Särkynyt enkeli.

She broke my heart and turned me upside down and backwards.

"Mä oon sekaisin. Auta mua saamaan maailma edes jotenkin kohdalleen, auta mua unohtamaann edes hetkeksi." Kuiskaan hänen korvaansa halatessamme hänen ovellaan. Hän katsoo minua kauniilla silmillään. SIlmillä, jotka vielä hetki sitten loistivat ja hymyilivät. Silmillä, jotka hetkessä muuttuivat surullisiksi. Hän rutistaa minua tiukasti, tiukemmin kuin ikinä ennen. Vetää minut asuntoonsa. Riisun takkini, hän laittaa sen puolestani naulakkoon.  Hänen tuhisijansa hyppii reittäni vasten. Kyykistyn, hellin ja suukotan häntä hieman. Nousen ja kävelen olohuoneeseen.
Hän on saanut laitettua tavaroita paikoilleen, tauluja seinille. Mutta silti asunto hehkuu uutuuttaan, se ei ole vielä valmis koti. Ei se tuoksu elämältä, vaan vieläkin tuoreelta maalilta.

Jään seisomaan ikkunoiden eteen. Aurinko on laskemassa, taivas on värjäytynyt kauniin vaaleanpunaiseksi. Puista tippuu vesipisaroita maahan. Ilta on jo pitkällä. Lapset hyppivät pihan toisella puolella innoissaan vesilammikoissa. Äidit seisovat sateenvarjojensa alla juoruten, vaikka vesisade on loppunut hetki sitten. Yksi lapsista kaatuu vesilammikkoon kasvoilleen. Otsaan tulee pieni haava ja hän alkaa itkeä. Tunnen lapsen tuskan. Minäkin nautin elämästäni, hypin iloisena, nautin elämästäni, olin onnellinen. Kunnes kaaduin. Tipuin suorilta jaloilta veteen, saaden haavan sydämmeeni. Vedessä maatessani tunsin kuinka vereni muuttaa veden punaiseksi. Verinen vesi menee keuhkoihini, enkä saa henkeä. Tarvitsen apua. En pääse ylös itse.
Äiti ryntää nostamaan itkuista lastaan vedestä. Lapsella on pelastaja. Niin on minullakin.
Hän tulee taakseni, laittaa kätensä ympärilleni, rutistaa. Hänen tuoksunsa virtailee nenääni. Suljen silmäni.
"Enkeli, mikä on?" En vastaa, en kykene. Hän irroittaa kätensä ympäriltäni. Avaan silmäni. Hän on siirtynyt seisomaan eteeni, kasvot kasvoihini päin, silmät katsoen suoraan silmiini. Hän näyttää surulliselta. Sellaiselta miltä koirat näyttävät kun he huomaavat omistajallaan olevan jonkin vialla. Avuttomalta, tiedottomalta. Hän ei tiedä mitä hänen pitäisi tehdä.
Kyynel vierähtää poskelleni. Ei tämä ole oikein. En halua, että häneen sattuu. Ei hän ansaitse sitä. Meidän piti olla laastareita toisillemme. Ei minuun satu kun huomaan hänellä olevan huono päivä, tai silloinkun hän kaipaa mennyttä rakkauttaan. Hän on pelastajani, hän estää minua hukkumasta veteen jonka vereni on värjännyt.
Mutta hän ei riitä. Tarvitsen enemmän kuin hänen hennon otteensa kädestäni, ei se riitä pitämään minua pinnalla. Vajoan pinnan alle vähitellen, uppoan kuin kivi. En anna hänen ottaa tiukempaa otetta, eihän pysty korvaamaan kosketustasi. Tarvitsen enemmän, tarvitsen sinut.
Häneen sattuu. Enkä minä pysty lopettamaan hänen kipuaan. En pysty antamaan hänelle sitä mitä hän haluaisi. Itseäni ja rakkauttani. Ne kuuluvat sinulle.

"Anteeksi." Ainoa sana minkä saan sanotuksi. Laskeudun suorilta jaloiltani lattialle istumaan. Lattialle jossa ei ole edes mattoa vielä. Hän istahtaa viereeni. Tuhisija tulee toiselle puolelleni, laskien painavan päänsä reidelleni. Otan hänen kädestään kiinni. Puristan. Siinä me istumme. Me kolme. Kolme joiden maailma on kääntynyt ympäri tänä keväänä. Me jotka olemme menettäneet itsellemme rakkaan ihmisen.

Hän tietää minun ajattelen vain sinua tuntiessani hänen huulensa rintakehälläni, upottaessani kynteni hänen selkäänsä. Hänelle riittää, että hän saa olla lähelläni, kuhan hän saa vain tuntea ihoni ihollaan. Minä riitän hänelle vaikka en olekkaan siinä, vaikka ajattelen toista. Kunpa hän riittäisi minulle. Kumpa minä olisin riittänyt sinulle.

Tänä yönä nukahdan hänen vierelleen. Tänä yönä minun ei tarvitse olla yksin. Tänä yönä voin kuvitella sinut hänen tilalleen. Nyt minun ei tarvitse pelätä näkeväni unta sinusta, painajaista. Hän on vieressäni ajamassa pahuudet pois. Nyt on minun hetkeni olla itkemättä. Tuntea olevani turvassa hänen syleilyssään.

I'm here without you baby
But you're still on my lonely mind
I think about you baby
And I dream about you all the time