You're the only one I see.

Kivi painaa ikävästi kengässä katuvalojen valaistessa tietäni. Kaupunki uinuu, mutta minun päiväni on jo alkanut. Väsyneet askeleet vievät minua kohti töitä.

Vuosi on alkanut harmaasti, vesisadetta ja pimeyttä. Missä on se kaikki kaunis valkeus? Pienet koirantassut hangessa, kimaltelevat hiutaleet hiuksissa? 

Vaikka Helsinki on pimeyden vallassa, sydämessäni loistaa valo ja rakkaus kirkkaimpana kuin koskaan. Takana on vuosi rakkautta, varpaiden päissä tuntuvia suudelmia, halauksia joiden toivoo jatkuvan ikuisesti, pieniä tassuja ja märkiä suukkoja. Mennyt vuosi oli kaunis ja suloinen. Saimme paljon uusia muistoja. Suudelmia etelän auringonalla, karvatassujen toilailuja, yhteisiä haaveita, kosketuksia joiden alla on sulaa vahaa, hetket joiden ei haluaisi päättyvän koskaan.

Alkanut vuosi tulee olemaan erilainen kuin muut, haaveita käy toteen ja uudet muistot löytävät paikkansa. Vaikka suunnitelmat eivät toteutuisikaan tiedän selviäväni mistä vain kunhan sinä olet rinnallani. Sinä olet antanut minulle rakkauden ja elämän josta en pari vuotta sitten osannut edes haaveilla. Sinä olet tehdyt minusta kokonaisen.

Haaveilen aina vaan tulevasta, sellainen minä vain olen. Mutta sinun kanssasi olen oppinut arvostamaan nykyhetkeä. Minulla on asiat paremmin kuin koskaan. Minulla on kaunis koti, työpaikka, kaksi huliviliä jaloissa pyörimässä, perhe, ystäviä, valoisa tulevaisuus ja ennen kaikkea sinun rakkautesi. Kanssasi minä olen aidosti onnellinen koko sydämeni pohjasta ensimmäistä kertaa elämässäni.

Just dance.

Silmät suljettuina annan kehoni musiikin valtaa. Musiikki iskeytyy suoraan luihini, olen kuin toisessa ulottuvuudessa. Tanko tuntuu viileältä kädessä, tangon toisella puolella tuntemattomat kasvot. Kasvot jotka nauravat onnesta. Eri väriset valot valaisevat kilpaa kasvojasi. Olet niin kaunis etten pysty hengittämään. Musiikki on vallannut minut. Takapuoleni pyörii samalla kun kuiva siideri valuu kurkkuani pitkin alas. Tanssilattia on täynnä, mutta tänään en mieti muita. Tänään minä tanssin kuin kukaan ei olisi näkemässä.

Happiness is a way of life

Tuuli myllertää hiukseni, lehdet tanssivat kilpaa jaloissani. Ilma on ihanan raikas, villatakkini lämmittää juuri sopivasti. Syksy on tullut vihdoin. Kynttilöiden liekit luovat kaunista tunnelmaa ja pehmeät villasukat tuntuvat niin ihanalta jaloissa. 

Vaikka kengät painavat ilkeästi ja tuuli sotkee vaivalla tehdyn kampaukseni, en voi kun hymyillä. Olen niin onnellinen, rakastan elämääni, se on täydellistä. Välillä kuitenkin kyyneleet tippuvat poskilleni koska luulen vihaavani itseäni, tiedän sisimmässäni ettei se ole totta. Rakastan itseäni, rakastan tyhmiä kulmakarvojani ja isoa nenääni, pehmeää vatsaani ja sinisiä silmiäni. Tiedän olevani kaunis, niin ulkoisesti kuin sisältäkin. Välillä epätoivo kuitenkin valtaa mielen, mutta se on vain elämää. 

Ihosi tuntuu taivaalliselta ihollani, tuoksusi huumaa minut. En malttaisi pitää käsiäni erossa sinusta, haluan hukkua suudelmien valtamereen, tuntea katoavani tästä maailmasta, päästä toiseen universumiin. Haluan vain olla lähelläsi, tuntea rakkautesi. Näyttää kuinka sinua rakastankaan, jäädä sinuun kiinni. Huomaan rakastavani sinua päivä päivältä yhä vain enemmän, rakkauteni puskee rintakehästäni läpi, en pysty pitää sitä enää sisälläni. Haluan näyttää koko maailmalle kuuluvani vain sinulle. 

Syksy toi kotiimme lisää rakkautta, pienen mutta sitäkin tärkeämmän aarteen. Pehmeän ja suloisen, hauskan ja hellyyttävän. Syksy toi meille toisen vauvan ja pienokaisellemme pikkusisaren, se toi meille Lillin <3 

Missing you is just killing me.

Tuoksusi pieni vivahdus leijailee asunnossamme, saaden kyyneleet kostuttamaan silmäni. Puren huulta, kiellän kyyneleitä tulemasta. Ne tulevat silti. Ikävä on liian kova. Ikävä syö minua sisältäpäin ja saa minut itkemään kivusta. Kipu repii sydäntä ja murskaa kehoni. Tuntuu kuin hengittäisin vain toisella keuhkolla. Silmäni tuijottavat tyhjää seinää. 

Sänky ei tunnu pehmeältä ja turvalliselta kun sinä et ole siinä. Yöllä havahdun etsiväni sinua vierestäni, mutta se on vain tyyny. Tyyny joka paikallasi, tyyny jonka kuuluisi olla pääsi alla. Otan tyynyn kainalooni, kyyneleiden avulla nukahdan takaisin uneen.

En osaa tehdä mitään ilman sinua. En tiedä mitä minun kuuluisi tehdä. Siivoamisesta saan pientä lohtua. Haluan kotimme olevan siisti ja kaunis kun taas tulet takaisin. Haluan kaiken olevan täydellistä.

Meillä on koko elämä aikaa joten viikko on vain lyhyen lyhyt hetki. Mutta silti se tuntuu liian pitkälle. Tuntuu kuin olisit ollut jo vuoden poissa. Poissa minun ja vauvamme luota, poissa kodistamme. Olemme kuitenkin selvinneet. Viestisi ja lyhyet puhelumme ovat pitäneet minut kasassa, antaneet voimaa kun sitä tarvitsen. Viimeinen rutistus on enää edessä, kaksi päivää ja yksi yö. Sitten vihdoin saan taas tuntea rakastavan kosketuksesi ihollani, taivaisiin vievät suudelmasi huulillani, pehmeän ihosi ihollani. Saan nukahtaa kiinni sinuun.

Just say yes.

Maailma on valkoinen, pienet lumihiutaleet putoilevat hiljalleen punaisiin hiuksiini. Kirkon kellot soittavat kauneinta sointuaan. Lumi narskuu korkojeni alla, ystäväni ojentaa upean valkoisista ruusuista ja liljoista tehdyn kimpun käteeni ja halaa minua samalla kun kyynel vierähtää hänen poskelleen. Ilma on viileä, muttei liian kylmä. Sydämeni hakkaa rintaa vasten, perhoset lentelevät kilpaa vatsassani. Silmäni loistavat onnesta, vetistyvät onnenkyyneleistä. Hetki on täydellinen. Tiedän kohta näkeväni sinut rakkaani kauniinpana kuin enkelit unissa ja prinsessat elokuvissa. Kohta on aika sanoa "Tahdon."

Unelma, yksi niistä kauneimmista ja rakkaimmista. Unelma, jonka toivon käyvän toteen.

She's a keeper.

Luulin pitkään olevani tyttö josta kukaan ei halua pitää kiinni. Tyttö josta on helppo irrottaa. Minuun sattui kerta toisensa jälkeen aina vaan uudestaan ja uudestaan. Minulle luvattiin taivaalta kuut ja tähdetkin, silti kaikki katosivat aina. Luvatuista sanoista tuli valhetta, olin yksin. Haaveilin ihmisestä joka ottaisi minusta kiinni eikä irrottaisi koskaan. Ihmisestä joka pitäisi sanansa. Ihmisestä joka rakastaisi minua ikuisesti. Aika vieri eteenpäin ja ihmiset vaihtuivat kyynelten sekä kivun kautta toisiin. Aloin pelkäämään tulevaisuutta, entä jos jäänkin yksin, kuka minut haluaisi kiinni muka ottaa. Pelkäsin tuntea, ihastua. Alkoholia aina mahdollisuuden tullen. Pakenin pelkoani. Uusi ihminen joka ilta. Tuntematon jota ei tarvitse nähdä enää koskaan, sellainen ei voisi minua satuttaa.     Parisuhde, vanhemmuus, onnellisuus, rakkaus. Toivoin kokevani ne vielä joskus.  

