Vaikka kengät painavat ilkeästi ja tuuli sotkee vaivalla tehdyn kampaukseni, en voi kun hymyillä. Olen niin onnellinen, rakastan elämääni, se on täydellistä. Välillä kuitenkin kyyneleet tippuvat poskilleni koska luulen vihaavani itseäni, tiedän sisimmässäni ettei se ole totta. Rakastan itseäni, rakastan tyhmiä kulmakarvojani ja isoa nenääni, pehmeää vatsaani ja sinisiä silmiäni. Tiedän olevani kaunis, niin ulkoisesti kuin sisältäkin. Välillä epätoivo kuitenkin valtaa mielen, mutta se on vain elämää.
Ihosi tuntuu taivaalliselta ihollani, tuoksusi huumaa minut. En malttaisi pitää käsiäni erossa sinusta, haluan hukkua suudelmien valtamereen, tuntea katoavani tästä maailmasta, päästä toiseen universumiin. Haluan vain olla lähelläsi, tuntea rakkautesi. Näyttää kuinka sinua rakastankaan, jäädä sinuun kiinni. Huomaan rakastavani sinua päivä päivältä yhä vain enemmän, rakkauteni puskee rintakehästäni läpi, en pysty pitää sitä enää sisälläni. Haluan näyttää koko maailmalle kuuluvani vain sinulle.
Syksy toi kotiimme lisää rakkautta, pienen mutta sitäkin tärkeämmän aarteen. Pehmeän ja suloisen, hauskan ja hellyyttävän. Syksy toi meille toisen vauvan ja pienokaisellemme pikkusisaren, se toi meille Lillin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti