sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Loving you girl, is the best part of me.

Hentoinen tuuli puhaltaa kasvoille ja virvoittaa kuumuuden keskellä. Linnut laulavat, ihmiset ovat vähentäneet vaatetustaan. Kesä on tullut vihdoin luoksemme taas. 

Meidän toinen yhteinen kesämme ja vauvamme ensimmäinen, meidän pienen perheen ensimmäinen yhteinen kesä. Viime kesä oli paras siihen astisista, mutta uskon tästä tulevan vielä parempi. Tänä kesänä saamme viettää aikaa koirapuistossa, katsella kuinka hienosti vauvamme ui hakemaan mereen heitettyä keppejä, nauttia auringosta puistoissa ja hakea varjon viileyttä metsistä.
Tänä kesänä saamme viettää kolme ihanaa ja kaunista viikkoa yhdessä ilman töitä ja aikaisia herätyksiä. 

En jaksaisi enää odottaa lomaamme. Heinäkuuta jolloin paikkaamme laukut, hyppäämme taksin kyytiin ja otamme suunnaksi lentokentän. Meidän ensimmäinen yhteinen lentomatka, ensimmäinen yhteinen loma etelän auringon alla. Olen niin innoissani! Viikko rakkaani kanssa meren rannalla, kauniissa maisemissa poissa arjen kiireestä. Voin jo nähdä kuinka kaunis oletkaan kesävaatteissasi auringon laskiessa, tuulen puhaltaessa hennosti hiuksiisi, ihana hymysi huulillasi, kätesi kädessäni. 
Kesäloma ja heinäkuu tule jo, olen valmis!




perjantai 10. toukokuuta 2013

Miksi sä itket kun naapurissa jonkun lapsi nauraa.

Kipu on kuin tikarin isku suoraan sydämeen. Kipu saa kyyneleet vierimään. Kaipaus satuttaa, olen kuin kuorma-auton alle jäänyt.

Tarvitsisin voimaa, toivoa tulevasta. Kipu vie voimani, olen voimaton. Välillä en jaksaisi hymyillä, enkä avata silmiäni. En jaksaisi haaveilla, unelmoida, leikkiä ajatuksella. Haluaisin olla kuin muut ikäiseni, haaveilla kylmästä siideristä ja humalasta. En ole kuitenkaan kuin muut, en halua humalaan tai maailman ympärimatkalle, puhumattakaan hienosta ja pitkästä urasta.

Pienet sormet jotka ottavat kiinni tiukasti, toivoton itku joka herättää yöllä, silmät jotka katselevat ja tutkivat ihmeellistä maailmaa. Pienet jalat jotka ottavat ensimmäiset askeleet, huulet joista kuuluu pienen ensimmäinen sana, otsa jota suukottaa. Unelmani.

"Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan."

Käännät kasvosi minuun hymyillen. Tunnen katseestasi rakkauden ja onnen. Katseesi, kosketuksesi, saa perhoset vatsassani lentelemään ja sydämeni hymyilemään onnesta. Vaikka unelmani satuttaakin minua, toivon sinun tietävän minun olevan onnellisempi kuin kukaan kun saan olla kanssasi. Sinä saat minut hehkumaan, varpaani tanssimaan ja kyyneleet virtaamaan onnesta. Sinä annat minulle voimaa jatkaa, voimaa avata silmät aamuisin vaikka haluisin vain jäädä sänkyyn. Autat minua uskomaan tulevaan ja unelmiin. Sinä olet minun elämäni, olet minun enkeli. Ilman sinun pehmeitä huuliasi ja temperamenttistä luonnettasi en olisi mitään, en tuntisi itseäni. Sinä autoit minua tutustumaan itseeni, löytämään itseni. Sinun ansiostasi olen ihminen joka minun kuuluu olla. Parempi ihminen.

Vaikka unelmani ei koskaan toteutuisi, kestäisin sen kivun. Kestäisin sen sinun rakkautesi avulla. Kun saan painaa pääni rinnoillesi kyynelten virratessa, painautua ihollesi, millään muulla ei ole väliä. Sillä minä olen sinun nyt ja ikuisesti, nenän päästä varpaisiin.