Sitten sinä saavuit elämääni. Olin kauhea, en antanut sinulle mahdollisuutta. Olin itsekäs ja sekaisin. Kohtelin sinua niin väärin. Satutin sinua ja itseäni. Silti sinä olit vierelläni, et luovuttanut suhteeni. Ehkä pelkäsin tunteitani, pelkäsin että sinäkin irrotat minusta. Kuitenkin tiesin sisimmässäni herääväni sinun vierestä jokin kaunis aamu. 

Onneksi aika toi mukanaan muutoksen minussa ja sinut luokseni uutenavuotena 2012. Ensisuudelmamme. En muista siitä paljoakaan, alkoholi vei muistini. Mutta muistan kuinka halusin suudella sinua heti kun astuit baariin sisään, heti kun näin kauniit kasvosi ja säkenöivät silmäsi. En kuitenkaan uskaltanut. Pelkäsin että et halua sitä. Kello löi uudenvuoden kunniaksi, tiesin että nyt on hetkeni. Neljä kuukautta ja kahdeksan päivää myöhemmin yhteinen matkamme virallisesti rinnakkain alkoi. Löysit minut. Sinä joka et irrota minusta mahdollisuuden tullen, sinä joka olet rinnallani kiukutteluistani huolimatta. Sinä joka et riidan päätteeksi jätä minua, sinä joka rakastat minua sellaisena kuin olen, sinä joka pidät minusta kiinni. Sinä kenen kanssa voin haaveilla tulevasta, perheestä. Sinä tuot minulle taivaalta kuun, tähdet ja auringonkin. Sinun sanoihisi voin luottaa. Teet minut maailman onnellisimmaksi, saat minut rakastamaan itseäsi hetki hetkeltä enemmän. Ihosi on tehty kosketustani varten, huulesi huuliani varten, silmäsi jotta näkisin palavan rakkauden silmistäsi. Minut on tehty sinulle. Sinä olet minun tyttöni, tulevaisuuteni ja elämä.

Sä oot mun puuttuva palanen.

Aurinko valaisee puiden sekä talojen välistä osuen suoraan silmiin. Linja-auton muutamat väsyneet matkustajat istuvat vain hiljaa, minä olen yksi heistä. On aikainen sunnuntaiaamu. Hetki sitten jätin sinut rakkaani sänkyymme ja aloitin matkan töihin. En olisi halunnut lähteä pois luotasi, tuoksut taivaalle. Unelle ja rakkaudelle. Pehmeä ihosi tuntui niin ihanalle sormissani. Väsyneet silmäsi loistivat niin kauniina.

Ensimmäinen työviikkoni on ohi kohta. Töihin paluu tuntui masentavalta, uuvuttavalta. Takana oli kaunein loma tähän asti. Loma rakkaitteni kanssa. 

Sain kulkea kanssasi käsikädessä kävelessämme oikeuksiemme puolesta, suudella sateenkaarilippujen alla. Lentää kanssasi korkeuksissa ensimmäistä kertaa yhdessä, nähdä vuorilta Alanyan lumoavat maisemat. Sain kokea liitovarjoilun upeuden, maailman kauneimman naisen kanssa, suudella sinua yöllisellä pimeällä rannalla, kaupungin valojen loistaessa takanamme. 

Sain nauraa kanssasi suloisen hullulle vauvallemme tämän vaan uidessa ja uidessa. Viettää aikaa sinun ja sukulaisteni kanssa auringon laskiessa järven rannalla. Ajaa mummosi ihanalle mökille robinia kuunnellen, kolmen prinsessan nukkuessa takapenkillä.

Rakastua sinuun yhä uudestaan ja uudestaan, hukkua lumoaviin silmiisi kerta toisensa jälkeen. Tuntea huulesi ihollani, ihosi minun huulillani. Olla vain, nauttia sinusta.

Arki on alkanut ja tuonut mukanaan muutoksen tuulet. Haaveilu on palannut luoksemme suurempana kuin koskaan. Tiedossa on suuria muutoksia, ihania sellaisia. Asioita joista olen haaveillut jo pidempään. Tulevaisuus. Kumpa voisin kirjoittaa siitä enemmän, mutta ei, vasta sitten kun on sen aika.

<ahref="http://www.bloglovin.com/blog/3230060/?claim=kujrtrfmhwa">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>