Provinssi rock. Viikonloppu joilloin unohdin kaiken ja pidin hauskaa ystävieni kanssa. Nautin musiikista, sekosin. Musiikkiorgasmeja ja siideriä. Festarit jonne minun piti mennä yhdessä ensirakkauteni kanssa, olen onnellinen että erosimme ennen tätä viikonloppua. Pelkät automatkatkin oli kuin unelmaa. Jenni Vartiaista ja muumilimpsaa, porkkanaa ja Coldplaytä, The Clash ja tuoremehua. Pohjanmaan pellot ikkunoiden takana, ystäväni etupenkeillä. Ne kolme päivää ja kaksi yötä oli omistettu minulle, musiikille, alkoholille, kauniille naisille ja naurulle, ei mahdottomalle rakkaustarinalle.
Mikäpä olisikaan ollut parempi tapa viettää vapaata viikonloppua kuin seoten eturivissä Raappana bändeineen muutaman metrin päässä, tanssien kuin hullu Pendulumin tahtiin ja huutaa kuin vanha pitkä partainen mies Iron Maidenin paidassa System of a Downin ollessa lavalla. Ääneni kadotin, väliäkös sillä. Regeetä ja hikeä. Aurinko ja tanssiaskeita.
Istun junassa. Hikipisarat tippuvat otsaltani. Päivä on kuuma. He ovat historiaa, he joista joskus välitin niin paljon. En ikävöi heitä, en minä heitä kaipaa. Kaipaan vain tunnetta nukahtaa toisen viereen, sitä kuinka toisen kosketus tekee hulluksi, miltä tuntuu kun toinen suutelee sinua ja kiihko sekä rakkaus ottaa sinut valtaansa. Kaipaan ihmistä rinnalleni. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Haluan upota toisen silmiin, haluan nähdä sen katseen kun toinen katsoo sinua rakastaen, palvoen.
Olen käynyt treffeillä, juonut monet kupit teetä pöydän toisella puolella kahvikupin ääressä on ollut tyttöjä, jotka voisivat tehdä minut onnelliseksi. Mutta ei, minä olen vaativa. Ei minulle riitä ihminen joka saa minut nauramaan tai kenen seurassa on hyvä olla. Sinä tiedät sen tunteen kuinka ensihetkestä lähtien vatsasi on täynnä perhosia hänen seurassaan, kuinka et voi katsoa tai ajatella häntä ilman hymyä joka yltää korvasta korvaan. Minäkin tiedän sen tunteen ja haluan sen. En suostu mihinkään vakavampaan ihmisen kanssa joka ei anna minulle näitä tuntemuksia. Se ei olisi oikein kumpaakaan kohtaan. Kun alan suhteeseen haluan tytön olevan ainut ketä ympärilläni näen. Olen kohdannut tälläisen tytön. Tyttö joka saa silmäni hymyilemään ja hyvän olon tunteeen sisälleni. Mutta kuten aina, välilämme on suuria esteitä ja hän taitaa olla jo jonkun toisen. Tulen kohtaamaan kyllä vielä toisenkin tälläisen tytön. Tytön johon ihastun heti, tyttö joka sekoittaa maailmani. Tytön joka on toinen puolikkaani ja kenestä tulee maailmani.
Olen kohdannut minulle vääriä ihmisiä, ihastunut, rakastunut, pettynyt ja satuttanut itseni. Tulen satuttamaan itseni vielä monia kertoja tiedän sen, mutta tiedän vielä joskus kohtaavani päivän jolloin kohtaan hänet, elämäni rakkauden. Mutta se päivä ei ole tänään, eikä huomennakaan. Sillä ne ovat päiviä jolloin minä olen onnellinen yksinäni, ilman ketään toista. Onneni on omaa ansiotani ja kukaan ei vie sitä pois minulta.
Pyyhin hikeä otsaltani ja hymyilen vastapäätä istuvalle rouvalle. Hän hymyilee takaisin. Käännän katseeni ikkunaan josta heijastuu kuvani, hymyilen. Olen löytänyt onneni, ainakin hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti