Minä muistan sinut, vaikka koitan unohtaa.

Menin eilen hänen luokseen. Hän odotti saavansa hellyyttä, rakkautta minulta. Mutta minä vain nukahdin hänen sohvalleen ajatellen sinua. Hänen ollessaan valmis menemään nukkumaan myös, siirryin sänkyyn hänen viereensä. Kiinni häneen. Siinä oli hyvä olla. Sain tuntea hänet ihollani, hänen huulet huulillani. Nautin olostani hetken, kunnes nukahdin ja näin unta sinusta.
  Nukuimme pari tuntia kiinni toisissamme, kunnes minä heräsin. Pyörin hänen vieressään. Minun oli paha olla. Kaipasin viereesi. En ollut oikeassa kainalossa, oikean ihmisen kanssa saman peiton alla.

Mutta tänään oli hyvä päivä, päivä jolloin en ajatellut sinua koko aika. Nautin ystäväni seurasta, kuumuudesta ja kauniista neidoista. Ehkä minä opin vielä joku päivä elämään ilman sinua. Ehkä opin nauttimaan sinkkuudestani, naisista jotka tekisivät mitä vaan jotta sydämmeni olisi ehjä. Mutta en vielä. Sillä  vaikka ympärilläni pörrää ihmisiä enemmän kuin tarpeeksi, etsin heistä aina sinua. Sinua joka saa sydämmeni sykkimään, sinua kenen takia elän ja hengitän.

Ehkä huomennakin on hyvä päivä, samanlainen kuin tänään. Mutta nyt vaan tahtoisin lähellesi, kuulla äänesi, tuntea kosketuksesi tai edes kuulla että sinulla on kaikki hyvin. Haluan sinun kaipaavan minua, haluan sinun haluavan tietää mitä minulle kuuluu. Haluan, että sinuun sattuu, edes hieman. Hieman, että tunsit edes hitusen siitä miltä minusta tuntuu.

Ajattelin sinua tänään veljeni kevätjuhlissa. Ajattelin minkälainen tulevaisuutemme olisi voinut olla. Kuinka ehkä joskus olisimme voineet olla katsomassa meidän lastemme koulunjuhlia.

Rakastithan sinä minua? Eihän kaikki ollut kaunista unta, valhetta?

Aina kun jotain häviää
aina jotain jäljelle jää
Aina kun tuntee ikävää
tietää, että omisti jotain tärkeää

Ei toista voi koskaan menettää
se mitä oli, se jää