For me it isn't over.

Minä näen hänet jo kaukaa. Hän kävelee kohti minua itsevarmasti ja kaunis hymy huulillaan. Hän ottaa kädestäni kiinni, vetää minut kiinni itseensä ja suukottaa suutani. Minä haistan hänen tuoksun, se on naisellinen, mutta kuitenkin hieman maskuliininen. Peräännyn, katson häntä silmiin. Silmiin jotka voisivat viedä mukanaan ja joihin olisi niin helppo upota. Hän pitää edelleen kädestäni kiinni ja silittää kämmeneni ulkosyrjää peukalollaan samalla kysyen kuinka päiväni on mennyt. Hänen äänensä on kaunis, hieman käheä, kiitos monen vuoden tupakoinnin. Se on kuitenkin heleä, pehmeä, kuin musiikkia korville.

Kävelemme vierekkäin kesäistä asfalttia pitkin kohti hänen kotiaan. Sitä minne hän vasta vähän aikaa sitten muutti. Kohti asuntoa joka tuoksuu uudelta alulta ja vasta maalatuilta seiniltä, kuten minunkin elämäni.
Kävelessämme katson kuinka tuuli liehottelee hänen lyhyitä hiuksiaan mukanaan ja kuinka hän siristää silmiään auringon häikäistäessä niihin. Hän on kaunis. Moni ei häntä siksi sanoisi, enneminkin hyvännäköiseksi, kuumaksi.. Mutta minulle hän on kaunis. Sanan jokaisella merkityksellä.

Hänen kotiinsa saapuessamme hän keittää minulle teevettä, kaivan vihreää teetä hänen teepurkkinsa pohjalta ja menen istumaan sohvalle hänen vierelleen. Hän laittaa Greyn Anatomian pyörimään. Tuon sarjan, jota ilman en voisi elää ja jota katsoessani itken aina. Jakso jonka valitsemme katsottavaksi on musikaalijakso.

I don't quite know how to say how I feel
Those three words are said too much
They're not enough.

If I lay here, if I just lay here
Would you lie with me and just forget the world?
Forget what we're told before we get too old
Show me a garden that's bursting into life

Kyynel vierähtää poskelleni. Sen perään toinen, kolmas, neljäs...
Hän luulee minun itkevän jakson koskettavuuden takia. Hän laittaa kätensä ympärilleni. Vetää minut itseensä kiinni. Silittää käsivarttani. Suutelee otsaani. Kuivaa kyyneleeni.
Tunnen hänen hengityksen niskassani, ihon ihollani, tuoksun nenässäni.

But you can't jump the track, we're like cars on a cable,
And life's like an hourglass, glued to the table
No one can find the rewind button now
Sing it if you understand.
and breathe, just breathe

Viides, kuudes, seitsemäs...
Uudet kyyneleet valuvat pitkin poskiani levittäen meikkini.
Tuoksu jonka haistan on väärä. Iho jonka tunnen ihollani ei ole oikea. Hengitys niskassani ei kuulu sinne. Ihminen joka pitää minua kiinni itsessään on väärä. Ihminen ei ole sinä.

Ei tunteita. Yksinkertainen sopimus, jonka tein hänen kanssaan heti alkuun. Hän rikkoi sen. Kumpa minäkin voisin tehdä niin. Mutta siihen en pysty. Kuinka pystyisin kun sinä olet ajatuksissani joka sekunnin sadasosa?
Hän on ihana, melkeimpä täydellinen. Minun pitäisi olla onnellinen, hän olisi kokonaan minun jos vaan pyytäisin. Mutta ei, minä vain itken sinua hänen syleilyssään. Itken sinua, menetettyjä hetkiä kanssasi, menneitä muistoja, ääntäsi joka saa minut taivaisiin, tuoksuasi joka tekee minut hulluksi, kosketustasi joka saa kylmänväreet menemään läpi kehoni..

Saavun kotiini. Riisun takkini, se tippuu lattialle. Heitän kengät jalastani, toinen osuu seinään ja toinen lentää huoneeseeni. Kävelen kengän perässä huoneeseeni. Avaan yöpöydän laatikon. Nostan sen sieltä, muiston sinusta. Rojahdan sängylleni. Siihen missä sinäkin joskus olit. Käperryn peiton alle. Muisto sinusta kasvojeni vieressä tyynylläni. Kyyneleet vierähtävät taas poskilleni. Tällä kertaa haistan oikean tuoksun nenässäni. Mutta en tunne oikeaa kosketusta ihollani tai hengitystä niskassani joka sinne kuuluisi. Ja tiedän että en tule niitä enään tuntemaankaan. En saa henkeä. Ikävä painaa sydämmelläni. Ikävä joka ei mene pois. Ei katoa.

Kuiskaan ne kolme sanaa ilmaan toivoen sinun tietävän ne..

Minä Rakastan Sinua.