Näen unta sinusta, sinusta joka viet minut taivaisiin ja tuot perhoset vatsaani. Sinusta kenen lähellä minun on hyvä olla. Tiedäthän unen, sen kauniin, jossa tunnet kosketukset, sen kuinka suusi kääntyy hymyyn, sydämesi alkaa lyömään lujempaan kun hänen ihonsa on ihollasi? Uni, joka tuntuu todelliselta, uni josta et tahtoisi herätä?
Tämä uni ei ollut sellainen. Tästä unesta tahdoin herätä. Olit kylmä, välinpitämätön, ihminen kenestä huomaa hänen haluavan olevan jossain muualla, et hymyillyt ihanaa hymyäsi, en nähnyt loistetta silmistäsi.
Viimepäivät ovat olleet vaikeita. Olen miettinyt paljon mitä haluan sinusta, meistä, tulevaisuudesta, vaihtuvalta vuodelta, kuitenkaan saamatta selvää mistään. Kaikki on niin vaikeaa ja epävarmaa juuri silloinkuin haluaisin asioiden olevan helppoja, sujuvia ilman suurempia miettimisiä ja ongelmia. Toivon että meillä olisi helpompaa ja välillä, että en olisi koskaan antanut sinun tuoda perhosia vatsaani ja hymyä huulilleni.
Tiedän kuitenkin jotain. Tiedän haluavani alkukeväällä löytää itseni kävelemässä Töölössä, lumen narskuessa jalkojen alla ja hiutaleiden pudoten hiljalleen katuvalojen loisteessa nenän päähän raitiovaunupysäkinlähestyessä lukiokirjat laukussa, kohti uutta kotiani. Kotia jossa odottaa he, parasystäväni ja karvainen valkoinen pussailija. Koti joka täyttyy iltaisin naurusta, päivän juoruista ja kodinlämmöstä.
Kun joku tyttöä päin kävelee
Niin tyttö anteeksi pyytelee
Hän kaikkien tuijottavan häntä luulee
Hän toistenkin puolesta ääniä kuulee
Hän toivoo että kaikilla kaikki hyvin menee
Ja on itse niin herkkä että helisee
Niin tyttö anteeksi pyytelee
Hän kaikkien tuijottavan häntä luulee
Hän toistenkin puolesta ääniä kuulee
Hän toivoo että kaikilla kaikki hyvin menee
Ja on itse niin herkkä että helisee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti