Alkoholia veressäni, runsaasti. Kävelen kohti kotia, kello näyttää puolta kahta. Yksi parhaista illoista on takanapäin. Tanssia, alkoholia, uusia ystäviä, suunnitelmia.
Mennyt viikko on ollut ihana. Olen tehnyt kaikkea, nauttinut. Olen ollut onnellinen, kaivannut, nauranut, ollut surullinen, kokenut kaikenlaista. Rakastan elämää silloinkuin tunnen jotain, kun tunnen surua tai onnea. He sanovat, että ei ihminen surua halua, tarvitse, pitäisi olla onnellinen joka hetki, mutta he ovat väärässä. Ei sellainen ole elämää. Elämään kuuluvat myös alamäet. Kun olet allapäin, surullinen, vihainen, tunnet enemmän kuin koskaan. Tunteet valtaavat sinut ja elät tunteitesi mukaan. Elämä on elämää vasta kun tunnet jotain, kaipausta, ikävää, rakkautta, tuskaa, iloa, onnellisuutta.. Jos päivä toisen perään on tunteettomia, samanlaisia kuin edellisetkin päivät et sinä voi olla onnellinen. Ei ole onnea elää päivästä toiseen samanlailla kuin muinakin päivinä. Onnea on tuntea, kokea. Olen onnellinen, minä tunnen. Tunnen tuskaa, naurua, onnellisuutta, surua, ikävää, ihastumista.
Olen ihastunut. Olen löytänyt ihmisen, joka saa hymyn huulilleni pelkästä ajatuksesta, joka saa perhosia vatsaani ja kenen silmiin voisin hukkua uudestaan ja uudestaan. Mutta hän, tuo upea nuori nainen, ei ole ihminen minkälaisen voisin saada itselleni, sellainen kuka voisi rakastua minuun. Minuun tavalliseen kaduntallaajaan, minuun joka ei eroa muista. Siksi annan ihastukseni kadota, vajota. Vajota kuin puunoksa järvee, pikkuhiljaa, rauhallisesti. Sillä en ole vielä valmis luopumaan tunteistani ja haaveistani. Niistä kuinka käpertyisimme yhteisen peiton alle nukkumaan, ja kuinka minä ohjaisin hänet valaistulle tielle, kuinka hän tarttuisi kädestäni ja jatkaisimme matkaa yhdessä käsikkäin, mutta pelokkaina. Niistä en ole vielä valmis luopumaan. Mutta luovun hiljakseen, niin en satuta itseäni, enkä häpäise kasvojani kertoessani hänelle kuinka hänen hymynsä tekee minut onnelliseksi ja kuinka minä haluaisin että käteni on ainoa jota hän tarvitsee, käsi josta hän ottaisi kiinni eikä koskaan irrottaisi.
Alkoholi on ottanut minusta otteen. Huojun eteenpäin kuin puut tuulessa. Mutta sillä ei ole väliä, toivon vain pääseväni kotiin. Olen onnellinen. Minä tunnen, en ole yksin, minulla on kaipuuni, ikäväni ja haaveeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti