lauantai 24. joulukuuta 2011

Tahto tajuntaasi, tarve tahdotuksi.

Minun piti kirjoittaa merkintä siitä kuinka olen ollut onnellinen viime viikot. Kuinka olen pahkatunut onnesta kävellessäni vesisateessa uusilla kumppareillani Punavuoressa. Mutta en pysty siihen, en ole onnellinen nyt. Olen hellyyden ja rakkauden kipeä. Haaveilin kotimatkan tulevasta, tyttöystävästä, rakkaudesta, pysyvyydestä ja luottamuksesta.  Yhteisestä onnesta, siitä kuinka olisi joku kenen kanssa jakaa onni ja surut, elämä. Nyt kuuntelen rakkauslauluja ja toivon itsekkin joskus taas voivani laulaa sellaista.


If I wanted to leave I would have left by now,
But you're the only one that knows me
Better than I know myself
All along
I tried to pretend it didn't matter
If I was alone
But deep down I know
If you were gone
For even a day I wouldn't know which way to turn
Cause I'm lost without you.

Haluaisin viereesi. Tuntea ihosi ihollani, hymysi kesken suudelmamme, haluaisin tehdä sinut onnelliseksi. Minulla on ikävä sinua, mutta en uskalla sanoa sitä ääneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti