Mistä tietää, että toinen on kiinnostunut sinusta? Että sinä saat hänen sydämmensä läpättämään ja vatsan täyteen perhosia? Että sinä olet se joka tuo hymyn hänen huulilleen ja kenen tuoksuaan hän haluaisi tuoksutella aina? Että hän kaipaa ihollesi ja ääntäsi illan tullessa ja yksinäisyyden valtaessa sängyn? Mistä minä tietäisin hänen kaipaavan minua, juuri minua eikä ketään muuta?
Haluan tuntea hänen huulensa huulillani, kosketuksen ihollani, haistaa hänen tuoksunsa, kuulla hänen äänensä ja kokea hänen katseensa uudestaan ja uudestaan.
En ole ihminen joka paljastaa tunteensa ihmiselle kenen vuoksi ihoni nousee kananlihalle. Paljastan tunteeni kaikille muille, mutta en hänelle kenelle pitäisi. Pelkään satuttavani itseni, tekeväni itsestäni naurunkohteen. Olen hyvä näyttelemään, esittämään muuta. Ei tytön jonka poskelta haluaisin poimia ripsen antaakseni hänelle mahdollisuuden, toivoa jotakin tarvitse tietää tunteistani, olen oppinut kuolettamaan ne. En ihastu helpolla, ei kuka vaan saa minua näkemään aurinkoa sadepäivänä. Mutta kun vihdoin ihastun, unohdankin helposti. Unohdan hänen ihanat piirteensä ja katseen, jonka edessä olen sulaa vahaa.
Koska en tiedä olenko tyttö, joka saa hänen silmänsä loistamaan ja sydämmen jyskyttämään nopeammin kuin koskaan, en kerro tunteistani, en anna itseni herätellä turhia toiveita, unelmia. Unohdan ihastukseni häneen yhtä nopeasti ja helposti kuin muihinkin, sillä eihän tämä ole vakavampaa kuin milloin muulloinkaan. Eihän?
Lupasin itselleni rauhoittua Prideviikon jälkeen. Toisin kävi. Jos minä jotain osaan tehdä on päättömiä suunnitelmia, ideoita ilman minkäänlaista järkeä ja juhlia. Siispä ensiviikon viikonloppuna lähden kaupungin paahtavasta helteestä pois ja avaan siideritölkin varjossa puiden alla kaukana Helsingin hulinasta. Puiden alta illan tullen tulemme siirtymään pienemmän kaupungin keskustan vilkkeeseen unohtamaan ihastukset ja kaipuun, ainakin toivon unohtavani ne. Nautin alkoholista ja ystävistäni, kunnes tulee maanantai ja paluu arkeen.
Mutta onneksi tuo viikko tulee olemaan viimeinen viikko tänä kesänä, jolloin minä raadan töissä selkä hiestä märkänä.Viimeistä työviikkoa seuraa Skins-partyt ja sekoilua huolella.
Siitä seuraavan viikon alku menee puistoissa hyvässä seurassa ja loppuviikko kaukana pääkaupunkiseudusta, Oulussa. Tämä on yksi näistä loistavista ideoistani. Heinäkuun viimeisenä lauantaina herään aikaisin aamulla ja hyppään Kokkolaan vievään junaa, toivottavasti luontoäiti säästää minut helteeltä ja saan matkustaa viileässä ilmassa. Vesisade olisi ihana, voisin vain katsella ulos ikkunasta musiikkia kuunnellen ja haaveillen. Kokkolassa hyppään auton kyytiin ja jatkamme matkaa yhdessä kohti Oulua ja kesän tuoman uuden ystävämme kotia. Oulussa nautimme halvoista baareista ja kesästä.
Oulun jälkeen suunnaksi otamme Helsinki-Vantaan lentokentän ja lennämme pois Suomesta. Onneksi kesä on kohta ohi ja paluu kouluun ja arkeen saapuu taas.
Ajattelen juhlimisen ja alkoholin juomisen saamaan minut unohtamaan tämän epätoivoisen ihastumisen, hänet ketä illan tullen mietin lakanan alla, pöytätuulettimen puhaltaessa sänkyni vieressä, mutta tiedän että ei alkoholi häntä mielestäni vie. Mutta ainahan voin toivoa ja yrittää, ja ainakin minulla on hyvä syy juoda (niin ainakin yritän itselleni väittää).
