Tänään ei ollut hyvä päivä. Tänään kaipasin häntä, nostin muiston hänestä esiin. Tuoksuttelin. Yritin lukea hänen kirjoittamiaan sanojaan, en päässyt edes kunnolla alkuun ennenkuin minun oli pakko lopettaa. Laittaa hänen sanansa piiloon ja pyyhkiä ajatukset mielestä ennen kyyneliä.
Häntä ajattelemalla kiusaan ja satutan vain itseäni. En ansaitse sitä. Olin jo niin hyvää matkaa unohtamassa hänet kokonaan, mitä tapahtui? Mikä sai hänet taas palaamaan mieleeni? Siihen en vastausta tiedä, mutta toivon hänen katoavan ajatuksista. En ole tarpeeksi vahva vielä miettiääkseni häntä. Tarvitsen aikaa lisää. Hän särki minut, en anna hänen tehdä sitä uudelleen.
Lauantain vastaisena yönä pääsen pois Suomesta, pääsen Bulgarian auringon alle unohtamaan hänet. Lupasin itselleni olematta ajattelematta häntä. Enää en suostu tuhlaamaan ajatuksia häneen, ihmiseen joka sanoo asioita niitä tarkoittamatta ja rikkoo lupauksensa. Ansaitsen parempaa.
Mutta silti kaipaan häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti