En minä sinua unohtanut viikonloppuna, en vaikka kuinka yritin. Join vähän ja vähän vielä lisää. Join toivoen alkoholin vievän sinut pois mielestäni, toisin kävi. Muistin sinut kirkkaasti, muistin kosketuksesi, ihosi ihollani, hengityksesi, katseesi sielussani ja hymysi jota kaipaan niin. Olet saanut minut valtaasi. Haluaisin olla luonasi, tuntea sinut lähelläni. En voisi olla lähelläsi niinkuin haluiaisin, rakastaen, kuin olisimme kaksin tässä maailmassa. Haluiaisin olla sinun maailmasi, haluaisin olla ainoa ketä ympärilläsi huomaat. Haluaisin hukuttaa sinut suudelmiin, pehmeisiin ja kauniisiin. Suudelmiin jotka vievät taivaisiin, haluaisin tuntea kuinka hymyilet kesken suudelman, kuinka suudelman jälkeen katsoisin silmiisi jotka viestittäisivät tunteesi minulle, mutta koska se ei ole mahdollista, olet haaveissani. Haaveilen kuinka halaisin sinua takaapäin, suutelisin niskaasi ja halkeaisimme onnesta yhdessä. Mikään noista haaveilemistani asioista eivät ole mahdollisia, en usko sinun olevan kiinnostunut minusta, en minä ole ihminen minkälaisista sinunlaisesi kiinnostuvat. En voi saada ja kokea noita rakkauden täyteisiä suudelmia kanssasi, niimpä minulle riittäisi se että olisit edes samassa tilassa kanssani, tuntisin sinut lähellä, Olisit vierelläni. Saisin haistaa tuoksusi, hukkua silmiisi, nähdä hymysi ja kuulla naurusi. Se riittäisi, silloin ikävä katoaisi, eikä se tuntuisi enää pistona sydämmessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti