suudella bussipysäkillä tai kerätä voikukkia ojasta yhdessä jonkun kanssa.

Minulla on kavereita, ystäviä. Mutta haluan enemmän, tarvitsen enemmän. Tarvitsen vierelleni ihmisen ketä rakastaa ja kuka tukee minua kun päivä on kohdellut huonosti tai kun en saa hiuksiani hyvin ja lempi rannekoruni on kadonnut.
Rakkaus on minun juttuni. Rakkaus ja minä olemme yhtä. En tarvitse elämääni muutakuin rakkautta. Ihmisen kuka valaisee olemassa olollaan päivääni, elämääni. Ihmisen kenen vuoksi tekisin mitä vain, hakisin kuun taivaalta ja tilanteen vaatiessa vaikka ryömisin maailman toiselle puolelle hänen luokseen.

En halua vaikuttaa säälittävältä sinkulta, sillä sitä en ole. Olen vain yksin. Yksin tässä suuressa kauniissa ja pelottavassa maailmassa. Minä jota ei ole luotu kulkemaan tietäni eteenpäin yksin. Minut on luotu kulkemaan eteenpäin yhdessä rakkaani kanssa rinnakkain, käsikädessä kohti aurinko ja onnellista loppua läpi kivikkojen ja synkkien metsien. Yksin kulkiessani eksyn vain metsien pimeille poluille suurien havupuiden alle. Tarvitsen ihmisen vierelleni, hänet kenen kanssa löydämme pois metsän syvyydestä niitylle. Niitylle jossa aamukaste kimaltelee kauniina kukkien terälehdillä aamu auringon säteiden osuessa niihin.

Katson vierelleni. Ei siinä ole ketään.Vain varjoni. Joudun jatkamaan matkaani yksin odottaen päivää jolloin löydän viereltäni ihmisen kenet voin kantaa turvaan ja kuka suojelee minua sadepilviltä. Tulevaisuus. Siellä hän on. Tieto tulevaisuudesta vetää yksinäisyyden tikarin pois sydämmestäni jättäen kuitenkin jälkensä siihen. Sydämmeni vuotaa, mutta ei ikuisesti.

Mä tiedän kaiken mä kyl löydän ajallaan.

Provinssi rock. Viikonloppu joilloin unohdin kaiken ja pidin hauskaa ystävieni kanssa. Nautin musiikista, sekosin. Musiikkiorgasmeja ja siideriä. Festarit jonne minun piti mennä yhdessä ensirakkauteni kanssa, olen onnellinen että erosimme ennen tätä viikonloppua. Pelkät automatkatkin oli kuin unelmaa. Jenni Vartiaista ja muumilimpsaa, porkkanaa ja Coldplaytä, The Clash ja tuoremehua. Pohjanmaan pellot ikkunoiden takana, ystäväni etupenkeillä. Ne kolme päivää ja kaksi yötä oli omistettu minulle, musiikille, alkoholille, kauniille naisille ja naurulle, ei mahdottomalle rakkaustarinalle.

Mikäpä olisikaan ollut parempi tapa viettää vapaata viikonloppua kuin seoten eturivissä Raappana bändeineen muutaman metrin päässä, tanssien kuin hullu Pendulumin tahtiin ja huutaa kuin vanha pitkä partainen mies Iron Maidenin paidassa System of a Downin ollessa lavalla. Ääneni kadotin, väliäkös sillä. Regeetä ja hikeä. Aurinko ja tanssiaskeita.

Istun junassa. Hikipisarat tippuvat otsaltani. Päivä on kuuma. He ovat historiaa, he joista joskus välitin niin paljon. En ikävöi heitä, en minä heitä kaipaa. Kaipaan vain tunnetta nukahtaa toisen viereen, sitä kuinka toisen kosketus tekee hulluksi, miltä tuntuu kun toinen suutelee sinua ja kiihko sekä rakkaus ottaa sinut valtaansa. Kaipaan ihmistä rinnalleni. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Haluan upota toisen silmiin, haluan nähdä sen katseen kun toinen katsoo sinua rakastaen, palvoen.

Olen käynyt treffeillä, juonut monet kupit teetä pöydän toisella puolella kahvikupin ääressä on ollut tyttöjä, jotka voisivat tehdä minut onnelliseksi. Mutta ei, minä olen vaativa. Ei minulle riitä ihminen joka saa minut nauramaan tai kenen seurassa on hyvä olla. Sinä tiedät sen tunteen kuinka ensihetkestä lähtien vatsasi on täynnä perhosia hänen seurassaan, kuinka et voi katsoa tai ajatella häntä ilman hymyä joka yltää korvasta korvaan. Minäkin tiedän sen tunteen ja haluan sen. En suostu mihinkään vakavampaan ihmisen kanssa joka ei anna minulle näitä tuntemuksia. Se ei olisi oikein kumpaakaan kohtaan. Kun alan suhteeseen haluan tytön olevan ainut ketä ympärilläni näen. Olen kohdannut tälläisen tytön. Tyttö joka saa silmäni hymyilemään ja hyvän olon tunteeen sisälleni. Mutta kuten aina, välilämme on suuria esteitä ja hän taitaa olla jo jonkun toisen. Tulen kohtaamaan kyllä vielä toisenkin tälläisen tytön. Tytön johon ihastun heti, tyttö joka sekoittaa maailmani. Tytön joka on toinen puolikkaani ja kenestä tulee maailmani.
Olen kohdannut minulle vääriä ihmisiä, ihastunut, rakastunut, pettynyt ja satuttanut itseni. Tulen satuttamaan itseni vielä monia kertoja tiedän sen, mutta tiedän vielä joskus kohtaavani päivän jolloin kohtaan hänet, elämäni rakkauden. Mutta se päivä ei ole tänään, eikä huomennakaan. Sillä ne ovat päiviä jolloin minä olen onnellinen yksinäni, ilman ketään toista. Onneni on omaa ansiotani ja kukaan ei vie sitä pois minulta.

Pyyhin hikeä otsaltani ja hymyilen vastapäätä istuvalle rouvalle. Hän hymyilee takaisin. Käännän katseeni ikkunaan josta heijastuu kuvani, hymyilen. Olen löytänyt onneni, ainakin hetkeksi.

I wanna dance with me.

Vesi kastelee varpaani.Tunnen kuinka se tulee kesäisten ballerinojeni läpi, kenkäni ja sukkani ovat märät. Pisarat putoilevat päälleni kastellen hiukseni ja levittäen meikkini. "Mä en halua kuolla tänä yönä.." kaikuu kuulokkeissani. Näen kuinka ihmiset juoksevat katosten alle, väistelevät lammikoita, irvistelevät, kiroavat itsekseen. Kaikki haluavat sisälle, lämpimään ja kuivaan. Turvaan luontoäidin järjestämältä yllätykseltä. Hymyilen. Minun on hyvä olla, olen onnellinen. Vesipisarat niskassani ovat kuin unelma, ne piristävät. Viime päivien tukahduttava helle on ohi. Huomenna luonto herää uuteen päivään kauniimpana kuin aikoihin valmiina kesän uusiin koettamuuksiin, se on imenyt uutta virtaa itseensä veden kastellassa maan. Niin minäkin. Olen yksin, mutta en yksinäinen. Nautin elämästäni. Olen nuori ja vapaa koko maailma on edessäni, odottamassa että jatkan matkaani. Voin tehdä mitä haluan. Minun ei tarvitse miettiä muita.

Sinkkuus. Asia jota pelkäsin ennen niin, onkin ihanaa. Vierelläni ei ole ihmistä kenen tunteet minun tulisi huomioida. Voin tulla kun haluan ja mennä mieleni mukaan. Voin istahtaa kahvilan nurkkapöytään toinen toistaan upeampien tyttöjen kanssa. Tarjota huikkaa vesipullostani kuumuuden täyttäessä kaupungin, avata oven, tarjota virkistävän kylmän drinkin terassilla. Voin kohdella jokaista tyttöä yhden illan aikana, kuin hän olisi ainoa tyttö maanpäällä. Kohdella heitä kuten haluan minun tulevan kohdelluksi, kuin prinsessaa. Nyt on minun aikani avata silmäni. Haluan katsella ympärilleni. Tulen vielä löytämään tytön jolle olen prinsessa, ainoa koko universumissamme. Rakastun, asetun aloilleni, perustan perheen, vanhenen yhdessä rakkaani kanssa kiikkutuolissa istuen lastenlapsien opetellessa kävelemään jalkojemme juuressa. Enhän minä muuta haluakkaan. Vain löytää tuon suuren rakkauden. Rakkauden joka voittaa kaiken, jonka eteen uhraisin mitä vain. Unelma, ainoa sellainen. Unelma joka tulee toteutumaan aikanaan. Nyt on aika pitää hauskaa, tutustua uusiin ihmisiin, nauttia elämästä.

Yksi uusista tuttavuuksistani tokaisi, kuulessaan horoskooppini seuraavasti: " En mä ois kyl ikin uskonu.. Kalat on sellasia haaveilioita, sisäänpäin kääntyneitä. Ei tollasia supersosiaalisisia!"
Hän ei tosiaankaan tunne minua vielä. Olen kyllä sosiaalinen, mutta olen myös haaveilioista pahin. Uskon vakaasti, että jokaiselle on olemassa se ihminen, joka on luotu juuri häntä varten. Minulla on rakkaudesta niin paljon unelmia, haaveita.. Ihmiset sanovat minun vielä pettyvän. Pettyvän rakkauteen. Mutta miten se olisi muka mahdollista? Olen kokenut rakkauden ja tiedän sen olevan tunne jota ei voi kuvitellakkaan, jollei sitä ole päässyt kokemaan. Rakkaus on maailman sekoittava tunne, tunne joka on kaikista pelottavin, mutta myös ihanin. Jos minä pettyisinkin rakkauteen, ainakin olen saanut haaveilla siitä ja unelmoida universumin täydellisimmistä rakkaudesta ja siitä mitä olisin ehkä voinut joskus kokea. Ja ainahan on pilvilinnat joihin minä voin karata.

Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua.

Minulla on ikävä häntä. Häntä jonka kädet olivat olevinaan niin väärät iholleni, häntä jonka vieressä ajattelin toista. Hän lopetti suhteemme. Hän halusi lopettaa ennen kuin jompaakumpaa sattuu. Mutta silti minuun sattui.
Mutta voin syyttää uusista arvistani vain itseäni. Vain ja ainoastaan tätä hölmöä tyttöä, joka ei antanut hänelle mahdollisuutta. En antanut hänen tehdä minua onnelliseksi. Luulin kaipaavani toista hänen syleilyssään, joten menetin hänet. Hänet joka suutelee paremmin kuin kukaan. Hänet joka suuteli minua ennen töihin lähtöä. Hänet joka valmisti minulle ruokaa tullessani töistä väsyneenä hänen luokseen, joka veti minut tiukasti kiinni itseensä halatessamme, jota ei haitannut vaikka nukahdin heti hänen sohvallee. Kaipaan hänen ääntään, kosketustaan, huulia kaulallani. Kaipaan hölmöilyjämme, niitä kaikista oudoimpia ja typerimpiä juttuja. Kaipaan sitä kuinka hän kysyi onko minulla ollut ikävä ja antoi vasta vastauksen saatuaan huulteni koskettaa hänen huuliaan. Kaipaan sitä kuinka sain olla oma hölmö itseni ja hän vain nauroi minulle. Ei häntä haitannut vaikka heti sisälle päästyäni riisuin vaatteet pois ja olin kuin kotonani.

Kuinka ihana olikaan katsella jääkiekkoa hänen ystäviensä kanssa tuntiessani hänen kosketuksensa ihollani, kuinka ihanaa oli suudella häntä intohimoisesti eteisessä kunnes hänen ystävänsä sanat keskeyttivät meidät.
En osannut arvostaa hänen halaustaan takaapäin baarissa, tai sitä kuinka hän keskusteli puhelimessa äitini kanssa. Nyt arvostan jokaista hänen pienintäkin tekemäänsä asiaa. Mutta on liian myöhäistä. Hän on jo mennyt. Ja minä kaipaan häntä niin.

Minä ihastuin sinuun vaikka sanoinkin toista.

Goodbye my lover.

Tämä on viimeinen kirjoitus, jonka kirjoitan sinusta. Sinusta, jonka piti olla elämäni rakkaus. Mutta olen vihdoin ymmärtänyt sen, että sinä et sitä ole. Olit ensirakkauteni, suloinen ja katkera niinkuin sen kuuluukin olla, mutta et muuta. Et ole ihminen kenen kanssa voisin olla loppuelämäni, en minä tarvitse sinua elääkseni. Tiemme olisivat eronneet jossain vaiheessa joka tapauksessa. Joten parempi ehkä, että kaikki päättyi yllättäen ja nopeasti. Tajusin tämän kun kuulin ystävältäsi sinun seurustelevan uuden tytön kanssa. Kuullessani uutisen, kivi vierähti sydämmeltäni. Pystyin hengittämään. En ollut vihainen, katkera tai surullinen. Olin vain ja ainostaan onnellinen, helpottunut. Enään minun ei tarvitse kaivata sinua, enää et ole minkäänlainen osa elämääni, olet vain kaunis muisto jostain menneestä. Tiedän, että sinulla on ollu tämä uusi tyttö jo suhteemme aikana. Ainakin mielessäsi, jos ei muuten. Ehkä olet ajatellut häntä sulkiessasi minut kainaloosi, tai kertoessasi rakastavasi minua. En halua kuitenkaan ajatella sitä, en halua sen tuhoavan muistoani sinusta, meistä. Sillä minä rakastin sinua koko sydämmestäni, mutta asiat muuttuvat niinkuin myös rakkaus. Rakkauteni sinua kohtaan on hiipunut ja kadonnut. Rakastan sinua kuitenkin, mutta en kuten ennen. Rakastan sinua kuin ensimmäistä laukkuani. Sitä vihreää missä on valkoiset kahvat. Laukkua joka oli lapsena minulle elämäni tärkein asia, jossa kannoin hienoimmat kiveni ja pikkuautoni. Mutta ennenkuin huomasinkaan laukku jäi yhä useammin huoneeni lattialle. Kerta kerran jälkeen joku muu korvasi sen, uudet lempilaukkuni veivät sen paikan ja korvasivat sen. Mutta silti tuo vihreä pienilaukku pysyy muistoissani. Rakastan sitä vieläkin. Se oli ensimmäiseni, eikä sitä voi korvata mikään, tulen aina muistamaan sen.

Luulen, että kaipasin sinua vain koska ajattelin jossain takaraivossani että minun kuuluu tehdä niin. Kaivata sinua ja itkeä perääsi. Kun kuulin sinun jatkaneesi elämääsi, tajusin minunkin voivan tehdä niin. Minun ei tarvitse kaivata sinua. Ja muutenkin, ystäväni sanat kuvaavat ikävääni sinua kohtaan hyvin:" Et sä sitä ihmistä kaivannu, kaipasit parisuhdetta" Ehkä asia olikin näin. Mutta tottakai kaipasin sinua ja kaikkea sinussa, ei siitä ole kysymys. Rakkauteni vain meni ohi ja pääsen jatkamaan matkaani.

Olen ikuisesti kiitollinen sinulle muistoista jotka soit minulle, tunteista joita sain kokea kanssasi ja kyynelistä joita aiheutit. Autoit minua näkemään ja kokemaan jotain kaunista, suloista, upeaa. Annoit minun tuntea rakkautta ensimmäisen kerran. Pääsin taivaisiin ja putosin kivikkoon. Sain lentää ja kahlata. Kiitos sinulle siis kultaseni.
Minä en vihaa sinua, mutta en kaipaakkaan. Tunnen sinua kohtaan vain lämpiä, kauniita tunteita. Mutta en rakasta sinua niinkuin ennen. En ottaisi sinua takaisin jos pyytäisit joskus niin. Sinä olet kaunis muisto, ihana hetki menneisyydestä, kuulut menneisyyteen, et tulevaan. Tietysti osa aina minusta tulee aina olemaan osa sinun ja osa tulee rakastamaan sinua  aina, mutta ei kovinkaan suuri sellainen. Jätit jälkesi minuun, olen parempi ihminen kun olen saanut rakastaa sinua. Sain kokemuksia ja olen viisaampi. Toivon että minustakin jäi jälkeni sinuun.

You touched my heart you touched my soul
You changed my life and all my goals
And love is blind and that I knew when,
My heart was blinded by you
I've kissed your lips and held your head
Shared your dreams and shared your bed
I know you well, I know your smell

* * *

And as you move on, remember me,
Remember us and all we used to be

 

Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi, sillä et ansaitse muutakuin parasta. Olet upea ihminen, yksi parhaista joita olen tavannut, mutta meitä vain ei oltu tarkoitettu toisillemme vaikka niin luullimmekin. Toivon sinun ajattelevan meitä ja yhteisiä hetkiä kuten minä, hymy huulilla ja onnellisena. En kadu mitään, voin lähteä kulkemaan tietäni eteenpäin selkä suorana ja pää pystyssä, toivon myös sinun pystyvän tehdä niin.
Toivon myös sinun löytävän ihmisen joka on luotu juuri sinulle, sillä tiedän että minä tulen vielä löytämään tytön joka tekee maailmastani kokonaisen, tytön jonka vuoksi antaisin kaiken. Tytön jolle minä olen syy elää ja joka ei luopuisi minusta millään hinnalla.

Ehkä vielä joku kaunis aurinkoinen päivä tiemme kohtaavat ja jatkamme matkaa yhdessä, rinnakkain, ystävinä. Siihen asti kuiskatkoon tuuli nämä jäähyväiset sinulle.

Kiitos kun olit totta hetken.

Minä en tiedä mitään, kauniinpaa kuin sinä.

Makoilen sängylläni. Verho peittää ihanasti ikkunan ja ulkona paistavan auringon. Poskiltani löytyvät edellisen illan meikit, jaloista rakot, verestäni alkoholia. Pääni hajoaa, sitä särkee, paljon. Koskee. Haluaisin itkeä. Itkeä pois kivun, ikävän, eiliset hölmöilyt, kuten myös eiliset tuntemattomat nuoret naiset.. Mutta ei itkeminen vie niitä pois. Ei itku auta. En halua itkeä enää, en suostu siihen. Haluan sinut vain takaisin, haluan sinut vierelleni, haluan olla vain sinun. En halua kosteita ja kuumia hetkiä baarien vessoissa, suutelua tanssilattialla vieraiden naisten kanssa, avointa flirttailua ja drinkkejä baaritiskillä, toisten naisten käsiä ympärilleni. Haluan sinut. Tarvitsen sinut. Mutta koska se ei ole mahdollista, opettelen olematta tarvitsemasta ketään, olla kaipaamatta sinua. Opin tekemään itseni onnelliseksi, opin nauttimaan hetkistä jolloin kuulen ennen tuntemattomalta ihmiseltä katseeni olevan ihanan pistävä ja että tuoksuni tekee hulluksi, opin nauttimaan katseista tanssilattialla, vieraan naisen lantiosta käsilläni ja huulista huulillani. Aion oppimaan nauttimaan sinkkuudestani ja oppimaan pärjäämään yksin. Yksin, ilman kosketustasi, ääntäsi, katsettasi, tunnetta jonka teet minulle ja rakkauttasi, ilman sinua.

Ei ole oikein, että tarvitsisin onneeni toista ihmistä. Minun pitää kyetä rakentamaan onneni yksin, ei kehenkään voi luottaa niin. Ei kellekkään voi antaa niin suurta valtaa elämäänsä. Minä luotin sinuun. Luotin sanoihisi, lupauksiisi. Annoin kaikkeni, laitoin onneni varaasi. Sinun piti olla kanssani aina. Sitten lähdit ja minä jäin yksin. Veit onneni, elämäni pois. Nyt minun pitäisi kyetä rakentamaan elämäni ja onneni uudestaan. Tälläkertaa rakennan sen yksin ja pidän sen itselläni. Kun olen saanut koottua kaiken kasaan, en tule antamaan sitä kenellekkään. En voi murskaantua enää. En ansaitse sitä.

Enää
mä en oo sinun tyttö
En enää tiedä missä oon

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
Niin kai minäkin
Ilma on kauniimpi kuin aikoihin
Miksi itkisin

Lupasin itselleni. Mutta en kyennyt pitämään lupaustani. Tänään ei pitänyt valuttaa kyyneliä takiasi. Silti ne virtailee pitkin poskiani. 
Minulle tuli ikävä hymyäsi. Pakollinen tarve nähdä hymysi, kasvosi. Joten tein sen. Avasin kansion. Kansion jonka piilotin koneeni arkistoihin. Kansion jossa on kuvat yhteisistä hetkistämme.
Näin kauniit kasvosi, hymysi joka valtaa huoneen, parantaa maailmaa. Ja kyyneleet alkoivat virtailemaan. Kuvat joita en ole katsonut lähtösi jälkeen, saivat minut sekaisin, tunteeni valloilleen. Kaipaan sinua niin, että ei missään ole enää järkeä. Kuinka paljon voi oikein rakastaa toista? Kuinka paljon voi kaivata ennenkuin kuolee ikävään? Kuinka paljon rakkautensa tähden joutuukaan kärsimään? Minun sydämmeni tuhannet palat pakahtuvat koska ne eivät ole saaneet rakastaa sinua, ihooni sattuu koska se ei ole tuntenut kosketustasi aikoihin, korviini särkee koska äänesi on jäänyt niiltä kuulematta, silmiäni kirvelee koska ne eivät ole sinua nähneet, nenäni ei haista mitään, koska tuoksusi ei ole enää täällä. Minä olen palasina ilman sinua, minä en osaa olla enää.

Tiedätkö olevasi
Taivas sisälläni
Kun vanha taivaani olikin vain kulissi
Kuuletko huutavan sen
Äänen ikuisuuden
Se on ääni rakkauden
Tiedätkö käyneesi
Minun sielussani
En edes itse tiedä siellä käyneeni

Onneksi minulla on Kaija. Löysin hänet lähtösi jälkeen, hän antaa minulle musiikillaan voimaa. Voimaa jaksaa eteenpäin. Nyt Kaija soimaan ja kyyneleet pois. Sinä lähdit ja minä jäin, ei sen enempää. Kyllä minä pärjään, jatkan eteenpäin. Löydän ihmisen joka voi antaa edes puolet mitä sinä minulle annoit. Löydän taas itseni ja onneni.

Kaipaisitpa sinäkin minua.

                                        

You're everything.

I'm not strong enough.

Ehkä tämä oli oikein, lähtösi. Ehkä meillä on näin helpompaa, niinkuin sinä sanoit. Nyt minun ei tarvitsisi olla mustasukkainen eikä odottaa pitkiä aikoja päästäkseni taas sinun lähellesi.

Ehkä vielä joku päivä tajuan ajatuksesi lähtöösi koskien, mutta en vielä. Nyt minä olen vain pettynyt. Pettynyt lupauksiisi joita et pitänyt, luovuttamiseesi, sinuun.

Minä muistan sinut, vaikka koitan unohtaa.

Menin eilen hänen luokseen. Hän odotti saavansa hellyyttä, rakkautta minulta. Mutta minä vain nukahdin hänen sohvalleen ajatellen sinua. Hänen ollessaan valmis menemään nukkumaan myös, siirryin sänkyyn hänen viereensä. Kiinni häneen. Siinä oli hyvä olla. Sain tuntea hänet ihollani, hänen huulet huulillani. Nautin olostani hetken, kunnes nukahdin ja näin unta sinusta.
  Nukuimme pari tuntia kiinni toisissamme, kunnes minä heräsin. Pyörin hänen vieressään. Minun oli paha olla. Kaipasin viereesi. En ollut oikeassa kainalossa, oikean ihmisen kanssa saman peiton alla.

Mutta tänään oli hyvä päivä, päivä jolloin en ajatellut sinua koko aika. Nautin ystäväni seurasta, kuumuudesta ja kauniista neidoista. Ehkä minä opin vielä joku päivä elämään ilman sinua. Ehkä opin nauttimaan sinkkuudestani, naisista jotka tekisivät mitä vaan jotta sydämmeni olisi ehjä. Mutta en vielä. Sillä  vaikka ympärilläni pörrää ihmisiä enemmän kuin tarpeeksi, etsin heistä aina sinua. Sinua joka saa sydämmeni sykkimään, sinua kenen takia elän ja hengitän.

Ehkä huomennakin on hyvä päivä, samanlainen kuin tänään. Mutta nyt vaan tahtoisin lähellesi, kuulla äänesi, tuntea kosketuksesi tai edes kuulla että sinulla on kaikki hyvin. Haluan sinun kaipaavan minua, haluan sinun haluavan tietää mitä minulle kuuluu. Haluan, että sinuun sattuu, edes hieman. Hieman, että tunsit edes hitusen siitä miltä minusta tuntuu.

Ajattelin sinua tänään veljeni kevätjuhlissa. Ajattelin minkälainen tulevaisuutemme olisi voinut olla. Kuinka ehkä joskus olisimme voineet olla katsomassa meidän lastemme koulunjuhlia.

Rakastithan sinä minua? Eihän kaikki ollut kaunista unta, valhetta?

Aina kun jotain häviää
aina jotain jäljelle jää
Aina kun tuntee ikävää
tietää, että omisti jotain tärkeää

Ei toista voi koskaan menettää
se mitä oli, se jää