"Rakas". Sana kantautuu kylpyhuoneesta korviini. Sydäntäni puristaa. Pyydät anteeksi ja sanot sen tulleen tottumuksesta suustasi.
Kyyneleet yrittävät löytää tiensä poskilleni, mutta olen vahva ja pidän ne sisälläni.
Näemme ensimmäistä kertaa sitten maanantain. Maanantai jolloin me päätyimme. Maanantai jonka jälkeen, en ole enää rakkaasi.
Ensimmäisen kerran kun tapasimme, viinilasien jälkeen kysyin suoraa Saanko suudella sinua. Kiipesin syliisi sohvalla ja minusta tuntui kuin se paikka olisi luotu minua varten. Suudelmat saivat minut taivaaseen ja vielä korkeammalle. Olit kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yllätys. Sellainen joka saa elämän sekaisin.
Mutta enää paikkani ei ole sylissäsi. Paikkani on jossain muualla ja tilalleni saapuu joku toinen.
Alle kaksi vuotta sain olla sinun. Vaalin muistoja meistä sydämessäni ja olen ikuisesti kiitollinen yhteisestä ajastamme. Näytit minulle minkälaista elämä voi parhaimmillaan olla. Nyt minulla on taskut täynnä oppeja uuteen lukuun kirjassani. Lukuun jossa kuljet vierelläni ystävänä.
Ja lukuun jossa tiedän mitä tarvitsen ja tahdon.
Kiitos kun olit ja tulet olemaan. Tulen rakastamaan sinua viimeiseen hengenvetooni, mutta nyt on rakkauden aika vaihtaa muotoaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti