Olen se joka jää ilman sinua merihätään.

Astun kahvilaan. Ostan kahvin mustana. Kävellessäni kohti kauimmaista nurkkapöytää kohti, kaappaan iltapäivä lehden kainalooni eräästä pöydästä johon vanha rouva sen juuri jätti. Vakiopöytäni on vapaa. Viereisessä pöydässä istuu nuori nainen, selkä ulko-ovelle päin. Päätän istua normaaliin tapaan kasvot ulko-ovelle päin, näin voin katsella lehden takaa ihmisiä, jotka kiireidensä keskellä istahtaa hetkeksi kahvikupin ääreen, rakastavaisia jakamassa kakkupalaansa, nuoria äitejä pienten, itkuisten lastensa kanssa..
Käännän katseeni viereisessä pöydässä istuvaan nuoreen naiseen. Kuppi teetä ja kupillinen kahvia maidolla. Hän leikkii kolikoilla pöydällä. Hänellä on huolitellut kynnet, sormus vasemmassa nimettömässä, iloinen, mutta odottava hymy huulillaan. Hänen silmänsä ovat häikäisevän kauniit, ruskeat, sellaiset joihin voi kadota kerta toisensa jälkeen ja joka kerran jälkeen huomata kuinka hän sai taas palan enemmän sinusta itselleen. Hänen lyhyet vaaleat hiuksensa ovat kiharat. Hiukset joihin olisi ihana upottaa kätensä, tuntea hiusten menevän läpi sormien.. Hän on lumoava.
Kahvilan ovi aukeaa ja irrotan katseeni tuosta lumoavasta naisesta. Käännän katseeni ovelle. Hengitykseni katkeaa. Sydämmeni kääntyy ympäri. Sinä. En saa katsettani irti. Se olet tosiaan sinä. Aurinko on päivettänyt ihosi kauniiks. Näytät onnelliselta. Päälläsi on turkoosi t-paita joka on kuin tehty sinulle. Katselet arasti kahvilaa, etsien jotain. Jotakuta. Kuinka olenkaan odottanut tätä hetkeä, sitä kun saan taas nähdä sinut. Mutta en ole kuitenkaan osannut valmistautua, yritän keskittyä, nostan kahvikuppini ja koitan hörpätä kuumaa kahvia. Se polttaa kieleni, säihkähdän ja läikytän mustaakahvia valkoiselle paidalleni. En välitä. Sinä olet kanssani. Katseesi osuu nurkkaani. Hymy nousee huulillesi. Lähdet kävelemään nurkkaani kohti määrätietoisena, kuin tietäisit mitä sinun tulee tehdä ja kuin olisit tehnyt sen ennenkin. Katseesi kohtaa katseeni. Katsot suoraan silmiini. Mutta  vain hetken. Katse kestää vain pienen hetken. Et tunnista minua. On kasvojeni kuva jo kadonnut muistoistasi. Käännät katseesi kohti tuota lumoavaa nuorta naista. Kävelet hänen taakseen, laitat kätesi hänen silmiin ja kuiskaat hänen korvaan ihanalla äänellä, äänellä jonka kuulemista olen odottanut ikuisuuden. Äänellä joka saisi tekemään minut mitä ikinä se pyytäisi, äänellä jota rakastan enemmän kuin mitään: "Arvaa kuka?" Katson käsiäsi, noita jotka olivat joskus minun, minun ihoani vasten ja huomaan sen. Sormuksen vasemmassa nimettömässäsi...

Havahdun. Avaan silmäni. Nousen istumaan. Unta. Se oli vain unta. Unta sinusta, painajaista. Sydämmeeni sattuu. Suurin pelkoni on se päivä jolloin kuulen sinun löytäneen tytön, joka tekee sinut onnelliseks, tytön jonka luota et ikinä lähtisi. Tytön, jota rakastat niinkuin minä sinua, niinkuin maailmassa ei olisi mitään tai ketään muuta.
Tunnen kuinka toinen kuorsaa reittäni vasten, tuhisee. Ja kuinka toinen on jalkojeni välissä, katsellen minua. Kysyvä ja surullisen näköinen ilme kasvoillaan. Silitän häntä ja annan suukon otsalle, merkkinä kaiken olevan kunnossa. Nousen varovasti sängystä. Jättäen tytöt jatkamaan uniaan. Nostan pyyhkeen lattialta. Riisun paidan päältäni. Suihkuun. Laitan pyyhkeen pesukoneen päälle. En jaksa laittaa ovea lukkoon, eihän tänne kukaan tule. Käyn suihkun alle. Tunnen kuinka kuuma vesi valuu päälleni. Kyyneleeni katoavat viemäriin veden mukana. Käyn istumaan lattialle, tulikuuman suihkun alle.

Tiedän vielä kohtaavani sen päivän. Päivän jolloin olet löytänyt unelmien tyttösi ja olet unohtanut minut. Päivä jolloin et enää muista kasvojani, tuoksuani, kosketustani...
Minun pitää valmistautua sitä päivää varten. Mutta kuinka siihen voi valmistautua? Päivään jolloin kuulet elämäsi rakkauden löytäneen uuden? Päivään jolloin minun on viimeistään pakko hyväksyä se, että et tunne samoin minua kohtaan kuin minä sinua kohtaan? Päivään jolloin maailmani kaatuu lopullisesti..

En halua olla katkera ex-nainen, joka sanoo kornisti "et tule koskaan löytämään mitään minua parempaa."
En sano niin, koska tiedän, että maailmassa on ihmisiä jotka ovat parempia, kauniimpia, hauskempia, rakastettavampia kuin minä. Mutta sanon sen, että et tule koskaan löytämään ketään minunlaistani. Tiedät sen itsekkin. Olen ainutlaatuinen. Ei maailmassa ole toista minua. Ja nyt sinä olet luopunut minusta. Menettänyt ihmisen jota vielä jonain päivänä huomaat kaipaavasi. Ihmisen joka ostaa sinulle lahjoja ilman syytä, haluaa keittää sinulle aamukahvit, katsoo suoraan silmiisi tekiessäsi hänelle hyvää. Ihmisen joka sählää, nauraa maha kipeänä omille tyhmille jutuilleen, joka tekisi vuoksesi mitä vain, joka valvoo kanssasi puhelin välityksellä läpi yön. Ihmisen joka rakastaa sinua enemmän kuin mitään. Minut. Olet menettänyt minut.
Lupasit taistella minusta tilanteen vaatiessa, sanoit luopuvasi kaikesta vain ollaksesi minun kanssani. Et pitänyt lupauksiasi ja sanojasi. Jätit minut ja nyt minä itken yksin suihkussa.

Toivottavasti sinä olet onnellinen. Toivottavasti sinä kykenet hengittämään. Toivottavasti sinä pystyt kävelemään kadulla toivomatta, että törmäisit minuun. Toivottavasti sinä et toivo aina puhelimesi soidessa, että soittaja olisin minä, etkä pety kun ääni jonka kuulet ei kuulukkaan minulle. Toivottavasti sinä pystyt niihin, sillä minä en siihen pysty.

Voi olispa aikaa,
Jo kulunut tarpeeksi.
Kuukaudet menneet
Ja sydän ois ehjä
Tai ettei ois hän lähtenyt sittenkään pois.