On olemassa haaveita, suuria ja pieniä.
On myös olemassa unelmia, niitä kaikista suurimpia. Niitä joista on unelmoinut niin kauan kuin muistaa. Niitä joiden ajattelu saa silmät loistamaan onnesta ja sydämen pakahtumaan rakkaudesta, välillä kuitenkin saaden myös silmät kyyneliin ja sydämen särkymään pelosta, ettei unelma tulekkaan koskaan käymään toteen.
Mutta joskus, kun unelmien eteen on tehnyt töitä, taistellut, vuodattanut kyyneleitä, satuttanut itseään, voi unelmat käydä toteen.
Unelma, johon menetin vuosien mittaan uskoni useita kertoja. Unelma, jota ilman en olisi minä. Tämä unelma, joka on rakkaudella tehty yhdessä maailman ihanimman, kauneimman ja rakkaimman ihmisen kanssa, kasvaa hänen vatsassaan ❤
Meidän unelma, lahja ja aarteemme. Meidän pienokaisemme ❤
Olen miettinyt pitkään mitä tänne kirjoittaisin, miten kertoisin maailman suurimmasta onnesta joka on meille vihdoin suotu. En kuitenkaan löydä sanoja kuvaamaan tätä onnea, koska niitä ei ole. Mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan tätä rakkauden ja onnen määrää. Joten tuo alun teksti jolla Facebookissakin ilmoitin uutisen riittäneen alkuun.
Tammikuussa nähdään pieni, äiti ja mamma sinua jo kovasti odottaa ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti