I'm so happy, I'm so happy!

Viime ajat ovat olleet ihania. Olen onnellinen, elämä on ihanaa. Rakastan elämääni enemmän kuin koskaan ennen. Kaikki menee hyvin, sain vaikituisen työpaikan, Oulun matka on edessä, ystäväni ovat parhaita, olen löytänyt liikunnan ilon. Lisäksi edessä on elämäni yksi suurimmista muutoksista tähän asti. Olen haljeta onnesta, vaikka pelkoakin sydämmestäni löytyy. Elämäni on vihdoin saamassa suunnan johon sen olen aina unelmoinut kulkevan. Muutos on vain niin suuri, joten pakostakin hieman pelottaa.

Tunnen kuitenkin myös syyllisyyttä. Elämäni on ihanaa ja kaikki menee paremmin kuin voisi toivoa ja samaan aikaan muilla ihmisillä, rakkaillani, menee entistäkin huonommin. Miksi minä saan nauttia kun muutjoutvat kärsimään? Miksi minun unelmani toetuvat samalla kun muiden särkyvät? Pelkään unelmieni hinnan olevan se, että muut joutuvat kärsimään. Mutta vielä hekin kohtaavat päivän jolloin he nauttivat ja minun unelmani särkyvät, vielä koittaa päivä jolloin minä koen kauheuksia kun muut saavat nauttia onnesta. Mutta nyt on minun aikani olla onnellinen. Saanhan olla onnellinen hyvän omatunnon kanssa vaikka muilla vieressäni asiat menevätkin päinvastaiseen suuntaan?

I'm not the girl I used to be with you.