Goodbye my lover.

Tämä on viimeinen kirjoitus, jonka kirjoitan sinusta. Sinusta, jonka piti olla elämäni rakkaus. Mutta olen vihdoin ymmärtänyt sen, että sinä et sitä ole. Olit ensirakkauteni, suloinen ja katkera niinkuin sen kuuluukin olla, mutta et muuta. Et ole ihminen kenen kanssa voisin olla loppuelämäni, en minä tarvitse sinua elääkseni. Tiemme olisivat eronneet jossain vaiheessa joka tapauksessa. Joten parempi ehkä, että kaikki päättyi yllättäen ja nopeasti. Tajusin tämän kun kuulin ystävältäsi sinun seurustelevan uuden tytön kanssa. Kuullessani uutisen, kivi vierähti sydämmeltäni. Pystyin hengittämään. En ollut vihainen, katkera tai surullinen. Olin vain ja ainostaan onnellinen, helpottunut. Enään minun ei tarvitse kaivata sinua, enää et ole minkäänlainen osa elämääni, olet vain kaunis muisto jostain menneestä. Tiedän, että sinulla on ollu tämä uusi tyttö jo suhteemme aikana. Ainakin mielessäsi, jos ei muuten. Ehkä olet ajatellut häntä sulkiessasi minut kainaloosi, tai kertoessasi rakastavasi minua. En halua kuitenkaan ajatella sitä, en halua sen tuhoavan muistoani sinusta, meistä. Sillä minä rakastin sinua koko sydämmestäni, mutta asiat muuttuvat niinkuin myös rakkaus. Rakkauteni sinua kohtaan on hiipunut ja kadonnut. Rakastan sinua kuitenkin, mutta en kuten ennen. Rakastan sinua kuin ensimmäistä laukkuani. Sitä vihreää missä on valkoiset kahvat. Laukkua joka oli lapsena minulle elämäni tärkein asia, jossa kannoin hienoimmat kiveni ja pikkuautoni. Mutta ennenkuin huomasinkaan laukku jäi yhä useammin huoneeni lattialle. Kerta kerran jälkeen joku muu korvasi sen, uudet lempilaukkuni veivät sen paikan ja korvasivat sen. Mutta silti tuo vihreä pienilaukku pysyy muistoissani. Rakastan sitä vieläkin. Se oli ensimmäiseni, eikä sitä voi korvata mikään, tulen aina muistamaan sen.

Luulen, että kaipasin sinua vain koska ajattelin jossain takaraivossani että minun kuuluu tehdä niin. Kaivata sinua ja itkeä perääsi. Kun kuulin sinun jatkaneesi elämääsi, tajusin minunkin voivan tehdä niin. Minun ei tarvitse kaivata sinua. Ja muutenkin, ystäväni sanat kuvaavat ikävääni sinua kohtaan hyvin:" Et sä sitä ihmistä kaivannu, kaipasit parisuhdetta" Ehkä asia olikin näin. Mutta tottakai kaipasin sinua ja kaikkea sinussa, ei siitä ole kysymys. Rakkauteni vain meni ohi ja pääsen jatkamaan matkaani.

Olen ikuisesti kiitollinen sinulle muistoista jotka soit minulle, tunteista joita sain kokea kanssasi ja kyynelistä joita aiheutit. Autoit minua näkemään ja kokemaan jotain kaunista, suloista, upeaa. Annoit minun tuntea rakkautta ensimmäisen kerran. Pääsin taivaisiin ja putosin kivikkoon. Sain lentää ja kahlata. Kiitos sinulle siis kultaseni.
Minä en vihaa sinua, mutta en kaipaakkaan. Tunnen sinua kohtaan vain lämpiä, kauniita tunteita. Mutta en rakasta sinua niinkuin ennen. En ottaisi sinua takaisin jos pyytäisit joskus niin. Sinä olet kaunis muisto, ihana hetki menneisyydestä, kuulut menneisyyteen, et tulevaan. Tietysti osa aina minusta tulee aina olemaan osa sinun ja osa tulee rakastamaan sinua  aina, mutta ei kovinkaan suuri sellainen. Jätit jälkesi minuun, olen parempi ihminen kun olen saanut rakastaa sinua. Sain kokemuksia ja olen viisaampi. Toivon että minustakin jäi jälkeni sinuun.

You touched my heart you touched my soul
You changed my life and all my goals
And love is blind and that I knew when,
My heart was blinded by you
I've kissed your lips and held your head
Shared your dreams and shared your bed
I know you well, I know your smell

* * *

And as you move on, remember me,
Remember us and all we used to be

 

Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi, sillä et ansaitse muutakuin parasta. Olet upea ihminen, yksi parhaista joita olen tavannut, mutta meitä vain ei oltu tarkoitettu toisillemme vaikka niin luullimmekin. Toivon sinun ajattelevan meitä ja yhteisiä hetkiä kuten minä, hymy huulilla ja onnellisena. En kadu mitään, voin lähteä kulkemaan tietäni eteenpäin selkä suorana ja pää pystyssä, toivon myös sinun pystyvän tehdä niin.
Toivon myös sinun löytävän ihmisen joka on luotu juuri sinulle, sillä tiedän että minä tulen vielä löytämään tytön joka tekee maailmastani kokonaisen, tytön jonka vuoksi antaisin kaiken. Tytön jolle minä olen syy elää ja joka ei luopuisi minusta millään hinnalla.

Ehkä vielä joku kaunis aurinkoinen päivä tiemme kohtaavat ja jatkamme matkaa yhdessä, rinnakkain, ystävinä. Siihen asti kuiskatkoon tuuli nämä jäähyväiset sinulle.

Kiitos kun olit totta hetken.