When I look into your eyes, I see rainbows in the skies.

Aurinko on nousemassa Helsingin ylle. Raitiovaunun jarrut vinkuvat. Istun sen kyydissä ja palelen. Olisi sittenkin pitänyt laittaa se villatakki päälle. Olen matkalla kohti työpaikkaani, sitä uutta missä eilen aloitin eilen. Pelkäsin muutosta, jännitin pärjäämiseni puolesta. Taakse jäi työkavereista parhaimmat. Edestä kuitenkin löytyi uusia ihania asiakkaita ja mukavia työkavereita. Enköhän minä pärjää, vaikka vieläkin jännittää. Nouseva aurinko osuu kauniisti Ooperatalon seiniin häikäisten samalla silmiini. Aamu on alkanut hyvin. En ole väsynyt kuten muina aamuina, sainhan nukkua vieressäsi pisimmät yöunet aikoihin. Sinun vieressäsi nukun parhaiten.

Lasipalatsilla raitiovaunu pysähtyy ja ihmiset jäävät kyydistä, minä jään istumaan paikoilleni. Puhelimeni värisee ja hyvin alkanut aamu muuttuu huonommaksi. Viesti on sinulta, kerrot kuinka päätäsi edelleen särkee niin kovin ja kuinka pahoinvoiva olet. Kipuasi on kestänyt pitkään, liian pitkään. Osaisimpa auttaa sinua viedä tuon kivun pois. Minuun sattuu nähdä kuinka kärsit, tuntuu kuin keuhkoihini  iskettäisiin tikareita toinen toisensa jälkeen. Pelkään pahinta. Koetan kuitenkin peittää pelkoni ja uskoa kipusi johtuvan pelkästään jumissa olevista lihaksistasi.
En ole valmis menettämään sinua tavalla tai toisella, en tule koskaan olemaan. Sinusta en tule pystymään luopumaan koskaan, olet maailman kaikkeuteni ja elämäni. Sinä olet minä, ilman sinua en ole mitään.
Mutta tunnethan minut, olen pelkuri. Pelkään sinun kyllästyvän minuun, tapaavan toisen, jättävän minut. Luotan sinuun ja tiedän sinun rakastavan minua enemmän kuin sanat voivat kertoa. Silti jokin osa minusta on pelon vallassa joka hetki. Ehkä menneet luvut elämässäni ovat jättäneet pelon muistoksi. Sinä olet minun elämäni viimeinen luku, sinun kanssasi kasvan, sinun vierestäsi herään loppuelämäni jokaisena aamuna ja sinä tiedät sen.

Lehdet puista putoilevat ruskan kauneissa väreissä. Kesä on ohi. Syksy saapui nopeammmin kuin osasin odottaa. Paljon kuitenkin ehti tappahtumaan, kesä oli kaunein kaikista menneistä, olithan sinä rinnallani. Sain näyttää sinulle tuon pienen kaupungin josta olen kotoisin, sain esitellä sinut suvulleni. Ja tuntea sen onnen kun sukulaiseni kertoivat kuinka onnellisia ovat kun olen löytänyt tuollaisen tytön. Sain istua kyydissäsi, matkustellassamme autolla ympäri kesäistä Suomea. Sain suudella sinun pehmeitä huuliasi meressä, tuntea alastoman ihosi ihollani lämpimänä kesäyönä tyynessä järvessä. Sain nauraa mahan kipeäksi, hukkua silmiisi yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt kun kesä on ohi, laitan kyttilät palamaan ja käperryn sinun, rakkaani, kainaloon suunnaten ajatukseni kohti tulevia uusia aikoja kohti. Kohti unelmiani ja tavoitteitani.