I’m lucky, I know.

Aamu on vasta alkamassa. Raitovaunujen kiskot kolisevat auringon tehdessä nousua. Osa kaupungista on vielä sikeässä unessa, osan jo tehdessä töitä täydellä teholla. Raitiovaunu saapuu  ja hyppään sen kyytiin, työmatka on alkanut.

Päätös muuttaa takaisin kaupunkiin oli vaikea, mutta pakollinen. Samalla kun kaipaan takaisin maaseudun rauhaan, olen pakahtua onnesta. Uusi koti kävelymatkan päässä ydinkeskusta. Muutamien minuuttien työmatka kiskoilla kulkiessa. Kävelessäni uuden asuinalueemme katuja en voi kuin hymyillä ja ajatella kuinka etuoikeutettuja saamme olla. Katujen illan hämärässä hohtavat valot, lehtien alut kadunvarsien  puissa. Ohi kiitävät linja-autot täynnä ihmisiä joilla jokaisella olla oma tarinansa. Hento tuulenpuuska mereltä päin, auringonlaskujen kurkistukset talojen välisistä raoista.

Helsinki on toivottanut pienen perheemme lämpimästä takaisin. Uusi työpaikka saa hymyn huulille, vaikka edelliseen paikkaan vielä vähän kaipaankin. 

Uusi koti on täydellinen, en olisi uskaltanut edes haaveilla tälläisestä. Korkeat ikkunat joista valo tulvii sisään, uusi ihana laminaatti lattia ja keittiön punaiset kaapinovet.

Odotan innolla kesää. Työpaikan vaihdon vuoksi ei minulla ole lomaa ollenkaan, mutta se ei haittaa. Minulla on kaikki mitä tarvitsen. Sinut ja karvaiset lapsemme. Kesä tulee olemaan täydellinen, täynnä rakkautta, unelmia ja onnea, unohtamatta makeilta mansikoilta ja jäätelöltä maistuvia suukkoja.