Kuinka monta kertaa ja kuinka monella eri tavalla voi kirjoittaa viestin, jossa kertoo toiselle tunteistaan kuitenkaan lähettämättä niistä yhtäkään? Monta. Sen huomasin viime yönä. Eilen oli yhden hulluimmista bileistä ikinä. Eilen olisin halunnut suudella sinua keskellä tanssilattiaa hiestä märkänä kesken reivaamisen alkoholista ja poppersista seonneena.Eilen halusin sinun olevan minun, haaveilin olevani sinun. Eilen olisin halunnut kertoa sinulle sinun olevan ihminen kenen vierestä haluan herätä ja kenen suudelmia haluan kaivata. Halusin tehdä sen, mutta olen onnellinen että jätin nuo useat viestit lähettämättä. Olisin pilannut vain kaiken, menettänyt sinut. Jos en voi saada sinua kokonaan itselleni, huuliasi huulilleni, halun pitää sinut elämässäni silti, ystävänä. Sinusta en halua luopua.
En ole ikinä ollut niin hikinen ja sekaisin kuin eilen. Ilta oli mahtava, vaikka se olisi ollut vielä parempi, upeampi jos riidoilta oltaisiin vältytty. Oli ihanaa seota lopullisesti, antaa musiikin viedä mukanaan ja reivata itsensä tainnoksiin. Olla ajattelematta mitään, keskittyä vain sekoamiseen. Tuntea kuinka menettää hallinnan eikä tunne ympärillään muuta kuin musiikin puaheen ja ystävät ympärillä hyppimässä kuin viimeistä päivää.
Juuri tätä minä kaipasin.
Kaksi päivää töitä ja loma on vihdoin tullut minullekkin. Silloin voin mennä ja tulla kun huvittaa, seota yhä uudemman kerran, tavata ystäviäni, nauraa mahan kipeäksi aamuvarhain valvotun yön jälkeen ja nukkua pitkään. Ehkä saan myös tuntea sinut lähelläni, ihollani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti