perjantai 22. helmikuuta 2013

Jos taivas vuotaa, sen haava umpeen suudellaan.

Kävelen pitkin Helsingin keskustan katuja takana iltavuoro. Kaduilla ihmiset nauravat ja keskustelevat. Minä hymyilen sydän täynnä onnea. Rakastan sinua niin paljon etten osaa edes kuvailla sitä. Sinä olet elämäni aurinko ja valo, olet enkelini. Sinä olet minun maailmani ja tulevaisuus. Kanssasi olen onnellisempi kuin koskaan. Sinä olet minun vuoreni, se johon voin turvata kun kaikki muut tuntuu kaatuvan päälleni. Sinä olet suojani kun taivas halkeaa. Sinun rakkautesi on ainoa asia mitä tarvitsen elääkseni.
Ohitseni kävelevä mies katsoo minua silmiin ja kohtaa hymyni. Miehen huulet kääntyvät hymyyn. Laitan kädet taskuuni ja tunnen kuinka vatsani täyttyy perhosista, olen matkalla kotiin, sinun syliisi. Istahdan linja-autoon, suljen silmäni ja tunnen huulesi jo huulillani.





2 kommenttia:

  1. Hei! Sulle olisi haaste mun blogissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) En yleensä harrasta noita haasteita, mutta nyt voisi kyllä tehdäkkin, kun on kirjoittamisesta inspiraatio muuten hiukkasen kadoksissa :(

      Poista