You are my angel.

Auringon säteet syöksyvät ikkunasta makuuhuoneeseemme. Pieni nukkuu jalkojeni  välissä peiton alla. Otan nenäliinan vierestäni, yskäisen. Olen ollut kipeä jo kohta viikon. Kurkkuun sattuu jo pelkkä nielaisu, yskä vain pahentaa asiaa, nenä vuotaa. Tuntuu kuin olotila vain pahenisi päivä päivältä. Miksi oletkaan töissä, kaipaan sinua, tarvitsen sinut hoitamaan minua. Halun painaa pääni pehmeälle ihollesi, tuntea kuinka sormesi menevät hiuksieni läpi silittäessäsi päätäni. Haluan tuntea huulesi olkapäälläni suukottaessasi minua. Otan kulauksen limonaadista, suljen silmäni juotavan mennessäni kurkustani alas, kuinka hyvältä se voikaan tuntua.

En ole kirjoittanut aikoihin. Olen suunnitellut kirjoittamista kerta toisensa jälkeen, mutta joka kerta se on vain jäänyt. Tuntuu kuin minulla ei olisi aikaa, mutta onhan sitä vaikka kuinka paljon. Haluaisin vain viettää aikani sinun kanssasi, en halua hukata hetkeäkään jotka voisin viettää nauttien sinusta. Mutta kuitenkin löydän itseni aina muilta internetin sivustoilta, niille minulta löytyy kyllä aikaa. Nyt otan itsestäni niskasta kiinni ja alan kirjoittamaan useammin, sillä sitähän minä rakastan.

Alkuvuosi on mennyt nopeasti. Vauvamme vain kasvaa, hänestä on tullut jo iso. Molemmat olemme siirtyneet jo uudelle vuosikymmenelle. Tulevaisuus kolkuttaa jo oven takana, unelmat alkavat käydä toteen. Yhteinen tulevaisuutemme, yhteiset haaveemme. En malttaisi odottaa unelmiemme toteutumista, niin paljon on tapahtumassa, niin paljon kaikkea ihanaa ja kaunista. Suurin unelmani saattaa toteutua hetkenä millä hyvänsä.
Aika tuntuu juoksevan, kohta olen saanut olla sinun jo vuoden!

Ps. Minut löytää myös instagramista; Paratiisikana