Se nainen tanssii itsensä kanssa ja se tanssii, niin kuin hullu se tanssii.

Istun laitureilla rautatieaseman ja odotan junani saapuvan päästäkseni käpertymään peiton alle omaan sänkyyni. Ilta oli ihana, se osoitti minulle miksi alkoholia ylipäätään juon. Istuimme ystävieni kanssa pubissa, josta vaihdoimme baariin, missä pääsin vihdoin tanssimaan. Siideriä ja tanssilattia. Se tunne kun suljet silmäsi tansiessasi, musiikki valtaa sinut ja päädyt toiseen maailmaan. Maailmaan jossa ei ole muutakuin sinä ja muusiikki. Unohdat ihmiset ympärilläsi, ajatuksesi katoavat, tanssit itsellesi, vain ja ainoastaan itsellesi. Muilla ja muiden katseilla ei ole väliä, heitä ei ole. Sinä täytät oman maailmasi. Maailma, jossa et tarvitse ketään toista, halausta, suudelmaa, kosketusta. Tarvitsen vain musiikin ja tuon hetken.

Viimeisen viikon olen ollut vailla toisen kosketusta, tunnetta että toinen välittää enemmän kun aikoihin. Olen kaivannut sinua. Enää en kuitenkaan ole varma mitä haluan. Haluan sinut lähelleni, mutta en ole kuitenkaan varma. Olet saanut minut miettimään asioita. Minua pelottaa, koska en tiedä mitä haluat, mitä ajatuksistasi löytyy. Et tiedä mitä haluat, joten miten minäkään voisin tietää, siispä pelkään. Pelkään tuntevani liikaa, pelkään sinun kaipaavan lähellesi jotain muuta silloin kuin minä sinua ikävöin. Uskottelen itselleni, että en anna tunteilleni enää valtaa. Olisipa se niin helppoa kuin se on sanoa. Olen romanttinen hölmö, en osaa sivuuttaa tunteitani, ajattelen kaiken sydämelläni ja niin se tulee aina olemaan. Olen minä, en kukaan muu, siksi niin helposti särjettävissä. Kaipaan niitä hetkiä jolloin en kaivannut ketään vierelleni, en halunnut ihastua. Haluaisin olla vahva, sanoa että en kaipaa sinua, ikävöi huulillesi ja kiinni sinuun. Olisi helpompaa jos sinusta ei olisi tullut näin tärkeä minulle.
Nyt toivon vain pääseväni taas tuohon maailmaan, maailmaan jossa on vain minä ja musiikki. Maailmaan, jossa ei edes sinua ole.