Taivas on pilvetön, kauniin vaaleansininen. Laskeva aurinko heijastuu talojen seiniin. Lokit lentelevät ympäriinsä etsien syötävää. Ihmiset seisovat pysäkeillä odottaen bussiensa saapuvan viemään heidät kotiin pitkän päivän jälkeen. Yöllinen ukkonen piristi, vei painostavan helteen mukanaan. Sade kasteli maan ja sen kasvit virkistäen maan taas eloon.
Heräsin yöllä ukkoseen. Nostin verhoni ikkunan edestä. Istahdin sängylleni ikkunaan eteen sadetta ja ukkosta katsomaan. Näky oli huumaavan kaunis, luonto antoi parastaan. Salamat vilkkuivat taivaalla ja pisarat tippuivat voimalla maahan. Katsoin tuota upeaa näkyä tyhjin mielin kunnes laskin pääni tyynyyn ja nukahdin.
Heräsin aamulla sateen osuessa edelleenkin ikkunaan. Ukkonen oli kadonnut, enää ei jyrissyt tai salamoinut. Minulla oli ikävä tuota kauniin pelottavaa asiaa.
Nousin ylös, puin päälleni ja hyppäsin kumisaappaisiini. Vihdoin sain tuntea nuo tutut ja turvalliset ihanuudet jaloissani. Tytöille vielä kaulapannat ja hihnat, sitten olimme valmiita astumaan märkään maailmaan. Pisarat tippuivat päälleni kastellen hiukseni ja vaatteeni. Tytöt jäivät katoksen alle. He eivät ymmärtäneet minua. Miksi pitäisi mennä sateeseen kun voi nukkua lämpimässä sängyssä sisällä, kuivassa? He vihaavat aamuja, varsinkin sateisia. Otin heidät syliini ja kannoin heidät nurmikolle, kauas oveltamme. Tunsin kuinka sade kasteli minusta loputkin kuivat kohdat. Kiskoin tyttöjä perässäni eteenpäin hyppien vesilammikoista toiseen. Nauroin ja lauloin. Irrotin tyttöjen hihnat ja samantien katsoinkin heidän häntiään tyttöjen juostessa kilpaa kotiin päin. Nauroin lisää. Kuinka joku ei voi tykätä sateesta, sateesta joka piristää mielen ja kehon osuesssa ihoon? Jäin paikoilleni. Nostin katseeni kohti taivasta ja hymyilin onnesta.
Nyt sade on loppunut, aurinko on painumassa horisonttiin ja taivas on pilvetön. Katselen auringonlaskua bussini ikkunasta menesämme illan yli. Kuinka kaunis näky auringonlasku onkaan veteen osuessa. Katselen horisonttiin ja hymyilen, kuin tuntisin sieltä jonkun. Mutta ei siellä ketään tuttua ole. Siellä on tulevaisuus, tuntematon. Nyt on kuitenkin aika elää tässä hetkessä. Olen ihastunut ja onnellinen. Tulevaisuus näyttää eteneekö ihastumiseni seuraavalle tasolle ja mitä muuta tuleekaan tapahtumaan. Mutta nyt nautin perhosista vatsassani ja haaveilen hänestä vierelläni..
..Vaikka olenkin tainnut menettää hänet ennenkuin sain häntä edes itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti