maanantai 12. marraskuuta 2012

You are my sunshine.

Automme kaartaa pihaan talon, jossa pari päivää sitten ensimmäisen kerran vierailimme. Vatsassa on perhosia, jännittää. Nousemme autosta, katsahdan sinuun hymyillen kävellessämme ovelle. Soitan ovikelloa ja samassa ovi aukeaa. Meitä tervehditään iloisesti ja astumme sisälle.

Hetken talossa vietettyämme nousemme autoon, ottaen kohteeksi kotimme. Mutta nyt meitä ei ole enää kaksi, pienessä perheessämme on kolme jäsentä. Me ja tuo sylissäni istuva pieni prinsessa.

Vauvalla on suuret korvat, maailman suloisin katse sekä liian terävät hampaat. Hän on reipas ja rohkea. Valmis rakastamaan kaikkia ehdoitta parin rapsutuksen vuoksi. Hän on suloisin ja hassuin. Hän nukkuu selällään tassut taivaaseen, tai käpertyy samalle tyynylle tuhisemaan. Hän haluaisi vain leikkiä, näykkiä varpaita ja juosta häntä heiluen karkuun. Kenkiä hän rakastaa ja talvea auttaa puista viimeiset lehdet pois haukkaamalla. Mitä isompi koirakaveri on sitä hauskempaa hänen kanssaan leikkiä on. Ulkona hän kulkee takki päällä ja aamulla hän pussaa onnellisena. Hän on valloittanut sydämemme.

                                                         Hän on Maisa Mimosa <3