You won't see me cry.

Tunnen kuinka kuuma vesi valuu päälläni vieden kyyneleeni mukanaan viemärin syvyyksiin. Vielä muutama päivä sitten olin onnellinen, kaikki oli kohdallaan. Hymyä, perhosia vatsassa, nauravat silmät.. Kunnes pelko valtasi minut, tunsin sisimmässäni kuinka kaikki pikkuhiljaa alkoivat kaatua. Hymy muuttui vakavuudeksi, perhoset vatsassa epäonnen tunteeseen ja nauravat silmät surullisiksi. Aamulla vielä uskalsin toivoa kaiken kääntyvän vielä hyväksi. Kunnes puhelimeni piippasi tiedoksi viestistäsi. Luin viestisi, kyyneleet alkoivat valua ja nyt olen tyttö joka itkee yksin suihkussa.

Lupasin itselleni, että en satuta itseäni enää, en anna tunteille valtaa, en ihastu. Sitten sinä tulit ja mullistit maailmani. Sait minut taivaisiin, teit onnelliseksi. Pelkäsin, ajattelin kuitenkin sen olevan turhaa. Olin lapsellinen, ajattelin että saan pidettyä tunteeni hallinnassa, jolloin pitäisin myös kyyneleet ja kivun poissa. Mutta pitäisihän minun jo tuntea itseni.. Oli ihastukseni kuinka pieni tahansa, olen romanttinen hölmö ja satutan itseni aina. Joka kerta. Kyllä minä sen tiesin, että ei meistä ehkä kuitenkaan mitään suurempaa tule. En kuitenkaan edes ajatellut sitä, tulevaisuutta, keskityin vain nykyhetkeen. Näköjään sekin oli liikaa.