En tiedä missä olen ja missä minun pitäisi olla. Maailmani on mennyt sekaisin. En osaa olla, hengittää, kaipaan jotain. Kaipaan paikkaani, tietoa siitä missä minun kuuluu olla ja missä minun on hyvä olla. Nyt vain leijailen yksikseni katon rajassa perhosen lailla ja katselen maailmaa.Yritän löytää paikkaa johon laskeutua, paikkaa jossa tulisin onnelliseksi, sitä löytämättä. En ole onneton, mutta en pidä tästä. En pidä itsensä etsimisestä ja kadoksissa olemisesta. Haluan löytää itseni ja ihmisen kenen kanssa olisin onnellinen. En osaa olla yksin.
En kaipaa ensirakkauttani tai menneitä ihastuksiani. En ole kaivannut heitä ollenkaan. Tajusin sen. Olen kaivannut tunnetta olla ihastunut ja rakastunut. Sinäkin tiedät sen. Tunteen jolloin sydämmesi pakahtuu rakkaudesta ja ikävästä. Kuinka sydämmeesi koskee kun et näe, kuule tai haista häntä. Kuinka hymysi yltää korviin ja suljet silmäsi onnesta kuullessasi hänen sanansa. Kuinka hänen kosketuksensa saa sinut sekaisin ja suudelma taivaisiin. Kuinka ihanalta tuntuukaan pitkän ajan jälkeen nähdä hänet edessäsi, tuntea hänet ihollasi. Hän on samassa huoneessa kanssasi ja pääsi on tyhjä. Et pysty ajattelemaan mitään, olet onnellinen, maailmassa ei ole muitakuin te, sinä ja rakkaasi. Et tarvitse muutakuin hänet, hänen silmänsä uppoamassa sieluusi ja hänen kätensä pitämässä kiinni kädestäsi. Tunne kun hän katsoo sinua ja sinä huomaat rakkauden hänen silmistään, sitä minä kaipaan. Kaipaan tunnetta olla rakastunut ja rakastettu. Sen tunteen minä haluan löytää, silloin löydän myös paikkani ja voin laskeutua perhosena katosta paikalleni ja olla onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti